Kävin värianalyysissä

Mä olen halunnut käydä jo jonkin aikaa värianalyysissä. Tiedän, että värianalyysillä on vähän sellainen ysikytlukulainen fiba, mutta olen haaveillut analyysistä ihan siksi, että olen ajatellut siitä olevan apua vaatekaapin selkeyttämisessä. Olen viime vuosina alkanut pitää väreistä vaatteissa, mutta nyt vaatekaapin värimaailma on levähtänyt niin käsiin, että suuri osa vaatteista on todella hankalasti yhdistettävissä. Ajattelin, että tietämällä “mun” värit voin karsia osan vääristä väreistä pois ja keskittyä jatkossa “oikeisiin” väreihin.

Värianalyysissähän värit on jaettu vuodenaikojen mukaan kevään, kesän, syksyn ja talven väriperheisiin. Mun käsityksen mukaan kesä ja talvi pitävät sisällään keskenään erilaisia (pääsääntöisesti) kylmiä sävyjä, kevät lämpimiä ja syksy murrettuja (lämpimiä) värejä. Kun värianalyysiä aletaan tehdä, on tarkoituksena selvittää, minkä väriperheen sävyt sopivat parhaiten testihenkilölle. Värianalyysissä keskitytään vertaamaan erilaisia värejä nimenomaan testihenkilön ihonväriin ja silmiin, jotta selviää, mitkä sävyt tuovat hehkua iholle ja kasvoille, ja mitkä sävyt puolestaan syövät ihmisen ihon heleyttä tuoden esille vaikkapa tummia silmänalusia tai ihon punoittavia kohtia.

Värianalyysi tehdään konkreettisesti asettelemalla erivärisiä kankaita kasvojen vierelle ja vertailemalla, mikä sävy sopii ja mikä ei. Arvio tehdään siis ihan ihmissilmin. Totta kai värianalyysin tekijä on tässä avainasemassa, mutta ainakin me keskustelimme tekijän kanssa yhdessä, mitä mieltä olimme eri sävyistä. Mulle analyysin teki Jyväskylän Koto-liikkeessä Tuuli, joka pitää aivan ihanaa pukeutumiseen ja väreihin keskittyvää IG-tiliä nimeltään @henkariin . Itse asiassa löysin Tuulin juurikin IG:n kautta ja kun mulla oli käyntiä Keski-Suomessa, päätin varata Tuulille ajan. Tuulin tilillä väreistä kerrotaan tosi selkeästi, ja koska Tuuli selkeästi osaa itse pukeutua ja meikata mielettömän hyvin, itselleen sopivasti, päätin luottaa oman naamani hänen käsiinsä. 

Värianalyysiin piti mennä ihan naturellina ilman meikkiä. Mä jätin myös itseruskettavat pois puoleksitoista viikoksi, ettei feikkiväri sotke analyysin tuloksia. Monesti analyysissä laitetaan hiusten suojaksi huivi, mutta koska mulla on oma hiustenväri, ei suojaa tarvittu. Tuuli myös kysyi, onko mulla esimerkiksi värjätyt kulmakarvat, jotka olisi pitänyt ottaa analyysissä huomioon (ei ole). 

Mä olen aina ajatellut, etten ole syksy, enkä myöskään talvi, vaikka moni ihminen on arvellut mun olevan talvi siksi, että olen luonnostani tummahiuksinen ja -kulmakarvainen. Olen kuitenkin aina itse ajatellut, ettei jotkut sähkönsiniset tai tietyt punaisen sävyt sovi mulle ollenkaan, joten olen näin olettanut, etten olisi talvi. Tuulin kanssa puhuttiin jo ennen varsinaista analyysiä, että hiusten väri voi joskus johtaa ihmisiä harhaan, ja on olemassa myös hyvin tummatukkaisia keväitä ja kesiä. Vaikkemme testin alussa lyöneetkään lukkoon mitään väriperheitä, ainakin minä oletin, että olen kesä tai kevät.

Heti analyysin aluksi testattiin hopeisella ja kultaisella kankaalla, sopiiko kylmä vai lämmin sävy iholle paremmin. Vaikka olenkin tehnyt elämässäni lukuisia harhaostoksia, on jonkinlainen intuitio vienyt minua selkeästi usein oikean suuntaan. Hopeinen kangas sopi minulle paremmin ja kun värejä alettiin testata, paljastui, että ihoni sävy toimii parhaiten kesän väriperheen parina. Tämä tarkoittaa sitä, että minulle sopii parhaiten heleät, kylmät, sävyt. Tummuuteni vuoksi voin myös noukkia joitain värejä talven väripaletista. Havainto vahvisti sitä, mitä olen itsekin ajatellut: olen aina pitänyt vaikkapa hopeaisia koruja itselleni parempana valintana kuin keltakultaa, ja samoin olen ajatellut itselleni sopivan paremmin kylmät hiusten sävyt, ja heti jos hiukset alkoivat (silloin vaaleiksi värjättyinä) taittua oranssiin, koin, että ihonväristäni tuli jotenkin todella omituisen näköinen. 

Mitä pidemmälle värianalyysiä tehtiin, selvisi, että kaikista kauhein, oikeasti todella kauhea, väriperhe minun kasvojani vasten oli syksy. Näytin syksyn väreissä aina todella kalpealle ja…yksinkertaisesti väärälle. Kevään sävyistä minun mielestäni mulle sopi jotkin sävyt, mutta usein kevätväreissä oli vähän liikaa ärhäkkyyttä niin, että kangas näytti mun kasvoja vasten jotenkin irralliselle. Tämä oli pieni pettymys, koska rakastan kevään värejä ja omistankin tällaisia värejä todella paljon nykyisin. Kesän paletti tuntui olevan minulle kaikkein paras.

Toinen yllätys oli myös se, että monet vihreän sävyt sai ihoni näyttämään kalpealle. Olen usein suosinut vihreää, koska se on tuonut kivasti silmieni vihreää sävyä esille, mutta jatkossa pitää olla tarkempi vihreän sen suhteen, mikä vihreän sävy toimii minulle. 

Värianalyysi oli todella hauska, opettavainen ja kiva kokemus. Oli myös mielenkiintoista huomata, ettei voi oikeastaan sanoa, ettei joku väri sovi itselle. Itse asiassa melkein jokaisesta väristä löytyy itselle sopiva, jos vaan värin sävy on oikea. Ainoa miinus analyysissä oli ehkä juuri tämän asian kääntöpuoli: kuvittelin, että analyysin jälkeen värivalinnat ovat aivan selkeitä, mutta olen ehkä vielä enemmän pihalla väreistä kuin ennen tätä. Ei ole nimittäin helppoa analysoida, onko joku punainen vaikkapa kylmä (=mulle sopiva) tai onko beigen sävyssä juuri oikea taitto. Tästä syystä tilasin heti analyysin jälkeen netistä pienen kangaskartan, jota voin pitää mukanani vaatekaupoilla ja omaa vaatekaappia inventoidessa. Totta kai kartassa ei ole kaikkia sävyjä, mutta ainakin se antaa suuntaa. 

Oletko sä saanut apua värianalyysistä? Aloitko noudattaa analyysin “ohjeita” pukeutumisessa? Tähän väliin saa vinkata myös parhaat värianalyysi-IG-tilit!

-Karoliina-