kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 28.05.2023

Pahentaako ylitulkinta tilanteita?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
2 kommenttia

Mulla oli tässä taannoin päivä, joka oli yhtä aikaa ihana ja aivan kauhea. Oltiin perheen kanssa yhdessä, koko päiväksi oli keksitty hauskaa puuhaa, mutta silti mun olo oli monena hetkenä ärtynyt ja tosi kireä. Pinnistelin päivän ohi, kelasin mielessäni syitä ärtymykselleni ja sitten kun lapset olivat menneet unille, purskahdin itkuun miettien, miten “olin jo luullut, etten ole enää tällainen kärttyinen ämmä, mutta niinpä vaan näköjään olen”. Purin miehelle sydäntä siitä, mikä mussa on vikana. Olinko odottanut päivältä liikaa? Olinko vaatinut itseltäni liikaa tai liian vähän? Mitä tämä kertoi musta, meistä? Missä juurisyy?

Mies lohdutti ja kysyi, voisiko asia olla vaan niin, että oltiin lopulta kaikki aika väsyneitä. Ei sen kummempaa. Lapset vähän normaalia väsyneempiä, eli myös normaalia ärhäkämpiä. Me aikuiset väsyneitä, jolloin lastenkin äänet ja vaatimukset tuntuivat enemmän kuormittaville kuin yleensä. Miehen toteamus nauratti ja lohdutti. Ehkä asia tosiaan oli niin yksinkertainen. Niin kuin lopulta olikin. Kun uusi päivä nousi, oltiin kaikki jo normaaleja, hyväntuulisia, omia itsejämme. 

Tilanne oli klassinen esimerkki siitä, miten mä aivan liian usein syvätulkitsen ihan normaaleja asioita. On totta, että tosi monen arkisen käyttäytymismallin tai tilanteen takana on jotain syvempää, mutta joskus asiat menee tietyllä tavalla ilman sen suurempia syitä. Mä en haluaisi yleistää, mutta koen, että tämä on erityisesti meidän naisten haaste – miettiä asiat niin yli, että vaikka alussa pohdinnan tarkoitus on ollut selvittää asiat, liiallisella kelaillu ajatukset menevät vain enemmän solmuun. Joskus päänsärky on vaan lihasjumi, eikä se kerro mistään henkisistä lukoista. Joskus riita on vain hetkellinen ärhennys, eikä se johda avioeroon. Joskus työpäivä ärsyttää, mutta ei työpaikkaa silti tarvitse vaihtaa. Joskus kiristää hermoja, mutta ei silloinkaan tarvitse epäillä, ettei olisi kelvollinen äiti. Sellaista se vaan on. 

Mä huomaan, että ainakin omassa ystäväpiirissä on sankka joukko tosi ihania, mutta myös ah-niin-ylitulkitsevia ystäviä, joidenkin kanssa helposti jaetaan ylitulkintoja myös keskenämme. Mietitään päämme puhki sitä, mitä tämä ja tuo nonverbaali viesti kertoikaan. Tai mietitään, mitä jonkun tulisi tehdä, kun tästä tuntuu tälle ja tälle. Pohditaan, oliko jonkun ihmisen käytöksessä piiloviesti. 

Mulle itse asiassa on joskus tullut mieleen näistä tilanteista kauan aikaa sitten näkemäni “He’s not just that into you -leffa”, jossa (muistaakseni) pointti oli se, että naiset tulkitsivat tilanteita eri tavalla kuin miehet. Miesten mielestä se, ettei  treffikumppani vastannut puhelimeen, tarkoitti sitä, ettei tämä ollut kiinnostunut hänestä. Naiset puolestaan kehittelivät asiasta monimutkaisia sitoutumiskammo- ja rakkasupelkodiagnooseja. Leffa on vanha ja täynnä kliseitä ja yleistyksiä, joita ei enää 2023 kirjoitettaisi, mutta pakko myöntää, että jotain perää sukupuolten välisessä tulkinnassa varmasti on.

Mutta onpa (yli)tulkinnassa omat hyvätkin puolensa. Esimerkiksi se, että se lisää musta empatiakykyä. Saatoin ennen ajatella, että jos joku ihminen on töykeä tai kova, niin pitäydyn aatoksessani, että tällainen tämä ihminen nyt vaan yksinkertaisesti on. Nykyisin mua kiinnostaa kauheasti se, miksi joku ihminen esimerkiksi pelottaa mua tai tuntuu epämiellyttävälle. Miksi hällä on tietynlainen ulosanti, ja myöskin, mitä se kertoo minusta, jos tämän ihmisen läsnäolo saa oloni epämiellyttäväksi?

Millaisissa tilanteissa olet itse ylitulkinnut? Ja missä tilanteessa tulkinta ja tuntosarvet pystyssä olo on auttanut?

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (2)

Tunnistan ilmiön, tuohon auttaa ikä ja elämänkokemus. Kun ikä alkaa nelosella tai siitä eteenpäin, tulkinnat helpottuu ja menettää merkitystään.

Ikä tuonee viisautta monessa asiassa <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X