kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 02.05.2023

Kohtuullisuus ei ole seksikästä. Terveystiistai, osa 7.

Teksti
Karoliina Pentikäinen

Aikaisemmin, kun joku puhui mulle kohtuullisuudesta – kohtuullisesta liikunnasta, kohtuullisesta herkuttelusta, kohtuullisesta syömisestä, kohtuullisesta vaativuustasosta, kohtuullisesta työnteosta – mä pidin sitä kohtuuttoman tylsänä. Mä olin liki kolmekymppiseksi on/off-ihminen, jonka elämässä oikein millään saralla ei ollut harmaita sävyjä. Tunnistan edelleenkin, että olen jollakin elämän osa-alueilla, vaikka luottamuksen suhteen, tosi ehdoton, mutta silti ajatusmaailmani on kohtuullistunut tässä vuosien kuluessa niin, että harva asia on enää joko-tai. Ja yllätyksekseni se on ollut todellinen avain onneen.

Kun postaan liikunnasta tai vaikkapa siitä, että käyn terapiassa, multa kysytään usein, olisiko mulla vinkkiä, miten kommentoija saisi itsekin tavoitettua liikuntainnon tai vaikkapa otettua harppauksen kohti jotain suurempaa henkistä muutosta. Mun vastaus on tosi usein tyyppiä “askel kerrallaan”, johon moni on vastannut, että hitsi kun olisi joku nopeampi/helpompi reitti. Ja ymmärrän sen hyvin, koska noin itsekin olen aikaisemmin ajatellut. Tai itse asiassa olen ajatellut, että jos ei tee elämässä jättimäisiä muutoksia kertarytinällä, ei tapahdu yhtikäs mitään. Olen ollut malttamaton odottamaan. Ja koska olen ollut sitä aikaisemminkin, en ole omassa elämässäni saanut positiivisia kokemuksia siitä, että hitaampikin tahti riittää. Että silläkin tapaa tapahtuu muutoksia. Itse asiassa usein vasta hitaasti tehty muutos on todellinen ja pysyvä. Ihminen kun tarvitsee toistoja, jotta uudesta tavasta tulee rutiini ja automaatio. Oli kyse sitten siitä, että muistaa juoda vettä  tarpeeksi tai pystyy ajattelemaan vaikeassa tilanteessa uudella tavalla, vaatii se valtavan määrän päiviä ja toistoja, ettei lipsahda väärille raiteille. Ja itse asiassa hitaassa muutoksessa parasta on se, että välillä saa myös epäonnistua, eikä se edes ole lipsahdus vaan vain erilainen päivä ja hetki, josta voi jatkaa taas eteenpäin. Ei ole repsahduksia, on vaan erilaisia päiviä. 

Kohtuullisuus ei ole kuitenkaan kovin mediaseksikästä. Jos olisi, maailmassa ei olisi pikadieettejä tai elämäntapaoppaita, jotka lupaavat muuttaa kaiken luettuasi 200 sivua. Kohtuullisuus kuulostaa keski-ikäiselle, hitaalle ja ankealle. Harvaa elokuvakokemusta, sykähdyttävää kirjaa tai lehtien otsikkojuttua tehdään asioista, jotka on hoidettu kohtuullisesti. Kyllä äärimmäisyys ja isot liikkeet kiinnostaa usein enemmän. Ja saahan ne kiinnostaa. Minäkin olen ns. intohimoinen ihminen, joka syttyy hyvässä ja pahassa nopeasti. Ja myös tarvitsen niitä isoja, elämää riepottelevia voimia ja endorfiineja. Kyse onkin balanssista – siitä, ettei JOKAINEN asia ole ehdoton, koska sitä tuskin kukaan jaksaisi.

Kohtuullisuudessa on sekin “ongelma”, ettei se näy usein ulospäin. Me tiedetään ne tarinat, missä ihminen irtisanoutuu huippuduunista, myy omaisuutensa ja muuttaa reppu selässä Balille. Mutta harvemmin me luetaan niitä tarinoita, missä Pertti-Pirkko vähensi työtunteja 30 minuutilla joka päivä ja lisäsi kävelylenkkejä viikossa kahdesta kolmeen. Kun elämää kuitenkin tarkastelee kokonaisuutena, isoja muutoksia ei voi olla jatkuvasti tekemässä… ja se, millä on oikeasti väliä – sillä, mikä voi muuttaa koko elämän kokonaisuuden – on juuri ne pienet teot, joista tulee lopulta kokonaisuus. Se, miltä elämä tuntuu ja maistuu. 

Mun neuvo onkin, että olipa sun tavoite mikä tahansa, ota pienet askeleet kerrallaan. Voit manifestoida mielettömän muutoksen, mutta visio se jonnekin tarpeeksi kauaksi niin, että pystyt saavuttamaan sen ilman, että joudut muutoksen kanssa liian tiukille. Mun liikuntataival oli esimerkiksi tällainen:

3/2022 – Päätän liikkua kolme kertaa viikossa. Matkalla, ajalla, nopeudella tms ei ole väliä. Aluksi jaksan juosta ehkä 200-400 m putkeen, kunnes pitää kävellä. 

6/2022 – Asetan tavoitteen, että jaksan juosta elokuussa 5 km.

8/2022 – Jaksan juosta 5 km. Aloitan säiden kylmettyä hölkkäämään salilla. “Juoksen” nopeutta 6,5-7 km/h, eli samaa, mitä kävelisin.

12/2022 – Juoksen 8,5 km/h, juoksen vakiosti 5-10 km lenkkejä, kolmesti viikossa. Nostelen joskus vähän painoja oman mielen mukaan.

1/2023 – Aloitan Prove-valmennuksen 2-3 krt/vko. Juoksen kerran viikossa. 

5/2023 – Liikunnasta on tullut osa elämää. Liikun 3-6 kertaa viikossa, monipuolisesti salia ja lenkkiä. En enää ajattele, että PITÄÄ liikkua. Se tulee itsestään. 

Mitä ajatuksia kohtuullisuus tai isot muutokset herättävät?

-Karoliina

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X