Haaveiletko yrittäjyydestä?

Musta tuli yrittäjä aivan vahingossa. Itse asiassa niin vahingossa, että kun olin tehnyt sivuduuneja vuosia freenä, kevytyrittäjänä, en edes tajunnut, että se on yrittämistä. Tein vain jotain sellaista, mikä kutsui mua (ja sitten myöhemmin makselin aivan helkkaristi rästiin jääneitä YEL-maksuja, koska en ollut antiyrittäjänä edes koskaan kuullut koko YEL:stä).

Aloitin yrittäjän työt tavallaan siis jo 15 vuotta sitten kun kirjoitin ensimmäiset lehtijuttuni, mutta kokopäiväiseksi yrittäjäksi hyppäsin keväällä 2017. Jätin Helsingin, jätin opettajan viran ja tulin Tampereelle kirjoittaakseni (ja rakastaakseni). Sittemmin hyppäsin takaisin päiväduuniin, mutta olen edelleen myös yrittäjä. Ja koen, ettei yrittäjyys lähde musta koskaan pois. 

Yrittäminen ja yrittäjähenkisyys on mulle ennen kaikkea vapautta. Ja kuten tiedetään, vapauden vastapari on aina vastuu. Vaikka teen töitä nykyisin myös toisille, en voisi tehdä sitä “kellokorttia leimaamalla”. Mä en voi, enkä halua, tehdä töitäni niin että jättäisin ne kokonaan taakse, kun astun työpaikan ovesta ulos. Totta kai työn ja vapaan erottaminen on tärkeää, ja vain taukojen ja lomien kautta saa pontta painaa kovaa silloin, kun on tarve. En kuitenkaan silti koe, että mun omalla kohdalla ihannetilanne olisi se, että erottaisin työn ja vapaa-ajan väkisin kelloa tuijottaen. Ajattelen, että mun yritys ja mun palkkatyö on osa mun elämää. Ja mun elämä taas on kokonaisuus, jossa asiat eivät ole eri lokeroissa, vaan enemmänkin päällekkäin ja lomittain. Mä olen yhtä aikaa esimerkiksi äiti, puoliso ja ystävä, eikä nekään roolit elä ilman toista. Siksi mä ajattelen, ettei mulla tarvitse olla erikseen työminää, vaan se sulautuu siviiliminään – joskus enemmän ja joskus vähemmän – mutta kaikki ne roolit ja tehtävät, joita niihin liittyy, toimivat ristiin. 

Vaikka nyt rakastan olla yrittäjä, ei tähän rooliin hyppääminen ollut ihan mutkatonta. Kun mä aloin pohtia kokopäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymistä, mun päällimmäinen ajatus oli pelko. Mulla ei ollut perheessä yrittäjiä, joten en voinut samaistua kenenkään ja mietin, olisiko opeviran jättäminen suurinta hölmöyttä ikinä. Silti koen, että yrittäjäksi ryhtyminen on yksi elämäni parhaita päätöksiä. On totta, että tässä on paljon myös huonoja puoli, kuten vaikkapa se, ettei varsinaisia lomia ole (jos niitä ei voi itselleen maksaa etukäteen), sairauslomia ei käytännössä tunneta ja kaiken lisäksi YEL-maksujen uudistus on jotain aivan uskomatonta shaibaa… mutta SILTI ne hyvät asiat peittoavat huonot mennen tullen, ainakin minun kohdallani. 

Olenkin iloinen, että yrittäjäksi ryhtyessäni pelkoa suurempi voima oli kuitenkin uteliaisuus. Jos sä haaveilet yrittäjäksi ryhtymisestä, tässä mun vinkit stepeiksi ennen kuin varsinaisesti vielä perustat yritystä isolla kädellä.

1. Mieti, mistä asiasta/toimialasta olet niin innoissasi, että jaksat tehdä sen parissa töitä…Ei vaan: Mieti, mistä olet niin innoissasi, että otat sen osaksi elämäntapaasi, ei pelkästään työksesi.
2. Selvitä, kuinka voit muuttaa intohimosi rahaksi. Vaikka olisit kuinka pähkinöinä  jostain aiheesta, työn tarkoitus on tuoda leipä pöytään.
3. Laske, millaiset kulut työnteostasi tulee ja mitä sinun tulisi tienata, jotta yrityksesi olisi kannattava.
4. Pohdi, voitko ensin aloittaa kevytyrittäjänä tai osa-aikayrittäjänä, ja tehdä töitä jossakin palkallisesti varmemmassa työssä samanaikaisesti. Näin vältät suurimmat riskit ja saat laskusi maksettua, mutta voit silti viedä unelmaasi eteenpäin. 
5. Verkostoidu. Kuulostaa jenkkimeiningille, mutta auttaa kummasti, kun voit sparrailla ajatuksiasi muiden saman alan ja/tai samanhenkisten ihmisten kanssa. Sen sijaan, että ajattelisit muita kilpailijoina, ajattele heitä rinnallakulkijoina. 
6. Esitä liikeideasi lähipiirille ja pyydä kehitysehdotuksia. Ole valmis kuuntelemaan kritiikkiä ja kehittämään alkuperäistä ajatusta, MUTTA pidä silti kiinni omasta visiostasi. 

Iloista yrittäjien päivää!

-Karoliina-