kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 07.05.2023

Treffit vaatii vaivannäköä

Teksti
Karoliina Pentikäinen
3 kommenttia

Meillä on takana tosi ihana aikuisten viikonloppu. Meidän ystävät meni naimisiin lauantaina, ja sen kunniaksi me myös otettiin A:n kanssa viikonloppu aikuisten ajan kannalta. 

Me käydään treffeillä ehkä pari kertaa kuussa. Ne on usein sellaisia 3-6 tunnin ilta(päivä)treffejä, joissa käydään usein kaksin vaikkapa urheilemassa, saunassa ja syömässä. Joskus teatterissa tai leffassa. Yön yli ollaan taidettu olla ilman lapsia marraskuussa, kun lapset oli mun vanhemmilla A:n nelikymppisten vuoksi. Ja sitä ennen joskus kesällä hotellissa. Vuosien saatossa ollaan treffailtu juhlien ympärillä, mökillä kaksin ja jopa vankilassa, eli Kakolassa. 

Nyt, kun meidän arki on edellisvuosiin verrattuna helpompaa, koen, että treffit on meille arjen luksusta. (Ennen kun se oli lähes pakollinen hengähdystauko arjessa selviämisen kannalta.) Ja silloin kun jokin asia ei ole pakon sanelemaa, joskus ihan unohdetaan, että tosiaan, me todella voitaisiin tehdä kaksinkin jotain. Ihan sama juttu, kun havahdun välillä siihen, että lastenkin kanssa voi tehdä kaksin tai pienemmillä kokoonpanoilla asioita. Sitä kun tulee helposti liikuttua isolla lössillä paikasta toiseen, vaikka pieniin porukoihin jakaantuminen perheen sisällä on välillä ihan hyvä juttu. 

Nyt, kun kahdenkeskinen parisuhdeaika ei näyttele niin suurta osaa oman jaksamisen kannalta, huomaan, että joskus treffihaaveet kuivahtaa ihan siihen, ettei niitä oikein jaksa järjestää. Ja musta tuntuu, että kun parisuhdeajan tärkeydestä puhutaan, unohdetaan usein, että lapsiperheessä aikuisten ajan järjestäminen ei aina ole ihan helppoa. Ensinnäkin sopivia hoitajia ei välttämättä ole. Harvalla on vierellä asuvat, alati hoitovalmiudessa olevat isovanhemmat. Sitä paitsi tässä vallitsee sekin paradoksi, että mitä enemmän lapsia on (kärjistetysti), sitä enemmän aikuisten ajalle olisi tarvetta, mutta sitä vaikeampi lapsia on saada ulkopuoliseen hoitoon. Voin vaan kuvitella, millainen haaste tämä on isommissa perheissä. Toisekseen ulkopuoliset hoitajat maksaa, samoin myös itse treffit on usein taloudellinen satsaus. Vaikka munkin mielestä treffit on elämän suola, ja parisuhteen kahdenkeskinen aika yksi eniten vaalittavia asioita, huomaan, että joskus arkijuna porskuttaa niin, että koko homma unohtuu. 

Jos mä mietin vaikka meidän viime viikonlopun treffejä, istuin mä itse junassa edestakaisia matkoja yhteensä peräti kahdeksan tuntia (ja muut matkat päälle), jotta sain lapset mun vanhemmille hoitoon Keski-Suomeen. Juna oli fiksuin valinta siksi, että pystyin käyttämään istuskeluaikaa töiden tekoon, mutta veihän se silti ison osan mun viikonlopusta. Toisaalta sillä aikaa mies pystyi tekemään meidän ensi viikon reissuvalmistelut rauhassa, hiljaisessa kodissa, joten puolensa kaikessa. Se – ja pakkaamiset, junaliput ja muut organisointi – oli se hinta, joka maksettiin etkoista, häistä ja juhlien jälkeisistä pitkistä unista. Wörttiä, vaan ei itsestäänselvää!

Millaisia pienen ja isomman vaivan treffejä sä tykkäät järjestää/viettää? Kuinka karsia vaivaa ja kustannuksia maksimoiden ilo?

-Karoliina-

Kommentit (3)

Voisitko käyttää suomenkielisiä sanoja tai laita käännös tekstin alkuun. Kiitos. Tyhmempikin ymmärtäisi.

Tunnistan ilmiön. Ja huomaan myös, että en ota kaikkeen asiaan kantaa vaikka ehkä haluisin koska mietin miten saisin asiani ja kantani esiin niin, että minut ymmärrettäisiin oikein. Voi olla myös, että aliarvioin toisten taitoa ymmärtää, eli kannattaisi vaan olla rohkeampi puhumaan asiasta kuin asiasta koska uskon, että suoraan ja rohkeasti puhuminen laajentaa jokaisen näkökulmaa ja pääsääntöisesti keskustelut aiheesta kuin aiheesta on mielenkiintoisia ja opettavaisia. Toki on myös paljon asioita mihin sanon suoraan oman mielipiteeni ja välttääkseni selityksiltä. Usein kyllä hankalemmissa keskusteluissa käytän taktiikkaa ymmärrän mutta en hyväksy.
Esim. Jos puhutaan vaikka jokun henkilön huonosta käytöksestä tai että joku on tehnyt jotain ”pöyristyttävää” mielestäni mulla on kyky ymmärtää miksi joku on päätynyt toimimaan kuten toimii mutta eli mulla riittää ymmärrystä mutta jos en hyväksy asiaa tai mielestäni toiminta ei ole hyväksyttävää niin tuon kyllä mielipiteeni ilmi. Mä usein jään miettimään tai keskustelemaan miten asian olisi voinut hoitaa toisin.

Meillä tukiverkot on tosi niukat ja lapset eivät ole kokeneet vieraita hoitajia miellyttävinä. Eli meillä kahdenkeskinen aika oli pitkään kotona tapahtuvaa. Toisaalta arki on se joka muutenkin elämäämme kantaa niin tämä sopinut hyvin meille. ”Treffit ”on ollut yhdessä saunomista, terassilla istuskelua, leffoja, peli-iltoja lasten nukkumaan käymisen jälkeen. Nyt kun lapset ovat kaikki jo koululaisia voimme käydä yhdessä illalla leffassa, teatterissa, keikoilla, liikkumassa jne. Isoin lapsista on pian yläkoululainen ja katsoo pienempiä ja huolehtii nuoremmat myös nukkumaan. Yön yli emme ole olleet kuin muutaman kerran pois kotoa vanhemmiksi tulon jälkeen. Tapamme treffailla on melko helppo toteuttaa ja myös edullinen. Treffeille osallistuu välillä myös ystäväpariskuntia, joten sosiaalisia suhteita laajemminkin tulee samalla hoidettua. Itse en nimeä näitä meidän yhteisiä tekemisiä oikein koskaan treffeiksi vaan enemmän mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X