Säkistä napapaitaan? Pinterestistä pihistetty.
Mä menin viime lauantain juhliin napapaidassa. Luit oikein – napapaidassa! Viimeksi ollut napis päällä ehkä -93. Okei. Tällä kertaa ihoa näkyi ehkä viisi senttiä, mutta näkyipähän kuitenkin. Ai miten tämä stoori liittyy tähän kuvan asuun? No minäpä kerron!
Huomaan olevani jännässä välitilassa, jossa tavallaan tosi moni, erilainenkin, vaatetyyli ja vaatteen istuvuus tuntuu omalle, mutta sitten toisaalta en osaa enää yhtään sanoa, mikä vaate on mua ja mikä taas ei. Mulle oli vuosikaudet tosi selvää se, mitkä vaatteet on mulle ominaisia ja missä viihdyn. Pidin kroppaa peittäviä A-linjaisia mekkoja tai tällaisia kuvan tyylisiä oversize-yläosia. Vaikka niitä multa edelleen kaapista löytyykin, ja niihin toki välillä pukeudun, yhtä usein huomaan, että koen oloni kotoisaksi jossain ihan muussa. Vuosia sitten mulle olisi ollut kauhistus tyköistuvat vaatteet, nyt huomaan, ettei mun olo olekaan niissä niin epämukava kun joskus kuvittelin. Itse asiassa hyvällä tavalla istuva vaate, kireäkin, on tosi kiva, jos se ei purista. Jollakin tapaa istuvat vaatteet lisää hyvällä tavalla itsetuntoa. Niissä kun ei oikein voi pienentää itseään (ei kirjaimellisesti, eikä muutenkaan). On oltava se, mitä on.
Vaikka huomaan, että omasta vaatekaapistani nappaankin maksimekon sijaan usein jotain muuta, on “vanha” tyyli iskostunut niin vahvasti mun mieleen, että uusia vaatteita ostaessa en osaa vielä laisinkaan katsella mitään muuta kuin, noh, niitä samaisia mekkoja. Siksi onkin ollut kultaakin kalliimpaa vaatekauppojen hyvät myyjät, jotka osaavat ehdottaa jotain muuta. Niin ja ne ystävät, jotka sanoo: “Totta kai sä laitat sen napapaidan. Ei ole liikaa.”
Tästä kuvan asusta mä innostuin aivan valtavasti, kun näin refekuvan loppukesällä Pinterestistä. Olin ostanut hapsuhameen keväällä Relovesta ystävän yllyttämänä, mutta en oikein tiennyt, minkä kanssa hameen pukisin. (Nyt kun mietin, joku bändipaita tai cropattu toppi olisi ollut kesälle tämän kanssa aivan bueno, mutta en silloin osannut oikein katsoa vielä vaatteita tällä “uudella silmällä”.) Koska isohkot vaatteet edelleen tulee ensimmäisenä mieleen, ja lainaillaan välillä ystävien kanssa vaatteita, päätin kysyä kamulta, voisinko saada Uhanan paidan joskus hapsuhameen kaveriksi lainaan, koska olin nähnyt samantyyppisen hapsuhameasukokonaisuuden Pinterestissä. Ja hän toki suostui! Tykkään tässä(kin) asussa sen kontrasteista – naisellisuus kohtaa oversize-fitin ja syksy kohtaa kesän.
Joskus ollaan ystävien kanssa vitsailtu, että pitäisi ostaa paritalo, jossa asuntoja yhdistäisi vaatehuone. Niin samanlainen maku mulla on monien ystävien kanssa. Ehkä joku päivä vielä. Tai sitten yhdessä ostetut vaatteet, joita jokainen saa pitää vaikka kuukauden kerrallaan. Tätä ajatusta pitää jalostaa.
-Karoliina-
