Kolumnit

Laura Honkasalon kolumni: Kuka pilasi feminismin?

Teksti:
Laura Honkasalo

Teen kaiken väärin, enkä osaa mitään! Nyt en puhu meikkaamisesta, vaan feminismistä. Olin kai harjoittelemassa ristipistoja, kun feminismi muuttui muutamia vuosia sitten. Yhtäkkiä feminismi oli pärähtänyt neljänteen aaltoon ja feministit olivat oppineet käyttämään sellaisia termejä kuin intersektionaalisuus, joita he eivät halua selittää, ainakaan netissä. KVG!

Olen ollut feministi 12-vuotiaasta. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos sanoo ”en ole feministi, mutta…” voi yhtä hyvin ripustaa kaulaansa kyltin, jossa lukee ”hakkaa mut”. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut kauhukseni ymmärtää mutta-naisia. Pari vuotta sitten liityin pahaa aavistamatta Facebookin Feministiryhmään. Olo oli kuin karismaattiseen lahkoon eksyneellä, paitsi että Raamatun tuntemuksen sijaan ryhmässä vaadittiin monimutkaisen termistön osaamista transmisogyniasta whorephobiaan. Kirjainlyhenteitä ryhmässä käytettiin enemmän kuin Yhdysvaltain armeijassa.

Feministiryhmässä happi loppui nopeasti. Joistain aiheista valkoiset eivät saaneet sanoa sanaakaan, toisista aiheista miehet. Ja cis-ihmiset eivät saaneet sanoa paljon mistään mitään. (Cis = henkilö joka on kotonaan biologisessa sukupuolessaan). Toki Suomessakin eri naisyhdistykset tappelivat keskenään jo naisemansipaation alkuaikoina, sosialistiset naisjärjestöt ottivat mittaa kristillisistä. Feministiryhmässä tuli kuitenkin sellainen olo, että kukaan ei tee mitään oikein. Edes Miley Cyrusin musiikista ei saanut tykätä, koska lyyli on varastanut mustilta twerkkauksen.

Sekä Suomessa että muissa länsimaissa neljännen aallon feminismi on kääntänyt huomion siihen, miten feministinen liike on sivuuttanut rodulliset ja sukupuolivähemmistöt. Periaate on täyttä asiaa, toteutus sen sijaan mättää. Keskiluokkaiset, valkoiset naiset suuttuvat vähemmistöjen puolesta, koska ovat mielestään liian etuoikeutettuja. Muille naisille pitää näyttää mistä kana pissii: Mileyn musan kuunteleminen on suuri rikos! Toisaalta kanssasisaria ei saa missään tapauksessa arvostella: on moraalisesti väärin nauraa naisille, jotka tulevat rippikirkkoon piukoissa juoksutrikoissa. 1970-luvulla feministi ei saanut käyttää meikkiä, koska se oli alistumista patriarkaatin sanelemiin sääntöihin. Nykyään pornotähtikin voi olla feministi.

Onko ihme, jos monia naisia väsyttää? Brittitoimittaja Polly Vernon haastattelee kirjassaan Hot Feminist (2016) nuoria naisia. Vernon kysyy kolmikymppiseltä Bealta, miksei tämä halua kutsua itseään feministiksi. ”Koska aiemmin miehet sanoivat naisille, mitä pitää tehdä. Nykyään sanojat ovat naisia, niitä jotka kutsuvat itseään feministeiksi.” Toinen haastateltava sanoo uupuneensa siihen, että kaikkea pitää ajatella feminismin kannalta: jos kauhistelee Kim Kardashianin peppua, pettää naisasian, pitäähän naisella olla oikeus millaiseen peppuun vain. Miten helppoa olikaan olla feministi silloin, kun väännettiin naisten oikeudesta suorittaa yliopistotutkinto!

Ahdistava ajatus, ettei maltillista feminismiä saisi enää olla olemassakaan. Jos ei muista syyllistyä kaikkien maailman vähemmistöjen ongelmista ja opetella oikeaoppisia kirjainlyhenteitä sekä termistöä, on automaattisesti niiden puolella, siis naisvihaajien, joiden mielestä naisilta pitäisi ottaa äänioikeus pois. Yhdysvalloissa neljännen aallon feminismi on jo innostanut jotkut naiset vastaiskuun – he ovat naisia, jotka vihaavat feminismiä. Viime vuonna Ylen Kulttuuricocktail haastatteli naisia, jotka eivät halua olla feministejä. He eivät myöskään halunneet esiintyjä haastattelussa nimellään, koska pelkäsivät noitavainoja ja joukkolynkkausta.

Samastun. Oma kiinnostukseni neljännen asteen feminismiä kohtaan laskee kuin elohopea Utsjoella. Tunnen jo valmiiksi syyllisyyttä ihan kaikesta: orjalaivoista, siitä että saan käyttää ultraohuita terveyssiteitä ja siitä, että saatavilla oli korviketta kun vauvani sai rintaraivarit. En jaksa potea tunnontuskia ihonväristäni, kahdesta jalastani ja siitä, että biologinen sukupuoleni sattuu olemaan selkeä. Kahden poikalapsen äitinä olen sitä mieltä, että yhteiskunnassa on epäkohtia myös valkoisiin miehiin liittyen. Feminismi on tärkeää, mutta jos sitä käytetään aseena muiden hakkaamiseen, se kääntyy itseään vastaan.

Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on kirjailija, joka harrastaa historiaa ja ompelua.

Anna Lauralle palautetta: laura.l.honkasalo@gmail.com

Lauran aiemmat kolumnit löydät täältä

X