Oi, mikä Oura! Terveystiistai.
Mä ostin pari vuotta (?) sitten A:lle isänpäivä- tai synttärilahjaksi Oura-sormuksen. Tiesin hänen katselleen sitä pitkään, ja musta se oli hauska lahja ihmiselle, jolla on jo kaikkea, ja jolla on synttärit isänpäivän ja joulun välissä. Toisin sanoen vajaan parin kuukauden aikana mun on käytettävä kaikki mielikuvitus lahjan hankinnassa.
A on tykännyt sormuksestaan paljon, ja on välillä ehdotellut mulle, josko hän ostaisi mullekin sellaisen. Mä olen ollut kuitenkin tosi tyytyväinen mun Xiaomin sporttikelloon, joten pidin sormuksen hankkimista rahanhaaskauksena. Sitten kävi kuitenkin niin, että kaverini myi omaa Ouraansa Instagramissa tosi edullisesti, ja koska kokokin mätsäsi mulle, päätin, että nyt olisi mun aika testata Ouraa. Kamu menee pian naimisiin, ja koska hän oli pitänyt sormusta tätä ennen vasemmassa nimettömässä, eikä sormus mahtunut oikeaan nimettömään, oli sormus jäänyt hänelle tarpeettomaksi.
Ja voi kuulkaa – koukussa ollaan! Moni Ouran tai älykellon omistaja on kertonut mulle, että tällainen mittaaminen aiheuttaa heille suorituspaineita. Kun vempain muistuttaa jaloittelusta tai ehdottaa urheilua, moni kokee, että se ei ainakaan lisää hyvinvointia.
Mulle Oura toimii kuitenkin päinvastaisesti. Mä en ole asettanut sinne liikuntatavoitteita kovin korkealle, mutta mä rakastan seurata mun vireystasoa ja unta. Varsinkin uniscoren tarkkailu on kaikkien näiden unettomien vuosien jälkeen IHANAA! Jos mulle nykyisin tulee illalla eteen valinta, katsonko Netflixiä vai menenkö jo unille, useammin valitsen unen, koska tiedän, miten ihana olo on aamulla ja miten siistiä on katsoa Ouran ruudulta lukemaa 92/100.
Ouran avulla ollaan saatu vastaus todella moneen sellaiseen asiaan, mitä ollaan esimerkiksi A:n kanssa ennen vain arvuuteltu meidän unista. Kuten olen aavistellut, mun unenlaatu on kauttaaltaan todella hyvää. Vaikka nukkuisin ajallisesti vähän ja vaikka heräisin öisin lasten vuoksi, mä saan tosi nopeasti palauttavasta unesta kiinni, ja mun syvä uni, REM-uni ja muut tällaiset ovat lähtökohtaisesti erinomaisia. Totta kai mullekin tulee välillä huonoja öitä, mutta lähtökohtaisesti hyvät yöt ja hyvät tulokset kannustavat jatkamaan samantyyppisillä iltarutiineilla ja päivän rakenteella.
Oura on myös siitä fiksu laite, että se palkitsee lempeästä liikkeestä. Jos olen vetänyt kovan urheilusuorituksen ja sykkinyt samana päivänä pitkin ja poikin töissä ja kotona, Oura usein muistuttaa seuraavana päivänä, että nyt voisi ottaa iisimmin. Liika on liikaa, mikä on meistä monen hyvä muistaa!
Ouran tuloksia vertailemalla havaitsee myös tosi hyvin sen, että nukuttu aika ei korreloi aina vireyttä. Tästä syystä ei voi kenellekään sanoa, että “miten olet noin väsynyt, vaikka nukuit x-määrän unta”. Mä olen itse juonut vuoden aikana ehkä 6 annosta alkoholia, joten mulla se ei näy unissa. Mutta moni ystävä on kertonut, että yksikin juotu alkoholiannos näkyy heti Ourassa. Siis silloinkin, kun ihminen itse ei ole havainnut edes humaltuvansa.
Sellaisia Oura-aatoksia. Koukussa ollaan, iloisesti. Vaikka eipä sporttikellokaan minnekään ole kadonnut. Sillä tykkään edelleen mitata treenit ja tilastoida ne treeniäppiin. Jos niitä ei merkitse, onko edes hikoillut? (No on, ofc).
-Karoliina-
