Lomaviikko 4/4. Kummilapsia, huvipuistoa ja reissua.

Voi jukranpujut. Nyt se on ohi. Kesäloma 2023. Ja samalla kyllä jo melkein kesä 2023 meidän osalta. Tai no meidän aikuisten ja pienten osalta. Esikoinen saa vielä lomailla pienen hetken ennen yläkoulun alkua.

Meidän viimeinen lomaviikko meni samaa rataa kuin oikeastaan koko lomakin – ystävien ja erilaisten puuhien parissa!

Maanantaina mä suuntasin ensin aamusta ystäville pienten tyttöjen kanssa kylään, A meni puolestaan pitämään kiekkokoulua. Kun hän saapui iltapäivällä kotiin, päätettiin lähteä samaisen ystäväperheen kanssa Särkänniemeen. Oltiin luvattu Särkkä tytöille jo kesän alussa, ja tajuttiin, että jos meinataan päästä huvipuistoon vielä loman aikana, maanantai olisi yksi harvoista ajankohtavaihtoehdoista. Onneksi mentiin, koska maanantaina Särkässä ei ollut edes kauhea ruuhka ja sääkin suosi. Ja mikä parasta, lapset nautti!

Tiistaina A oli myös aamun kiekkohommissa, ja me hengailtiin pienten tyttöjen kanssa kotona ja kaupungilla. Käytiin leikkipuistoissa, lounaalla mun ystävän ja tämän tyttären kanssa ja ihan vain ruokakaupassa. Lapsille oli mieleenpainuva kokemus, kun otettiin kotiin keskustasta ratikan sijaan minibussi. Siis ihan kaupungin Nysse-bussi, mutta joka kooltaan vastaa taksibussia. Tytöt nakottivat minibussin penkissä aivan intona: veikkaan, että kokemus vastasi mielenpainuvuudessaan edellisen päivän Särkänniemen laitteita. Kun A tuli iltapäivällä kotiin, lähdettiin illaksi juhlimaan rakkaan Nooran synttäreitä. Siellä nähtiin kasapäin Nooran sukulaisia, joista osasta on kyllä tullut tässä vuosien saatossa jo ihan kuin meidänkin sukulaisia.

Keskiviikkoaamuna mä nappasin junan kohti Hyvinkäätä, jossa Helsingistä sinne matkannut esikoinen jo odottelikin minua. Meillä on tapana viettää esikoisen kanssa pari kertaa vuodessa yönseutu jossakin äiti-tytär -reissulla, ja tänä kesänä tuo reissu suuntautui Hyvinkäälle. Ensin olimme yhden yön hotellissa (osa IG-yhteistyötä), jonka aikana ehdimme niin elämyspuistoon, illalliselle kuin leffaankin. Ja kun hotellissa oli syöty seuraavana päivänä aamupala ja vielä vähän hikoiltu kiipeilypuistossa, mun ystävä lapsineen tuli hakemaan meidät heille kylään. Me ollaan tutustuttu mun ystävän kanssa opeaikoina samassa koulussa 14 vuotta sitten, ja siitä asti ollaan oltu toistemme luottoystävät. Nykyisin nähdään TODELLA harvoin, mutta juttu jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jääty. Hän on F:n kummitäti ja minä hänen tyttärensä kummi, joten lapset yhdistää tässäkin tapauksessa vielä erityisellä tavalla. Oltiin ystävällä yötä ja kun lähdimme perjantaiaamuna kotiin, olo oli niin henkisesti kuin fyysisestikin latautunut. Hyvät yöunet ja ihanaa seuraa, mitä sitä muuta kaipaakaan!

Perjantain mä vietin lasten kanssa kotona hengaillen (A edelleen kiekkotouhuissa) ja illalla me suuntasimme sitten A:n ja ystäväpariskunnan kanssa ensin Pyynikin kesäteatteriin katsomaan Pesänjako-komediaa ja siitä jatkoimme vielä iltaa Haarlan herkkujen parissa. Teatteriesitys oli juuri sitä, mitä kesäteatterilta haluaakin saada: kepeä, täynnä hyvää musiikkia ja hyvää mieltä. Itse asiassa komedia nauratti niin, että välillä ihan vatsalihaksiin sattui. Suosittelen Pesänjakoa todella! Ilta oli ihan superkiva, vaikka alun perin myöhäisillan ohjelma (pöytävaraus vasta 20.30) tuntui ylitsepääsemättömän vaikealle. Kun on päässyt tasaisen ja pitkän unen makuun, tuntuu tosi pahalle nukkua liian vähän. Joskus lyhyemmät yöunet ovat kuitenkin sen arvoista, ja nyt ne sitä todellakin olivat! Seura oli loistavaa ja Haarlan ruoka (ja palvelu) ylitti odotukset. Mennään varmasti tähän ravintolaan vielä uudestaankin. 

Lauantaina A osallistui hyväntekeväisyysjalkapallo-otteluun Ratinan Stadionilla. Säähän oli aivan kauhea, mutta päätettiin, että meitä ei pieni sade haittaisi ja niinpä puimme kaksosten kanssa sadevaatteet niskaan ja lähdimme kannustusjoukkoihin. Pelissä pelasi monia meidän ystäviä, ja saimme seuraksi katsomoon myös mun kaason ja tämän suloisen tyttären, koska tässäkin perheessä iskä oli kentällä pelaamassa. Tuli taas huomattua se, kuinka sää on vain pukeutumiskysymys. Oli mukava ja virkistävä iltapäivä raikkaassa ilmassa, ja huomaan, että pitkän, kuuman kesän jälkeen musta on ihan hauska, ettei koko ajan hiki virtaa. 

Tosin. Jotenkin päivän hulinassa oli unohtunut välipalat niin multa kun tytöiltäkin, ja kun lähdimme matsin jälkeen käymään Ratinan kauppakeskuksessa vessassa, päätyi vessaretki siihen, että kaksi kolmevuotiasta makasi huutaen kauppakeskuksen lattialla ja yhden 38-vuotiaankin olisi tehnyt mieli liittyä seuraan. Voin sanoa, että nälkäkiukku kolminkertaisena ei ole hyvä juttu. Kun lopulta sain, A:n avustuksella, sullottua kiukkuiset lapset ja oman kiukkumieleni autoon, tajusin, että tuo hermoja raastava tilanne taisi olla tämän loman pahin hetki. Jopas piristi kummasti mieltä tajuta, ettei liki neljään viikkoon ollut hermojen meno tällä tavalla edes lähellä. 

Illalla tyttöjen mentyä nukkumaan me vietettiin A:n kanssa lomanlopputreffit iltapalan (lue: McDonalds) ja Netflixin parissa. Ollaan herätetty koko tämä vika lomaviikko tyttöjä seiskalta aamulla, jotta lomarytmi kääntyisi kohti päiväkoti- ja työpäiväaikoja, ja samaten ollaan yritetty saada lapsosia petiin aikaisemmin. Joinakin päivinä rytmi on ollut jo ihan normaali, arjen kaltainen, mutta onhan tässä rytmin saamisessa täysin ruotuun varmasti vielä tekemeistä. 

Tämä aamu alkoi perhekuvauksella. On ollut lukuisia kertoja Nooran kanssa puhetta, että meidän perheestä pitäisi ottaa perhekuvat (viimeksi otettu, kun kaksoset olivat kuukauden ikäisiä), joten nyt päätettiin vihdoin toteuttaa aikeet. Aloitettiin kuvaukset aamulla Arboretumissa. Päivä valikoitui siksi, että meillä oli tänään myös uuden kummipoikamme ristiäiset, joten ajateltiin, että tässä hetkessä voisi olla koko perhe sen verran mintissä ja hiukset harjattuna, että kuvaus olisi kätevä suorittaa samalla “vaivalla”. Noh. Tuossa “samalla vaivalla” en osannut ottaa huomioon, että lasten täytyy aamupäivän aikana kaksi kertaa keskittyä heille vieraisiin puuhiin, mutta kiireisen aamun keskellä kaikki meni silti hyvin. Kuvaukset meni rennosti ja ripeästi, jonka jälkeen matkasimme kotiin vielä pikaisesti vaihtamaan vaatteet ennen ristiäisjuhlaa.

Ristiäiset oli niin ihanat, kauniit, tunteikkaat ja juuri niin kivat pippalot, kuin ristiäiset parhaimmillaan ovat. Vauvan siunasi pappi, joka on vihkinyt minut ja A:n ja kastanut meidän kaksoset, joten oli ihanaa nähdä tuttua pappia ja samalla tilaisuus tuntui taas asteen verran henkilökohtaisemmalle. Oli myös ihanaa saada uusi kummilapsi meille tärkeästä perheestä ja extrahauskaksi kummiuden tekee se, että yksi muista kummitädeistä on hyvä ystäväni (kiitos kummilapseni äidin, joka tutustutti meidät alunperinkin ja nyt vieläpä valitsi meidät yhdessä kummeiksikin). Miten mahtavaa saada uusi, tärkeä lapsi meidän lähipiiriin ja näin tiiviisti omaan elämään mukaan. Kuka olisi uskonut, että kun me muutettiin meidän taloyhtiöön 2020, samasta pihasta tulee tällä tavalla todella merkityksellisiä ihmissuhteita ja ystäviä, joita ilman ei voisi kuvitella enää edes elävänsä!

Huomenna alkaa sitten arki! Pakko sanoa, että loma on tuntunut valtavan ihanalle ja pitkälle, ja samalla, vaikka haluaisinkin vielä jatkaa tätä lomamoodia, odotan jo syksyä ja sen rutineeja. Tosin: nyt näyttäisi sille, että meillä on luvassa kaikkien aikojen juhlasyksy. On rippijuhlia, rapujuhlia, synttäreitä, häitä ja vaikka mitä. Aika kiva, ettei kaikki hupi lopu tähän.

Alkaako teillä huomenna arki? Millä fiiliksillä menet syksyä kohti?

-Karoliina-