Heippahei sunnuntai-iltaan! Mä tulin pari tuntia sitten lenkiltä, kaksoset nukkuvat jo huoneissaan ja pesukone laulaa non-stoppina juhannusreissun jäljiltä. Pitäisi vielä orientoitua viimeiseen työviikkoon ennen kesälomaa palkkaduuneista, vaikka työt tuntuu pitkän juhannusviikonlopun jälkeen tosi kaukaiselle aiheelle. Toisaalta hyvä harjoitella tätä rentouden ja työn yhdistämistä, koska sitä tämä kesä tulee olemaan tästä eteenpäinkin. Parina edellisvuonna olen pitänyt heinäkuun täyttää lomaa myös omasta yrityksestäni, mutta nyt näyttää sille, että en ehdi tehdä postauksia ajastetuksi heinäkuulle ja toisaalta olen sopinut pari IG-kamppistakin heinäkuun puolelle, vaikka ennen olen kieltäytynyt niistä visusti. Nyt tuntuu sille, ettei yrityksen pyörittäminen perhelomaviikoilla haittaa…toivottavasti olen samaa mieltä vielä heinäkuun lopussa.
Meillä on takan erityisen – yllättävänkin – kiva juhannus. Esikoinen on ollut omalla reissullaan viime viikon puolivälistä asti, ja mua suorastaan vähän jännitti, miltä tuntuu viettää juhannus ilman häntä. Olin tosi iloinen, mitä kivaa hän pääsi tahollaan kokemaan, mutta samalla tuli tosi haikea olo siitä, ettei olla porukalla jusseja. En ole varma, mutta musta tuntuu, etten ole koskaan ollut juhannusta eri paikassa kun hän. Joka tapauksessa mulla ei ollut erityisen suuria odotuksia juhannuksen suhteen, ja siitä huolimatta – vai ehkä juuri siksi – juhannus onnistui aivan nappiin.
Me suunnattiin A:n ja kaksosten kanssa jo torstaina työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi kylpylään (tämä tuleva IG-yhteistyö), joka oli aika persoonallinen juhannuksen aloitus, mutta toimi tosi hyvin. Kun astui haipakkatyöviikon päätteeksi ensin valmiisiin pöytiin, valkoisiin lakanoihin ja vesiliukumäkeen, oli sopivasti energiaa käydä mökkireissun ruokakaupoilla perjantaina. Itse asiassa yksi yö ILMASTOIDUSSA hotellihuoneessa tuli niin tarpeeseen, että me nukahdettiin miehen kanssa lasten viereen yöunille kaksikymmentä yli seitsemän, joten voimme päätellä, että mökkireissun kireystaso olisi voinut olla toista luokkaa, jos ei oltaisi saatu tuota univajetta korjattua ensin alta pois.
Itse juhannus me vietettiin puolestaan anopin mökillä. Ensimmäiseksi illaksi saatiin muutamat ystävät kylään, yksi jäi yöksikin, mutta muuten mökkeiltiin ihan vaan neljästään. Ja vitsi se oli kivaa! Tehtiin tosi yksinkertaisi ja helppoja ruokia, uitiin, veneiltiin, käytiin kiskalla jäätelöllä ja sen kun vaan oltiin ja hummailtiin. Lapset keksi tosi paljon kaikenlaisia leikkejä. Olipa himppu verran erilaista olla mökillä näiden liki neljävuotiaiden kanssa, kun aikaisempina kesinä. Mä pystyin oikeasti lukemaan kirjaa ja lehteä ilman, että tarvitsi koko ajan pelätä, että joku juoksisi satasen tuntunopeudella rotkosta suoraan järven sukkeluksiin. Ja miten kiva oli myös nähdä se, miten lapset nautti mökkielämästä!
Taas kerran tuli myös ihmeteltyä sitä, voiko näinkin tosiaan elää. Mitä tämä ihmeellinen rentous ja lököttely edes on? Olette ehkä jo kyllästyneet tähän mun elämän helppouden äimistelyyn, mutta aidosti ihmettelen joka päivä, miten valtavasti meidän aikuisten taakkaa on keventynyt viimeisen vuoden aikana. Nyt ymmärrän myös ne kommentit, joita joskus aikanaan sain blogiin tyyliin ”en tarvitse hotellilomia, kun aika perheen kanssa rentouttaa parhaiten”. Luulin niitä kusetukseksi! Mutta ei helkkari, jos arki ja lomat on perheen kanssa tämmöistä, ei oma aika olekaan enää järjissään säilymisen kannalta välttämätöntä. (Kivaa ja hedelmällistä se tosin oikeassa suhteessa aina on!) Pakko sanoa, että kun eli arkea kaksosvauvojen/taaperoiden kanssa, oli HYVIN mahdotonta kuvitella, että elämä tulisi olemaan vielä tällaista. Mutta onneksi on.
Sellaisia juhannuskuulumisia täältä! Mitenkäs teidän juhannus meni?
-Karoliina-
Kommentit (15)
Siis hetkinen. Sunnuntaina kirjoitit näin: Me suunnattiin A:n ja kaksosten kanssa jo torstaina työpäivän jälkeen yhdeksi yöksi kylpylään (tämä tuleva IG-yhteistyö), joka oli aika persoonallinen juhannuksen aloitus, mutta toimi tosi hyvin.
Kuitenkin Nokia yhteistyössä on oltu kirjastossa, lounaalla, pulikoimassa sekä illallisella ja kaiken tämän jälkeen olitte unessa 19.20. Aika haipakkaa tosiaan saitte mennä jos ihan työpäivän jälkeen iltapäivällä sinne Nokialle suuntasitte. Koitas nyt jo lopettaa tuo jatkuva lukijoiden ja seuraajien aliarviointi ja pidä paremmin kirjaa siitä mitä on tullu valehdeltua. Täysi työviikko Sidosteella on parasta palturia heti sen ”huulet on Nyxin kynää” -heiton jälkeen. Karo, nyt valoja päälle – ei sun seuraajat mitään tyhmiä oo.
Et usko kuinka paljon tämä ajatus siitä, että lapsiperheen arki helpottuu vuosien myötä, lohduttaa juuri nyt! Oman perheen arki on tällä hetkellä erittäin kuormittavaa vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Olo on jatkuvasti riittämätön, kun jatkuvasti pitäisi olla yhtäaikaa vähintään kahdessa paikassa estämässä aivan liian nuorena kiipeilevää vauvaa tippumista ties mistä, tyhjentämässä pyykkikonetta, tekemässä ruokaa yms… Kiitos, että jaoit tämän postauksen ja samalla jaksamista tännekin! Ihanaa kesää!
Ihana kuulla ❤️ Syy, miksi kirjoitan näistä on juurikin se, että itse jo pelkäsin, että elämä on ikuisesti helvetin rankkaa. Ja jos näillä jutuilla voin auttaa jaksamaan tuossa tilanteessa, on se parasta, mitä tiedän! Se helpottaa teilläkin ❤️ Ja kun näin tapahtuu, laita mulle viestiä!olisi ihana kuulla sitten uudenlaiset kuulumiset!
Miten sulla on noin paljon lomaa kun olit sapatilla 7 kk? Ootko palkattomalla vai miten?
No siis mun työsopimushan ei nyt varsinaisesti taida kuulua kun mulle ja työnantajalle 😅 mutta ei tässä toki mitään salattavakaan ole. Osa lomasta, en edes tiedä, kuinka iso osa, on palkatonta.
Hei. Työsopimuksen ei tietenkään kuulu muille, mutta tästä saisi mielenkiintoista sisältöä jos avaat paljonko teet esim viikkotunteja palkkatyössäsi ja miten pitkät poissaolot siellä onnistuvat? Itsellä jäänyt mielikuva että teet osa-aikaisesti vähän töitä eikä sinulle esim tarvita sijaista pitkienkään poissaolojen ajaksi.
Moikka, teen täyttä työviikkoa 🙂 Ekana vuonna taisin tehdä 3 päivää viikossa (tai jotain sen suuntaista).
Tykkään sun jutuista vaikka ne on ihan eri maailmaa mitä itse elän ja oon elänyt. Oon ollut joskus yh ja en ole osannut olla erossa lapsestani lainkaan kun oli pieni (nyt jo 15). Ehkä just siksi kiva lukea miten erilaista perhe-elämää ihmiset viettävät ja ei ole oikeaa tai väärää.
Muistan kaivanneeni sellaista hetkeä uimarannalla et vois lukea hetken.
Ikinä en kuitenkaan ajatellut niiden äitien olevan etuoikeutettuja joilla oli mahdollisuus lukea siellä uimarannalla🙂
Koen itse olevani niin onnekas kun olen saanut kokea äitiyden ylipäätänsä.
Koska en ollut varma voimavaroistani, oli se yksi syy miksi en toista lasta edes toivonut. Ja oli mukava kotijuhannus, siivoilin, ulkoilin koirien kanssa ja kävin uimassa, mun 15v oli omissa menoissaan. Hyvää kesälomaa👍
Ihana asenne sulla ❤️ Näin mä ajattelen tosin itsekin – ei multa ole pois, jos toisella ihmisellä on asiat eri tavalla. Ihanaa kesää ☀️
Kivan näköinen juhannus teillä! Idyllinen mökkiympäristö.
Joitain kuukausia sitten kerroit, että lapset ei enää näy sun somessa. Pyörsitkö kuitenkin päätöksesi, kun lapset ovat lähes päivittäin stooreissa ja tässäkin postauksessa melkein jokaisessa kuvassa? Ajatteletko, että sydäntarra kasvojen edessä takaa anonyymiyden eikä vaatteiden tai muun olemuksen perusteella heitä tunnisteta esim. kaupungilla tai leikkipuistossa?
Tuntuu myös absurdilta, että kerrot kuinka oma aika ei olekaan enää välttämätöntä, vaikka kuitenkin sinulla on omaa aikaa joka ikinen päivä, vähintään salitreenin tai juoksulenkin muodossa. Toivottavasti ymmärrät kuinka etuoikeutettu olet tässä asiassa.
Moikka Hannele ja Jonnis!
Kirjoitin 30.12.2021 tässä postauksessa näin:
”Tein viime syksynä päätöksen, ettei yksikään mun kaupallinen kampanja nojaa vuonna 2023 lapsiin. Tarkoitan tällä sitä, ettei yhdenkään kaupallisen yhteistyön onnistuminen saa olla kiinni siitä, onko lapset kuvissa vai ei. Toisin sanoen aika varmasti saan heittää hyvästit mun tosi pitkäaikaisille lastentuote- ja vaateyhteistöille, mutta sitten se on niin. Toki lapset voi näkyä joskus kaupallisessa sisällössä sivuhenkilöinä ja aivan varmasti näkyvät anonyymisti ei-kaupallisessa sisällössä kuten tähänkin asti, mutta tämä on tosi iso harppaus mulle vaikuttajana.”
Ts. en ole koskaan sanonut, että lopetan lasten kuvaamisen kokonaan.
Ja kyllä. Todellakin ajattelen, että se, etten näytä a) lasten naamoja ja b)kirjoita heidän nimiään kymmeniä tuhansia kertoja nettiin, auttaa anonymiteetissä enemmän kuin se, että postailisin noita. Toki ne, jotka on kovasti kiinnostuneet saa asiat selville vaikka kyttäämällä meidän nurkilla tai käymällä keskustelupalstoilla juttelua lasten nimistä, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa. Paperipussi päässäkään eivät voi kulkea.
Tiedän, että meidän perheen aikuisilla (ja lapsilla)on tosi hyvä tilanne monella tapaa. Ja olen siitä tosi iloinen! Yksi ihana asia monista on se, että saadaan harrastaa ja viettää aikaa välillä myös aikuisseurassa. Se vaatii halua järjestää noita hetkiä, se vaatii voimavaroja, se vaatii tasa-arvoista kumppanuutta, joskus rahaa, toisinaan hyviä orgaanisia ihmisissuhteita jne. Osa näistä on itse työnteolla ansaittuja mahdollisuuksia, osa on hyvää tuuria. Tarkoitin postauksessa, että on eri asia haluta omaa aikaa ja iloita siitä kivana extrana, kun se, että omalle ajalle on pakottava tarve. Nykyisin se on kivaa extraa, vauva- ja taaperoainaan tilanne oli toinen.
Mä en oikein osaa ottaa kantaa näihin ”ei ole normiäidin arkena – kommentteihin”. Jokainen äiti ja perhe on erilainen. Toisille on toiset asiat normia, toisille toiset. Mä esimerkiksi pidän normiarkena sitä, ettei aikuisten tarvitse olla koko ajan yhdessä lastenhoitovastuussa, vaan kun mä kävin eilen juoksemassa, mies oli lasten kanssa. Ja kun tulin kotiin, hän lähti salille.
Kiitos vastauksesta. Sinulla on mahdollisuuksia omaan aikaan niin paljon, että ei varmastikaan enää tule tuon kaiken lisäksi kaipuuta omasta ajasta., kun pienetkin menevät niin aikaisin nukkumaan ja iso huitelee jo omissa menoissa. Aivan mahtava tilanne teillä, mutta monella ei vaan ole sitä toista puolisoa, joka hoitaa lasten harrastuskuskaukset ja joka vahtii lapsia, jotta voi lähteä lenkille tai salille. Moni on totaali yh tai puoliso tekee vuorotyötä, jolloin on pärjättävä arjessa yksin. Se on nykyään monelle normiarkea valitettavasti. Monella myös taloudellinen tilanne niin tiukka, ettei varaa lastenhoitopalveluihin, eikä apukäsiä vaan ole lähellä.
Sä olet täsmälleen oikeassa tuossa, että tilanteita on tosi erilaisiakin. Se, onko se tai tämä normiäidin arkea, en silti lähtisi arvottamaan.
Samaa mieltä tuon oman ajan kanssa. Tuntuu, että teillä on todella usein iltoja ilman lapsia, jolloin olette keikalla, synttäreillä jne. Sitten todella usein pääset erilaisiin kauneushoitoihin, joka myös omaa aikaa ym. Tuo ei ole ihan normiäidin arkea kuitenkaan vaan erittäin etuoikeutettua elämää. Toivottavasti osaat arvostaa tuota kaikkea!
Täysi työviikkohan ei tarkoita useissakaan töissä sitä, että tehdään joka päivä töitä 7,5h, välillä 8 ja 16, vaan täydet tunnit tulee täyteen viikon tai kuukauden sisällä. Tällöin joku päivä tehdään töitä vaikka 10h, toisena 12, joskus 4.
Mä toivon, että pohdit aidosti, miksi tulet tänne blogiin kerta toisensa jälkeen pahoittamaan mielesi, koska selvästi toimintani ja olemukseni ärsyttää sinua. Nytkin olet kommentoinut kahden viikon sisällä, useaan postaukseen kärkkäitä kommentteja…tähänkin juhannuspostaukseen jo kahdella eri nimimerkillä.
Toivottavasti sun kesä jatkuu hyvissä merkeissä 🙂