kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 06.03.2023

Ulkonäöstä ja sen kommentoinnista

Teksti
Karoliina Pentikäinen
21 kommenttia

Mä olen saanut viimeisen vuoden aikana harvakseltaan, mutta kuitenkin tasaisin väliajoin kommenttia siitä, kuinka mun vaan pitäisi tulla “kaapista ulos botox-huulieni kanssa”. Huulet on ollut ehkä kommentoiduin ulkonäköni asia viimeisen vuoden aikana, mutta listalla on monia muitakin juttuja. Joskus on spekuloitu kuvankäsittelyä, toisinaan epäilty, että tukassa olisi sittenkin pidennykset, vaikka “muuta väitätkin”. Viimeisen puolen vuoden aikana olen saanut liian monta kommenttia koskien mun painoa. Viimeisin kommentointibuumi tapahtui viime viikolla, kun sain tämän postauksen (ei liity muuten mitenkään ulkonäkööni, eikä koko postauksessa ole edes mun kuvaa) kommenttiboksiin spekulaatioita siitä, miksi en ole näyttänyt naamaani pariin viikkoon somessa. Mun naama oli kuulemma kovinkin muuttunut, ja epäilykset heräsi kauneuskirurgiasta. 

Kun sain ihan ekoja tämän tyyppisiä kommentteja, olin epäuskoinen, voiko joku OIKEASTI kysyä moisia asioita. Vähän sekin mietitytti, oliko kyseessä vain joku hupia haluava trolli, koska en oikein uskonut, että mun (tai kenenkään) naama tai se, kuinka usein postaan jonkun kehon osani someen, kiinnostaisi niin paljon, että alettaisiin vertailla eri vuosien kuvia ja spekuloitaisiin porukalla sitä sun tätä. Kun “keskustelu” aiheen ympärillä on jatkunut, ja itse asiassa yltynyt tosi paljon tämän talven aikana niin mun kuin monen muunkin seuraamani vaikuttajan somessa, on pakko avata mun ajatuksia aiheesta. Vielä pari vuotta sitten ulkonäön kommentointi oli sitä, että joku kertoi, miten rumasti levitän aurinkopuuterin tai olisin nätimpi, jos laittautuisin toisin, mutta nykyisin ulkonäkökommentointi menee paljon syvemmälle, yksityiskohtaisemmaksi ja henkilökohtaisemmalle tasolle kuin ennen. 

Mun on alkuun sanottava, että tiedän, että olisi varmasti nykytrendien mukaista ja oikein sanoa, ettei ulkonäköä saisi kommentoida ollenkaan. Mutta mä en rehellisesti ajattele, etteikö ulkoista habitusta saisi kommentoida lainkaan. Päinvastoin – joskus yksi kehu voi pelastaa päivän tai viikon, ja parhaassa tapauksessa kantaa pitkällekin tulevaisuuteen. Ajattelen kuitenkin, että täytyy vaan olla äärimmäisen tarkka sen suhteen, mitä sanoo, kenelle ja millä tavalla. Pääsääntö on toki se, ettei mitään negatiivista KOSKAAN, KENENKÄÄN kehosta tai ulkonäöstä. Se on ehdoton ei niin somessa kuin livenäkin.

Toisekseen kehujenkin kanssa saa olla varovainen, koska varsinkaan puolituttujen tai tuntemattomien kanssa ei voi koskaan tietää, kuinka herkillä toinen ihminen on jonkin tietyn asian suhteen tai mitä traumoja juuri SIIHEN kehon osaan tai ylipäätään ulkonäön kommentointiin liittyy. Mä olen huomannut, että jos vastapuoli ei ole mun aivan läheinen ystävä tai perheenjäsen, mä kommentoin kyllä varmasti useinkin ulkonäköä, mutta en kovin syvällisesti. Saatan sanoa, että “onpas kiva takki sulla” tai “vitsi toi paidan väri käy sulle hyvin”, “apua, miten ihana leikkaus sun hiuksissa” tai “voi kun sä näytät ihanan pirteälle”. Vasta, jos tunnen ihmisen valtavan hyvin, ja tiedän varmuudella, ettei mun kommentti voi loukata, voin sanoa jotain hänen kehostaan. Esimerkiksi kun mun bestis on salihiiri, voin kehua, miten upea hauislihas hällä on. Tai kehaisen ohimennen aviomiehen peppua tai jos harjaan esikoisen hiuksia, huokailen, miten kauniit ja paksut hänen hiuksensa ovat. 

Se, että minusta – ja monesta muustakin some-kollegasta – levitellään “tietoa” koskien kauneusoperaatioita, tai heidän painoaan tai ulkonäköään kommentoidaan jatkuvasti heille itselleen ja keskustelupalstoilla, ei ole vahingollista vaan meille keskustelun kohteille, vaan ihan kaikille, jotka noita tekstejä lukevat. Meistä jokainen vertaa itseään jatkuvasti toisiin ihmisiin tietoisesti ja tiedostamatta, ja kuten tiedetään, some on useinkin se paikka, jossa paineet vaan kasaantuu entuudestaan. Jos me some-ympäristössä törmäämme koko ajan “läski”, “luuviulu” tai “sun naama/nenä/huulet/maha/kulmakarvat näyttää kummalliselle/oudolle/muuttuneelle” -kommentteihin, se EI VOI OLLA VAIKUTTAMATTA meihin, vaikkei nuo kommentit sillä hetkellä koskisi meitä. Vaikkeivät ne koskisi edes ihmistä, jonka tunnemme. Jos jopa Jason Momoan kehoa haukutaan ja sanotaan että hän ei ole jatkuvasti “fit enough”, ei voi kuin miettiä, kuinka tämä voi vääristää etenkin nuorempien mielipidettä siitä, millainen keho on ok ja miten muiden kehoista ja ulkonäöstä saa puhua.

Mä olen tähän asti julkaissut useat mua koskevat ulkonäköspekulaatiot ja vastannut niihin, koska olen ajatellut, että voisin jollain tapaa puhua järkeä kommentoijille ja samalla ehkä vaikuttaa siihen, mitä paskaa musta levitellään pitkin ja poikin. Homma menee nimittäin niin, että samalla, kun blogiin alkaa tulla useampia, kummallisten nimimerkkien takaa heitettyjä “kritiikkejä” tai “totuuksia” mun ulkonäöstä tai siitä, mitä olen keholleni tehnyt tai mistä se kielii, tiedän, että kyseessä on vain jäävuoren huippu. Silloin nimittäin sataprosenttisella varmuudella samasta aiheesta keskustellaan jossain keskustelupalstalla sadoin viestein, ja vain “rohkeimmat” (lol) tulevat kommentoimaan aihetta myös mulle. Toki nimimerkin ja tekaistun sähköpostiosoitteen takaa.

Tuo viime viikkoinen setti meni niin tunteisiin, eikä vähiten siksi, että saman viikonlopun aikana tuli monen monta viestiä teemalla “ai kauheaa kun olet laihtunut”, että näen parhaaksi muuttaa mun linjaa koskien ulkonäkökeskusteluja. Mä haluan, että mun kanavissa vallitsee sellainen kunnioitus ja kehorauha, minkä mä toivoisin vallitsevan yhteiskunnassa muutenkin. Se, että mä kestän jotkut kommentit tai osaan jättää ne omaan arvoonsa (aina en kestä, enkä aina osaa, mutta yleensä kyllä), ei tarkoita sitä, että A) mun pitäisi ottaa niitä vastaan ja ENNEN KAIKKEA B) mun seuraajien ei tarvitse alentua vihapuheelle ja kehoarauhan rikkomiselle ikään kuin sivullisina. Koska kuten sanoin jo yllä: se, että mun ulkonäköä kommentoidaan, vaikuttaa negatiivisesti myös niihin muihin ihmisiin, jotka joutuvat näitä juttuja lukemaan. 

Mä haluaisin, että nyt ihan jokainen, joka tätä juttua lukee, miettisi, voiko toimia toisten ulkonäön kommentoinnin suhteen jotenkin toisin. Koska tässä, kuten ei monessa muussakaan asiassa, voi koskaan tietää, MIKSI joku näyttää sille, kun näyttää. Ulkonäkö kun on harvoin vaan ulkonäköä. Jos epäilet jollakin rintaimplantteja, voiko kyse ollakin siitä, että pitkien lapsettomuushoitojen hormonit on turvottanut rinnat. Entä voiko “upeasti laihtunut” lapsuudenkaveri ollakin sairauden riuduttama? Voiko naapurin “överit ja naurettavat” hiustenpidennykset liittyvät johonkin vakavampaan asiaa? Tai entäs jos työkaveri, jonka “vatsa on yllättäen niin ihanasti pyöristynyt”, onkin (pahimmassa tapauksessa lapsettomuuden surua läpikäyvä,) vain huonossa vaiheessa endometrioosi- tai IBS-turvotuksen kanssa?

Kyllä mun on pakko sanoa, että suoraan sanottuna vituttaa kaikki mun naaman kommentoinnit, kun viime vuosien aikana useat ja toistuvat kortisonikuurit on saanut kasvojen muodon muuttumaan lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Ei mun kasvot tai lääkekuurit odottele “hyvää naamapäivää”, vaan kuvissa ollaan ja niitä kuvataan, oli kasvot missä kunnossa hyvänsä. Se on melko raakaa, kun itsekin aamulla katsoisi mieluummin jonkinlaista toista lärviä peilistä, ja silti tietää, että työ vie kameran eteen. Tiedän, että joku kommentoi tähän mielessään “no voi kyynel”, mutta voin sanoa, että vaikka elämä kohtelee pääsääntöisesti oikein mukavasti, on tähän 12 vuoden jaksoon, jona olen ollut vaikuttaja, mahtunut myös niitä päiviä, viikkoja ja kuukausia, joiden aikana olisin mieluummin ollut ilman ulkopuolisten katseita. Ja samaan hengenvetoon on sanottava, mikä helkkarin juttu tämäkin on, ettei kameran edessä saisi olla myös niinä hetkinä, kun ei ole se paras (?) versio itsestään?

Sitäkin jäin miettimään, mitä sitten, jos joku haluaa ottaa peppuimplantit, tekokynnet tai botoxia otsaan? Ihan puhtaasti ulkonäöllisistä syistä! Omaksi iloksi, elämän piristeeksi? Koska kyllähän aika moni meistä tekee joka päivä asioita, jotka koetaan vaikuttavan positiivisesti ulkonäköön: valitaan kivat vaatteet, laitetaan huulipunaa, värjätään hiukset tai otetaan tatuointi. Jos se tehdään itseä varten, ja näin ilmennetään omaa itseä ja sellaisia asioita, mitä itse pitää kauniina ja tärkeänä, niin onko se oikeasti keltään pois?

Mun on pakko sanoa, että mitä enemmän sinuiksi olen itse tullut oman ulkomuotoni kanssa, ja mitä rehellisemmin olen tarkastellut sitä, mitä itse omalta ulkomuodoltani toivon, sitä tarkemmin olen alkanut nähdä, että ainakin naisilla oma ulkonäkö – oma SUHDE ulkonäköön – vaikuttaa kaikkeen. Ennen kaikkea siihen, kuinka kohtelee muita. Voi kuulostaa hullulle, mutta se, että kokee itsensä kauniiksi, näkyy ulospäin valona, ilona, empatiana ja muiden kunnioittamisena.

Aloin pohtia viime viikolla sitä, kuinka hassua on, että ihmiset aloittavat jonkin sortin ajojahdin, kun ovat itse sitä mieltä, että toisen ihmisen ulkomuoto on muuttunut. Katsotaan muutama 15 sekunnin Story tai verrataan kuvia, jotka on otettu ehkä eri laitteilla, eri valoissa, eri meikeillä ja eri yöunien jälkeen, ja aletaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sitten pommitetaan “Ootko ottanut botoxia? Tunnusta heti!” -tyyppisillä viesteillä aivan kuin kyse olisi jostain rikoksesta, josta joku pitäisi saada kiinni. Paradoksaalista kyllä, juuri nämä kyttääjät ovat niitä, jotka julistautuvat usein kovaäänisesti ulkopuolisiksi kauneuspaineista, ja – kappas – ovat kuitenkin niitä, jotka arvostelevat kovaäänisimmin muiden ulkonäköä. Ovat niitä, joita eniten kiinnostaa se, miltä joku toinen ihminen näyttää. Tiedoksi: se, että levittelee valheita, kyttää toisten kasvonpiirteitä tai kroppaa ja puhuu näistä pahansuovasti, lisää ulkonäkökeskeisyyttä ympärilleen.

Tämä muuttunut kehokommentointi ja ennen kaikkea viime viikon tapahtumat sinetöivät sen, miten alan jatkossa suhtautua keho- ja ulkonäkökommentointiin. Linjanveto on toisaalta todella haastava, koska mä RAKASTAN kirjoittaa ihonhoidosta, kosmetiikasta ja vaatteista, ja ne on multa myös eniten toivotut aiheet vuodesta toiseen. Toivon kuitenkin, että voin samanaikaisesti jakaa kaikkea sitä ILOA, mitä visuaaliset asiat tuo, mutta yhtäaikaisesti vetää rajat sille, miten mun tai kenenkään ulkonäöstä puhutaan mun kanavissa.

Jatkossa mä tulen siis kirjoittamaan ulkonäköasioista, meikeistä, hiuksista, vaatteista ja treenaamisesta, silloin kun mua huvittaa, mutta mun omin rajoin. Totta kai saa edelleen kysyä, mikä huulipuna mulla on käytössä, mitä materiaalia paita on tai mistä löytyy paras käsirasva. Ne on kuitenkin ulkoista, ei minua itseäni. Tästä eteenpäin en kuitenkaan enää pyri oikomaan tai edes julkaise yhtään pahansuopaa kommenttia, eikä mulla ole velvollisuutta ilmoittaa somessa jokaisesta tulleesta tai lähteneestä kilosta, finnistä, rypystä tai varpaankynnestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka mun kuvista näkyisi selvästi, että en ole pessyt hiuksia kuukauteen, mulla on otsaan asti ripsipidennykset tai vaikka kämmenen kokoinen kikkelitatska mun otsassa, en ole velvollinen kommentoimaan aihetta millään tavalla. Mun naama ja vartalo on mun. Niin kuin sinunkin on sinun – vedä säkin omat rajasi.

-Karoliina-

Kommentit (21)

Kenenkään ei tarvitse joutua arvostelun kohteeksi,ei myöskään sinun.Ihmettelen kuitenkin,että miksi yrität selventää ilkeille kommentoijille asiaa.Ikään kuin yrittäisit kerätä höyhentyynyn levinneet höyhenet.Kiusaajia on aina ollut ja tulee aina olemaan,he keksii kyllä sanomista.Miksi et voi vaan saman tien poistaa ilkeät kommentit,eli jättää ne julkaisematta ja kenties lukematta ?
Kirjoituksesta aistii,että käyt hiilenä asian kanssa,toivotaan ettet lastesi kuullen.
Harmittaa,että tämä ei ole enää niin hyvän mielen blogi.Tuntuu,että joka postauksesss on tyyliin:kirjoitan näin,koska muuten joku sanoo näin…Ja esim,sanon tämän nyt sen takia,koska kohta joku sanoo niin tai näin..Toivotaan,että saavutat tasapainon ja rauhan,kirjoitat vapaasti ja ilkeät kommentit roskikseen.Positiivisuus ruokkii positiivisuutta vai miten se nyt menikään🙂Leppoisaa ja rentoa kevättä !

Sitä samaa, ja aurinkoa sinullekin kevääseen!

Ai että – repesin täysin mielikuvalle kämmenen kokoisesta kikkelitatskasta otsassa! 😀 Tsihih!

Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Toivon todella itsekin muutosta siihen, että myöskään somessa/ netissä toisten (myöskään vaikuttajien) ulkonäön kommentti ilman suodatinta ja kohteliaisuussääntöjä ei olisi enää ok eikä lähtisi totaalisesti käsistä. Koska muuten siirretään sama sairas kulttuuri lapsillemme, ja ihmetellään sitten muka kauhuissaan sitä, miten rajusti jo yläkoululaiset kommentoi toistensa ulkonäköä. Pääseehän hekin jodeliin yms eikä voi olla vaikuttamatta nuortenkin asenteisiin toisten ulkonäköä kohtaan.

Kyllähän nää mallin kautta opitut jutut siirtyvät lapsille!

Upea teksti Karoliina! Olen itsekin alkanut vetää omia rajojani oman ulkonäköni, kehoni ja niiden kommentoinnin suhteen – lapsuudessa ja nuoruudessa näitä rajoja on toistuvasti rikottu. Olen tismalleen samaa mieltä kirjoituksesi kanssa, eli ulkonäkö harvemmin on vain ulkoista pintaa vaan siihen liittyy usein syvällisempi ulottuvuus monen haavoineen ja arpineen.

Usein tuntuu, että joidenkin mielestä lasten ulkonäköä tai piirteitä saisi kommentoida jotenkin vapaammin. Mutta joku lapsuudessa osunut kommentti voi jäädä mieleen koko loppuelämän ajaksi!

Olet oikeassa, toisten ulkonäön kommentointi negatiivisesti on ala-arvoista ja kertoo minun mielestäni vain kommentoijan omasta arvomaailmasta.

Haluan tuoda tähän keskusteluun yhden näkökulman lisää.

Joskus jonkun toisen ulkonäössä on jokin poikkeama kuten minulla, että minulta puuttuu näkyvältä paikalta tällä hetkellä kaksi hammasta.
Elämässä voi olla sellainen tilanne ettei ole taloudellisesti varaa juuri sillä hetkellä hoitaa muita häiritsevää ja arvostelun kohteena olevaa ”kauneusvirhettä” pois näkyvistä.
Aina ei ole kyse siitä, että kyseessä olisi ihminen, joka ei välitä huolehtia ulkonäöstään.
Tunnen häpeää joka kerta, kun kuulen muiden täysin tuntemattomien kommentoivan asiaa tietämättä taustoista. Se loukkaa, mutta minä pystyn elämään asian kanssa ja sen on riitettävä myös muille.

Oikein hyvä pointti tämäkin tähän keskusteluun!

En ole ikinä ennen lukenut blogiasi, mutta täytyy tosiaan sanoa, että puhut asiaa! 💪
Minäkin välillä sanon kadulla jollekulle, että onpa sulla ihana takki, aiva ihanat hiukset jne. Mutta koskaan koskaan en kehtaisi sanoa kellekään mitään negatiivista ulkonäöstä!
Ja tuo tosiaan, että ikinä ei voi tietää mihin joku asia liittyy. Esim ite en ole koskaan loukkaantunut niin paljon, kuin sillon kun oltiin häämatkalla ja yks tyyppi tuijotti mun mahaa, ryntäsi luokse ja painoi korvansa mun mahaa vasten!! Enkä todellakaan ollut raskaana. 🤬 Mulla vaan on vatsarasvaa suhteessa enemmän ja aikamoinen sokerikoukku. Eli rasvamaksa. Luulen, että seuraavaa raskausonnittelija-kusipäätä vedän turpiin.
Tsemppiä ja ihanaa kevättä! 🥰

Apua, mä olisin varmaan mennyt ihan puihin tuossa tilanteessa! Monestakin syystä, eikä vähiten siitä, että tuntematon tulisi koskemaan mahaa.. vaikka olisikin raskaana!

Samaa mieltä asiasta, mut miksi sä kirjoitat esim pirteälle, kun mä kirjoittaisin pirteältä. Hullulle, kun mä kirjoittaisin hullulta. Sä oot muistaakseni äikän maisteri. Kerro! Mä oon Helsingistä, jos tää on joku murrejuttu.

Suomen kieli on ihanan monisäikeinen!

Voi ei 🙃 Entäs jos katsoisit googlen avulla kumpi on oikeampi kirjoitusasu. Voisiko molemmat olla yhtä oikein? Ehkä toinen on aiemmin ollut yleisempi tai enemmän oikein ja nykyään molemmat katsotaan yhtä oikeiksi. Saatat jopa hämmästyä kun asia selviää sinulle.

Mutta kyllähän nyt sanoja pitää voida ihmetellä!! Vastauksena kysymykseen sekä näyttää pirteältä että näyttää pirteälle ovat yleiskielen mukaisia. Ilmeisesti jälkimmäinen enemmän itämurteinen. Täältä voi lukea lisää: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/rektio/ohje/490

Merci Madame!
Mulla ei ole minkäänlaisia siteitä itä-Suomeen. Siksi kai ihmettelin tuota asiaa, kuulosti VÄÄRÄLTÄ, ei VÄÄRÄLLE. Mä jatkan siis omalla eteläsuomalaisella tavallani. Selvisi tämäkin. Hyvä. Kiitos.

Miten köyhä sun elämän täytyy olla, kun somessa kommentoit yhtä sanaa 🤦🏻‍♀️ tän tekstin ydinajatus mielestäni oli, että lopetettaisiin toisten kyttäys ja kritisointi ja täällä sä teet juuri sitä. En koskaa kommentoi mihinkään someen, mutta nyt on pakko, koska ihmettelen todella, kuinka vaikuttajat jaksaa päivästä toiseen saada sunlaisten pilkunn* turhantärkeitä kommentteja.

Aivan loistavasti sanoitit taas tämän ikävän ja niin yleisen asian. Kunpa kaikki ymmärtäisivät sen , että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, voi olla sanomatta mitään. Omaa pahaaoloaan ei tarvitse levittää.
Kiitos, Karoliina, viisaista sanoista 😊

Kiitos itsellesi kun luit ja kommentoit!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X