Kolme steppiä kohti parempaa etätyöpäivää
Kun mä muutin Tampereelle 2017, tein ensin töitä yksikseni kotona. Silloin mun päätyö, oikeastaan ainoa työ, oli tämä blogin kirjoittaminen. Aluksi olin superonnellinen, että hälyisän opetyön jälkeen sain viettää päivät hiljaisuudessa, omassa ylväässä yksinäisyydessäni. Mutta pian aloin kaivata ihmisiä ympärilleni, ja lyöttäydyin läheisen bränditoimiston jengiin.
Nykyisin mä teen pääasiassa etätöitä, vaikka periaatteessa voisinkin joka päivä mennä Koivistonkylään, jossa sijaitsee Sidosteen piste ja mun työhuone. Mulla ei kuitenkaan ole ketään sellaista työkaveria, jota mun tulisi nähdä livenä joka päivä, tai ei edes joka viikko, joten usein tuntuu helpommalle jäädä kotiin. Mutta niin paljon kun kotona työskentelyä rakastankin, olen huomannut, että etätöissä on muutama sudenkuoppa.
Ensinnäkin mun suurin moka etätyöpäivinä tapahtuu usein jo aamulla. Olen aamuihminen ja mun into tehdä töitä on korkeimmillaan heti aamusta. Niinpä, kun saan miehen ja lapset ulos, ajattelen tehdä töitä “ihan vaan hetken” ennen kuin raivaan kodin ja puen päälle. Jos en ole tarkka tässä, mä huomaan, että naputan konetta vielä yhden aikaan iltapäivällä, yöpuvussa ja sängyt petaamatta.
Jotenkin kuvittelen — kerta toisensa jälkeen — että kun alan lähes heti herättyäni tehdä töitä, saavutan jotain hyvää. Todellisuudessa alkuinnon jälkeen yöpukulook ja sotkuinen ympäristö tekee mun työnteosta latteaa. Mä rakastan niin paljon kauneutta ympärilläni, että mun ympäristöllä ja vaikka omilla vaatteilla on vaikutusta siihen, kuinka inspiroituneeksi oloni koen. Call me crazy, mutta se, että sipaisen tukan hyvin ja sytytän kynttilöitä, tekee mun työpäivästä paljon kivemman ja tehokkaamman.
Toinen moka, joka etätöihin liittyy, liittyy myöskin mun tarpeeseen olla tehokas. (Huomaan, että se on ylipäätään yksi mun elämäni ongelmakohdista). Mä nimittäin tosi usein karsin mun työpäivästä tauot, mikrotauot ja lounastreffit, jos huomaan, että töitä olisi paljon. VÄÄRIN! Juuri silloin, kun pitäisi saada paljon aikaan, on hyvä ottaa taukoja, jotta jaksaa. Useimmissa live-työpaikoissa mikrotaukoja tulee luonnostaan, kun vaihtaa työkamun kanssa kuulumisia tai syö yhdessä, mutta etätöissähän se puuttuu kokonaan. Siksi mä yritän ympätä melkein jokaiseen työpäivään jonkinlaisen sosiaalisen tai liikunnallisen tauon. Voin sopia ystävän kanssa lounastreffit, pyytää naapurin hetkeksi päiväkaffelle, tai vetäistä vaikka puolen tunnin lenkin, jotta jaksan taas uusilla voimilla tehdä toisen puolen työpäivästä tehokkaasti. Joskus tauoksi käy sekin, että laitan jonkun kepeän äänikirjan korvanappeihin siksi aikaa kun laitan vaikka pyykkejä, tai kokkaan osan päivällisestä valmiiksi. Silloin aivot saa muuta ajateltavaa.
Kolmas tärkeä kohta onnistuneessa etätyöpäivässä on ainakin mulla se, että päivän agenda ja to do -lista pitää olla tosi selkeä. Tämä ehkä liittyy vähemmän etätyöhön, mutta enempi työnkuvaan. Minä, kuten moni muukin, määrittelee itse monella tapaa omat työnsä ja prioriteetit, joten jos en ole listannut päivän tehtäviä hyvin ja selkeästi, saatan saada (tehokkuuspäissäni?) sellaisen olon, että mun on tehtävä kaikki, heti. Huomaan, että tämä fiilis mulle tulee nimenomaan silloin, kun työskentelen yksikseni. Kun olen muiden seurassa, pysyy järki paremmin päässä sen suhteen, mitä ehdin yhden päivän aikana tehdä. Siksipä teen alkuviikosta pääsuunnitelmat viikolle, ja sitten vielä joka aamu erikseen tarkemman listauksen.
Ihanaa (etätyö)päivää!
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
