Mun sisko ja tämän mies oli meillä tällä viikolla kylässä, kun tuli iltapalan laiton aika. Kysyin tytöiltä, mitä he haluaisivat syödä ja toiveena oli ikisuosikit, banaaniletut. Ajattelin, että käyn laittamassa letut nopeasti paistumaan, mutta pienet halusivat totta kai osallistua kokkailuun. Kun kaksikko alkoi suvereenisti pestä käsiä, asentaa essuja ja rikkoa kananmunia taikinaan, saiva he ihastelua osakseen. “Mä osasin rikkoa kananmunan varmaan vasta 12-vuotiaana”, vitsaili mun pikkusisko.
Kuten olen kertonut, en koe varsinaista leikkimistä lasten kanssa omaksi jutukseni. Mutta musta on ihanaa puuhastella arkisia askareita yhdessä. Yhteisestä leipomisesta tai “siivoamisesta” tulee usein valtava sotku, mutta silti se on valtavan palkitsevaa. Yhdessä puuhastelu on musta tosi ihanaa, lapset nauttii ja kaiken lisäksi he oppivat ihan vahingossa monia elämässä tarpeellisia taitoja.
Muistan elävästi sellaisen hetken vuosien takaa, kun esikoinen oli ehkä 6-vuotias ja he kävivät samaisen siskon miehen kanssa läpi erilaisia leivonnaisia niin, että piti luetella ainesosia, mitä taikinaan tulee. Ja arvatenkin F voitti kisan, koska oli leiponut niin monta kertaa mun kanssa pullaa, rieskoja, lettuja ja piirakoita.
Lasten kanssa keittiöpuuhat kyllä onnistuu, monenlaisetkin, mutta toki jotkut jutut on helpompia kuin toiset. Kokosin tähän muutaman “reseptin”, jotka onnistuu hyvin 1-3 -vuotiaidenkin kanssa.
Vinkit lasten kanssa kokkaamiseen ja leivontaan:
- Perusasiat kannattaa ottaa haltuun ihan pienestä asti, eli käsien pesu ja jälkien raivaus. Omppu on nykyisin niin kova asianpesukoneen täyttäjä, että välillä pitää ihan kieltää täyttöpuuhat. Samoin he menevät pesemään kädet välittömästi kananmunan rikkomisen jälkeen, vaikkei nykyisin kananmuna enää useinkaan sotke käsiä. Ajattelen, että salmonellan vuoksi on hyvä, että heille tämä homma on silti automaatio.
- Rieskat ja sämpylät. Lapset rakastaa lääräillä erilaisia taikinoita, joten kaikki sinnepäin-leivonta, jossa ainekset kumotaan kulhoon ja sekoitetaan, sopii lasten kanssa leivontaan. Rieskoissa hauskaa on totta kai lättysten taputtelu pellille, ja sämpylöiden loppusilaukseenkin lapset voi ottaa mukaan hyvin. Joko he voivat lätkiä taikinapallot lusikalla pellille, tai sämpylöiden pyörittely kiinteämmästä taikinasta luonnistuu myös, kunhan ei olla liian tarkkoja sämpylöiden ulkonäöstä.
- Kananmunan rikkomista voi opetella niin, että kananmunaa ei rikota suoraan taikinaan, vaan ensin lasiin, jotta mahdolliset kuoret voi noukkia helposti pois.
- Pilkkomista veitsellä voi harjoitella niin, että lapsi käyttää ihan tavallista lapsille suunniteltua (ei-muovista) ruokailuveistä. Pilkottavaksi kannattaa ottaa ensin jotain pehmeää, kuten banaania, mansikoita, nakkeja jne. Meidän pienet osaa jo valvotusti leikata terävällä veitsellä esimerkiksi kurkkua. Mä olen sitä mieltä näissä veitsihommissa, kuten myös lieden käytössä, että varovainen täytyy toki olla, ja aikuinen vieressä, mutta ei kannata pelätäkään liikaa. Helppoja harjoittelukokattavia pilkkomisen suhteen on salaatti, hedelmälautanen tai -salaatti ja esimerkiksi pehmeää juustoa vaativat ruuat.
- Kaikki repiminen on lapsista myös yleisesti ottaen kivaa. Tästä syystä vaikkapa pestoa on tosi kiva tehdä lasten kanssa – he höyhentävät alta aikayksikön parikin ruukullista basilikan lehtiä kulhoon. Moni salaattipohja on myös tästä syystä helppo tehdä lasten kanssa.
- Yksinkertaisten reseptien toistaminen ja aineiden läpikäynti lisää lapsen omaa kykyä hahmottaa, mitä ruuassa on. Meidän pienet osaa jo luetella ja hakea kaapista usean oman herkkunsa (vaikka banskuletut) ainesosat, ja mä ajattelen, että se on hyvä homma ajatellen sitä vaihetta, kun he alkavat kokkailla ihan omatoimisesti. Tätä tietoisuutta voi harjoitella myös isompien lasten kanssa. Mä esimerkiksi usein kysyn esikoiselta, mitä se laittaisi tähän tai tähän ruokaan seuraavaksi ja mitä toimenpiteitä jonkin asian valmistus vaatii. Haluan, että kun he muuttavat pois kotoa, olisi heillä laaja reseptipankki selkäytimessä.
- Vaikka olen ja ollaan herkkusuita, yritän leipoa ja kokata lasten kanssa useammin ihan perusruokaa tai suolaisia arkileivonnaisia kuin varsinaisia herkkuja, jotta iloa toisi nimenomaan tavallinen ruoka ja ennen kaikkea itse valmistus, ettei lapsi ajattele, että keittiöpuuhien ainoa tavoite on joku sokeriherkku ikään kuin palkkiona. Olen havainnut, että lapset maistavat ja syövät paljon ennakkoluulottomammin niitä ruokia, jotka ovat saaneet valmistaa itse. MUTTA: totta kai tässäkään ei tarvitse olla ehdoton. Kun tehdään vaikka suklaahippukeksejä, on sanomattakin selvää, ettei äiti yhtään huomaa kun osa suklaasta menee leipurien suuhun.
Mitkä on teidän perheen lempparireseptit pienten lasten kanssa toteutettaviksi?
-Karoliina-
Kommentit (8)
Meidän 2,5 v on myös tosi innokas apulainen. Yhdessä puuhailu on parasta!
Yksi asia otti kuitenkin silmään – suomalaisissa kananmunissa ei ole salmonellaa. Että rauhassa vaan taikinan maistelukin jatkukoon!
3-vuotiaan kanssa kokatessa munakas, ahvenvuoka, munavoi, lämppärit, pizza ja muffinssit ovat suosikkeja. Meillä on lapsi saanut leikata jo kauan aikaa ihan normaalilla hedelmäveitsellä ja itse asiassa ajattelen, että terävämpi veitsi on turvallisempi kuin tylsä, kunhan lapsi ohjeistetaan sitä käyttämään. Tylsällä tulee helpommin ”murjottua” ja siinä jää helposti sormet väliin jne.
Juuri viime viikonloppuna 3-vuotias tarjoili minulle valmiin hedelmäsalaatin kipossa sohvalle, jolloin ajattelin, että tämä se on elämää 😀 Ihan se oli syötävää ja hedelmänpalat myös ihan järkevän kokoisia. Myös kananmunan on osannut rikkoa jo pitkään, ei siihen loppujen lopuksi monta harjoittelukertaa mennyt.
Salmonellan riski taitaa Suomessa olla nykyään aivan häviävän pieni. Kananmuna kannattaa aikuisenkin rikkoa erilliseen kippoon siksi, että pilaantunut kananmuna pilaa kyllä heittämällä koko ruoan / leivonnaisen, jos sen rikkoo suoraan ruokaan / taikinaan.
Joo ihan samaa mieltä – Kun taidot karttuu, voi nopeasti siirtyä veitsen tai muiden kanssa eteenpäin. On kyllä aivan ihanaa huomata, miten lasten taidot kehittyy nopeasti, ja miten innoissaan he ovat keittiöpuuhissa mukana.
Kiva postaus, kiitos! Mun poika on myös ollut leipuriapulaisena pienestä pitäen, vähintään katsoo vierestä:)
Niin kivaa perheen yhteistä puuhaa 🙂
Meidän koululaisten lemppari leipominrn kallistuu makean puolelle ja se on mutakakku. Välipalaksi tekevät munakkaita tai hedelmäsalaattia tai keittävät makaroonia. 😊
Mä olen sitä mieltä, että lapset voi/pitäisi ottaa ihan pienestä lähtien kotipuuhiin niin ruuanlaittoon kuin siivoukseenkin mukaan, ikätoson mukaan ja niin, että aluksi ei ole kovinkaan kummoisia vaatimuksia. Aluksihan se on aikuisille työläämpää mutta jossain vaiheessa muuttuu eduksi. Ja nimen omaan eduksi siinä vaiheessa kun muuttavat kotoa niin arkisten askarareiden hoitaminen ei tunnu niin työläältä vaan on asioita jotka tulee tehdä. Lasten kanssa yhdessä kokkailu on kivaa puuhaa siinä voi samalla rupatella kuulumisia ja seurata sitä kun toinen on niin innostunut kun onnistuu esim. vaikka kääntämään letun rikkomatta sitä. Toki myös se on ihanaa kun isommat jo innostuu vaikka kokkailemaan koko perheelle ruokaa. Se on aina ilo astua valmiiseen pöytään. Kokkailujen lisäksi on myös hyvä opettaa jälkien siivoaminen. Niin, että kun esim. meille tullaan kokkailemaa ja syömään kavereiden kanssa niin jäljet olisi suurimmaksi osaksi siivottu ja myös kavereilla ei jätetä paikkoja sotkuisiksi.
No juurikin näin! Meillä kanssa esikoinen on innokas leipoja. Joka viikko täällä on jonkin sortin leivontaryhmä puuhissa, kun tullaan töisä 🙂
Aaa, onko näin? No onpa hyvä <3