Ajatuksia joululahjoista (koska tontut liikkuu jo)

Oi kuulkaas. Joulun perinteinen lelukuvasto tuli pari viikkoa sitten ja sitä on luettu ahkerasti. Meidän pienet, jotka eivät oikeastaan osaa edes toivoa juuri mitään, ovat raksineet koko kirjan läpi ja jos ruutu ei ole ollut heti lelukuvan vierellä näkösällä, ovat he itse piirtäneet sopivan ruudun ja rastittaneet sen. 

Esikoinen, joka on syntynyt joulukuussa, ja joka on toki muutenkin valvoutuneempi toivoja, on tehnyt omat synttäri- ja joululahjalistansa ajat sitten. 

Vaikka musta on ihanaa nähdä lasten intoa ja silmissä välkkyvä toivonkipinä, musta tuntuu, että olen joka vuosi vaan tiukempi lahjojen oston ja vastaanottamisen suhteen. Vielä, kun meillä oli vaan F, isokaan lahjamäärä ei näyttänyt aattona niin kauhealle. Mutta kun lapsia on kolme…noh, ekat joulut oli järkytyksiä. Alkoi ahdistaa se hyllyjen ja kaappien yhtäkkinen täyttyminen, joten viime vuosina on vedetty jo eri linjalla kuin aikaisemmin.

Musta lahjat on ihania, ja on tosi kiva miettiä joku lahjan saajaa ilahduttava täsmälahja, joten olen yrittänyt luoda tavan, jolla lahjat on ilo, eikä ahdistuksen aihe. Musta on tosi tärkeää myös tukea kotimaisia yrittäjiä ja pitää kaupan rattaat pyörimässä, mutta samalla haluan, ettei homma lähde lapasesta. Siksipä mulla on näin hyvissä ajoin puhelimen muistiossa jo lista, minne merkkaan toiveet ja kenelle ne on delegoitu. Samaan listaan merkitsen senkin, kenelle kummialapsista on ostettu jo lahja ja kenen perheeltä vielä odotan toivetta. 

Mun mielestä listan ylläpitäminen on myös tosi hyvä tapa siihen, että voi ohjata lasten arvojen kehitystä ja käsitystä joulusta ja lahjoista. Totta kai lapsi saa toivoa jotain vaikeasti lausuttaa englanninkielistä leluhahmoa, mutta musta on ihanaa, kun aikuinen voi ujuttaa väliin myös tosi hyvän kirjatoiveen tai tarpeellisen suihkusaippuan. 

AJATUKSIA JOULULAHJOISTA 2023:

• Jokainen lapsi meidän perheessä saa toivoa 3-4 lahjaa. 
• Mä jaan nämä lasten toiveet sukulaisille ja kummeille, jolloin vältetään hutiostot ja liian suuret lahjamäärät. Pyydän usein yhteislahjoja vaikka kokonaiselta sukuhaaralta tai parilta kummilta, niin en kuormita liikaa myöskään muiden kukkaroa. 
• Yritän keksiä lasten toiveiden päälle (koska kummeja ja sukulaisia on paljon) jotain aineettomia lahjaideoita, joissa ei korostu tavara, vaan yhdessäolo. Esimerkiksi yhteiset retket tai teatterireissut on ollut aina mieleen. Tai jos lapsen toive on vaikka lelu, saatan toivoa toiselta kummilta jonkun hyötylahjan. Vaikka yöpuvun. 
• Me itse ostetaan lahjat kummilapsille ja meidän sisarusten lapsille ja niissä pyrin noudattamaan toiveita. Ostopaikan yritän valita niin, että joku lähellä oleva yrittäjä hyötyy siitä ennemmin kuin joku ylikansallinen jättifirma. 
• Opeja ja päiväkodin aikuisia muistetaan pienesti, mutta hyödyllisesti.  Esim. sukilla(ylläri) tai lahjakortilla tutun yrittäjän liikkeeseen/palveluun. 
• Esikoinen antaa muutamalle kaverilleen muistamiset. Viime vuonna ne taisi olla Dermosilin käsirasvat. 
• Muutamille tärkeille aikuisille annetaan joku hyötylahja. Esim itse tehtyjä leivonnaisia, glögiä tai muuta sellaista. Toinen ihana tapa on ollut ostaa lahjakortti esim. lounaalle tai muistaa ystävää jollakin sellaisella vaatteella tai palvelulla, jonka tietää olevan sellainen, ettei ystävä raaskisi ostaa sitä itse itselleen. Jos kaveriporukka on suuri, on kiva tapa arpoa, kuka osaa kellekin. Ja kun lahjaan käytetystä rahamäärästä on tehty joku sopimus yhdessä, ei kenenkään paineet (toivottavasti) kasva liian suureksi. 
• Mun lapsuudenperheen suhteen ollaan luovuttu aikuisten lahjoista jo vuosia sitten.

TOSIN NÄITÄ VIELÄ POHDITAAN:

• Me ollaan annettu A:n kanssa joka vuosi toisillemme lahjat. Yleensä annetaan joku sellainen asuste tai vaate, josta tietää toisen tykkäävän tosi paljon. Mä olen antanut A:lle ainakin neuleen ja Lumin laukun. Hältä olen saanut usein koruja tai kerran sellaisen neuleen, jonka piti olla loppunut jo kaikista kaupoista (ja mua harmitti se kovin).  Nyt mietittiin, laitettaisiinko tuosta summasta ainakin osa suoraan hyväntekeväisyyteen. Jotenkin ahdistaa tämä yhteiskunnan tila, ja tuntuu tosi avuttomalle sellaisten lasten ja perheiden puolesta, joille joulu lisää vaan rahastressiä. Joka vuosi ollaan osallistuttu Hopeen ja viime vuonna myös We4You:n, mutta totta kai voisi tehdä vaikka kuinka paljon enemmän. 
• Omat lapset on saanut joka vuosi paketteja myös meiltä. Toki joukossa on ollut tosi hyödyllisiä – muutenkin ostettavia asioita – kuten uudet Joutsenen tyynyt ja univalo – mutta toki myös jotain ei-niin-fiksua. Nyt mietittiin, onko meidän paketit ihan turhia, koska sukulaisilta tai kummeiltä tulee kuitenkin lahjoja jo niin paljon. Eihän lapset edes tiedä, keneltä mikäkin paketti on, ja heillä kaikilla toisaalta myös synttärit tässä syystalvella, joten kotiväki on siinäkin lahjonut jo olan takaa. Tuntuisi typerälle keksimällä keksiä lisää lahjatoiveita, jos ne anyway täytyy jo muiden paketeilla. 

Jatketaan lahjakeskustelua IG:ssä!

-Karoliina-