Vappu 2023

Heippahei vappuiltaan! Me ollaan täällä virittäydytty tosin jo arkiviikon tunnelmaan pakkaamalla reput ja kassit huomista varten. Mä tein viikko varten makaronilaatikon valmiiksi ja kalenteritkin on taas tuttuun tapaan synkattu. Tosin viikko tuntuu ihan luvattoman lyhyelle, kun viime viikko hujahti ohi työmatkan ja tuotelanseerauksen vuoksi sekunneissa, joten heitto uuteen – lyhyempään – viikkoon tuntuu vieläkin rajummalle. Yleensä mulla on nimittäin perjantaisin tapana valmistella uusi työviikko niin, että maanantaina voi mennä ilman panikointia töihin. No, ei tässä nytkään paniikille ole sijaa. Täytyy vaan asennoitua siihen, ettei tälläkään viikolla maailma tule valmiiksi. 

Meillä oli kyllä kiva vappu. Mutta tosi erilainen, kun koskaan ennen. Sopivassa suhteessa tavallista kotoilua ja toisaalta vappuista menoa. Sellainenkin, että suunnitelmat meni uusiksi monta kertaa. 

Mies sai vain muutama viikko sitten yllätyssynttärikutsun ystävänsä nelikymppisille, joten perhevappu vaihtui toisenlaiseen. Kun tämä selvisi, ehdotin ystävälleni, että hän tulisi poikiensa kanssa Helsingistä meille vapuksi. Leivottaisiin munkkeja, puuhattaisiin ulkona ja käytäisiin vapputorilla. Kun suunnitelma oli lyöty lukkoon, esikoinen ehdotti, että haluaisikin mennä isälleen vapuksi. Sehän kävi. Ja kun tämän ajateltiin olla viimeinen pläni, ystävän lapsi sairastuikin, eivätkä he päässeet tulemaan. 

Joskus ohjelmaton vappu olisi ollut mulle varmasti katastrofi, mutta nyt ei. Ja silti – ilman sen suurempaa puuhaa, ehdittiin viettää pienten tyttöjen kanssa aikaa useammankin ystävän kanssa. Oli brunssikamuja, naapurin leikkiseuraa, torikavereita ja tramppaseuraa. Niin ja mä sain kerrankin tytöt tarpeeksi ajoissa petiin ja vaikka se kuulostaakin varmaan muiden korvaan typerälle, nautin täysin siemauksin, kun sain vappuaattoiltana tehdä töitä hiljaisessa kodissa. Tilasin Woltista hampparia ja vedin suklaajädeä suoraan purkista. Voi tätä villiä elämää!

Hauska huomata, miten omat ajatukset muuttuu monessakin asiassa vähän kuin itsestään vuosien saatossa. Kuten kerroin, ennen musta olisi ollut kurja ripotella perhe pitkin kyliä tällaisena juhlapyhänä. Vaikka totta kai uusperheessä olen tottunut siihen, ettei esikoinen ole aina meidän kanssa, on erillään olo tuntunut usein jotenkin väärälle. Nyt mä ajattelen, että yksi juhla sinne tänne. Joskus näin ja joskus toisella kertaa eri tavalla. 

Ja toisaalta lasten kasvaessa elämä muutenkin muuttuu – toisaalta esikoisella on paljon enemmän omia menoja kavereiden kanssa, eikä perheen seura aina nappaa. Toisaalta kaksosten kasvettua myös me A:n kanssa “uskalletaan” buukata enemmän omia menojamme, koska tiedetään, ettei kotiin jäävä osapuoli joudu enää niin tiukille, kuten ennen kahden vauvan/taaperon kanssa. 

Sellaista täällä. Miten sun vappu sujui?

-Karoliina-