Kuinka usein -haaste, osa 2.

Mä tein syksyllä 2019 postauksen, jossa vastasin seuraajien “Kuinka usein -aiheisiin” kysymyksiin. Toistin idean tänään. Kaikki postauksen aiheet on IG:n kyselyboksista. 

Kuinka usein…?

Stressaat rahasta…Kausittain, eli silloin, kun tulee joku alv-tarkastus tai fiilataan veroprossaa. Eli en joka kuukausi, mutta useamman kerran vuodessa isosti. Toisaalta kyllä joka kuukausi pienesti varmasti stressaan rahaa ja mietin, missä voitaisiin kiristää pussin suuta tai etsin kukkarolle sopivia ratkaisuja. Niin ja laskujenmaksupäivä saa miniahdituksen aikaan joka kerta. Maksan siis laskut 1-2 kertaa kuussa. 

Menetät hermot niin, että näkyy…Hmm, onpa vaikea kysymys. Varmasti mua hermostuttaa puolesta minuutista kahteen minuuttiin joku asia joka ikinen päivä. Se ei kuitenkaan varsinaisesti ulospäin näy, en toimi mitenkään eri tavalla, mutta esimerkiksi mun aviomies (on raivostuttavan) hyvä lukemaan mun mikroeleitä ja katseita, joten hän näkee ne tilanteet joka päivä. // Seuraava taso hermojen menetyksessä on joku arkeen kuuluva kireä “Tytöt, oikeasti, mitä otatte iltapalaksi?” äänen korotus, jonka teen, kun kymmeneen toistettuun kysymykseen kukaan ei ole lotkauttanut korviaan. Näitäkin tapahtuu varmaan ihan joka päivä. // Jos hermojen menetyksellä tarkoitetaan ihan oikeaa suuttumusta tai tuohtumusta, kotona sellainen tapahtuu ehkä kerran viikkoon tai kerran kahteen viikkoon. Tämä on toki kausittaista. Kesälomilla voi mennä kuukausi ilman isoa hermostumista, mutta joskus viikon aikana kaikki räjähtelee päivittäin. Jossakin työelämässä hermostun näkyvästi ehkä pari kertaa vuodessa. 

Koet onnenhetkiä…Aivan joka ikinen päivä. Myös huonoina päivinä, sairaana tai tavallisessa arjessa. Vuosi sitten tapahtunut elämäntapamuutos – henkinen ja fyysinen – on tehnyt musta sellaisen, että näen useammin hyvää kuin huonoa, enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Juuri eilen ystävien häissä Pete Parkkonen lauloi jotain laulua, jossa puhuttiin siitä, onko lasi ennemmin puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. A sanoi biisin lopuksi, että hänestä on ihanaa, että mun lasi on nykyisin aina ennemmin puoliksi täynnä, kun vielä silloin, kun tavattiin, lasi oli puoliksi tyhjä. Se on aika iso asennemuutos minussa. 

Ostat/saat uusia vaatteita… Monta kertaa kuussa. Varsinkin näin kauden vaihtuessa tuntuu, että saa olla koko ajan ostamassa jollekin lapselle hanskoja tai uusia kenkiä pieneksi jääneiden tilalle. Mä vastaan käytännössä koko meidän perheen vaatehankinnoista – usein myös miehen – joten vaatteita tulee ostettua tiheästi. Toisaalta mä myös vastaan vaatteiden kierrätyksestä ja antamisesta/myynnistä eteenpäin. 

Saat jonkun idean, jota myöhemmin kadut…Huikea kysymys! Ja vaikea. Ideoita saan joka päivä, useita. Se on mun siunaus ja kirous, nopeat aivot. Käytönnössä mun kaikki työtkin perustuu siihen, että pitää keksiä uusia ideoita. Mutta sitten tämä katuminen, se onkin vaikeampi määritellä. Mä en kadu elämässäni isosi kuin ehkä viittä tehtyä asiaa. Ne liittyy siihen, että olen loukannut toista ihmistä tai vahingoittanut itseäni. Totta kai kaduttaa joka päivä joku asia (miksi en laittanut lapsia unille ajoissa, miksi valitsin väärän jonon kaupassa, miksi en jaksanut lähteä salille…), mutta ideoita harvemmin kyllä kadun. Mä ajattelen niin, että luovuus vaatii kasapäin ideoita, joista ei kuulukaan jokaisesta tulla mitään onnistumisia/suuria saavutuksia. Joten ideoiden katuminen – sitä tapahtuu tosi harvoin! 

Juot nykyisin sokerikokista tai syöt Nutellaa…En taida juoda sokerikokista enää oikeastaan koskaan. Ehkä joskus, jos pitää saada nopeasti verensokerit ylös tai olen vaikka vatsataudissa. Nutellaa syön silloin, kun sitä tulee vastaan vaikkapa croisanttien kanssa. Tällaisia tilaisuuksia on usein vaikkapa hotellien aamupaloilla. Kotiin ei olla taidettu ostaa Nutellaa aikoihin. 

Vietät parisuhdeaikaa…Tämä riippuu varmasti siitä, minkä määrittelee parisuhdeajaksi. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että mun elämän tärkeimmille asioille – perheelle ja parisuhteelle – pitää olla aikaa joka päivä, myös “kiireisessä” arjessa. Ajattelen, että parisuhdeaikaa on se, jos kuunnellaan toistemme kuulumiset, vaikka parikin minuuttia, niin, että katsotaan silmiin, keskitytään ja kukaan ei räpellä puhelinta. Tai se, että mennään iltaisin nukkumaan lusikkaan. (Me siis mennään nykyisin tällä tavalla nukkumaan, mutta ei nukuta koko yötä lusikassa – Ollaan vaan huomattu, että lusikalla aloitus tasaa tosi hyvin sykettä, tulee joka päivä oltua ihan lähekkäin ja nukahtamisen tunne on jotenkin tosi turvallinen.) Treffeillä käydään satunnaisesti. Usein aikuisten aika sijoittuu johonkin muuhun aikuisten menoon – ystävien tapaamiseen tai juhliin. Mutta juuri puhuttiin, että olisi ihanaa viettää talven aikana viikonloppu ihan kaksin mökillä. Sellaista parisuhdeaikaa välillä kaipaan, mutta en pakottavasti. Meidän arki on nyt muuten niin balanssissa ja kuormitusaspektit on vähentynyt, että voidaan napata parisuhdehetkiä arjen ja lasten keskellä. 

Urheilet viikossa…Jos olen terve, liikun 5-6 kertaa viikossa. Kuntosalia, juoksua, porrastreeniä jne. Nyt on ollut syksyllä kaikenlaista kremppaa ja tautia, joten viimeksi varmasti elokuussa olen voinut pitää tuota normaalia urheilurytmiä yllä. 

Nukut yön keskeytyksettä…Ehkä kerran kahteen viikkoon. 

Käyt kirpparilla…Fyysisillä kirppareilla käyn ehkä pari kertaa kuussa, mutta nettikirppiksellä (Oldie, Tori.fi jne) monen monta kertaa viikossa. Varsinkin silloin, kun saan jonkun pakkomielteen. Tällä hetkellä kyttään Torista talonpoikaiskaappia. 

Teet raskaustestin…Aikanaan joka kuukausi, nyt en ole neljään ja puoleen vuoteen tehnyt kertaakaan. Jotenkin tuntuu, että se juna meni jo, mutta koskaanhan ei tietenkään voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Kurkkaat puhelinta…varmasti satoja kertoja päivässä. Aivan liian usein. Olen vähän huolissani omasta puhelimenkäytöstäni. Asialle pitäisi tehdä jotain. On vaan vaikeaa rajata puhelimen käyttöä, kun se on sekä työtä, että vapaa-ajan tekemistä. 

Mietit uutta kotia…Ai siis jotain tulevaisuuden kotia? Tavallaan joka viikko. Mun yksi supervoima on unelmointi. Olen aina vajonnut helposti omiin ajatuksiini ja haaveisiini, ja niin teen edelleen aikuisenakin. Mietin, millainen olisi meidän seuraava koti, joku unelmatyö, ihana matka, kiva asu, kokeilemisen arvoinen resepti tai kaunis juhlakoristelu. En ajattele, että jokainen haave pitäisi toteuttaa tai että “vanhassa” olisi jotain vikaa, mutta uskon, että unelmointi on auttanut mua pitämään silmät ja sydämen auki hienoille uusille kokemuksille ja tilaisuuksille. Me asutaan tässä kodissa ehkä vuosi, viisitoista tai viisikymmentä. Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. 

Kiitos hauskoista ehdotuksista tähän!

-Karoliina-

*paita saatu American Dreams