Itsetuntemus

Yliluonnollisia ilmiöitä – Kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista

Teksti:
Anna.fi

Pysähtyneitä kelloja, pudonneita ja särkyneitä tavaroita, vaalea hahmo metsänreunassa, ääniä autiossa talossa, selittämätön valo pimeässä illassa – kysyimme elokuussa, millaisia yliluonnollisia tapahtumia ellit ovat kohdanneet. Vastaukset nostavat karvat pystyyn ja pimeän tullen jännityksen väreilemään kropassa!

Yliluonnollisia ilmiöitä

Maan ja taivaan välillä tapahtuu luultavasti hyvin paljon enemmän, kuin mitä me ihmiset tiedostamme. Käsityskykymme ylittäviä asioita kutsumme yliluonnollisiksi tai paranormaaleiksi tapahtumiksi. Tässä ellien kohtaamia selittämättömiä asioita ja ilmiöitä, olkaapa hyvä! 

Onko täällä joku?

Ei jäänyt viimeiseksi kokemukseksi: 
Lapsena muutettiin taloon, jossa kerrottiin kummittelevan. Ja se kyllä piti paikkansa! Milloin aitan ylisiltä kuului riimujen raahausta, milloin yöllä heräsi pikku jalkojen juoksuun tai kun ovet aukesivat itsestään. Silloin sitä ei osannut pelätä, kun siihen tottui ja se oli osa jokapäiväistä elämää, mutta nyt kun sitä ajattelee niin kyllä puistattaa silkasta pelosta!

Sini:
Asunnossa kummallisia kuvioita ikkunassa sisäpuolella (ikkunat monenkertaisia), mitä ei ole voinut kukaan ihminen tehdä. Kädenjälkiä, erilaisia ympyröitä ja postimerkin kokoisia merkkejä.

Jukka:
Oltiin meidän maalla Ilomantsissa, se on meidän isän lapsuudenkoti ja lähin naapuritila on noin 3km päässä. Tuvassa nukuimme mummi ja minä, olin noin 10.v. ja makuukammarissa tätini ja isoveli. Kaksi muuta veljeä ja serkku nukkuivat aitassa. Ulko-ovi laitettiin aina yöksi säppiin sisäpuolelta. Heräsin yöllä johonkin ja aloin kuuntelemaan, ja kuulin porstuasta kahden matalan miesäänen keskustelua. En saanut sanoista selvää, koska väliovi oli kiinni, mutta selvästi kaksi matalaa miesääntä.

Makasin kauhusta jäykkänä peiton alla, en osaa sanoa kauanko ne keskustelivat, mutta arvioisin, että noin puolituntia. Yhtäkkiä äänet lakkasivat, ja tuli aivan hiljaista, vain mummin kevyt krohina kuului. Makasin valveilla aamuun asti, kun tätini heräsi ja lähti vessaan, joka on navetan vieressä. Nousin ylös ja kerroin mitä oli tapahtunut, menimme yhdessä porstuaan ja ulko-ovi oli yhä sisäpuolelta säpissä. Tosi outo juttu, ja asia käy vieläkin usein mielessä.

Rianes:
Minulle huimin juttuni tapahtui n. viisi vuotta sitten. Olin pyöräilemässä metsätiellä, avoimen pellon kohdalla, jossa näkyi myös vanhoja latoja. Yhtäkkiä kuulin jonkun naisen huutavan nimeäni. Ihmettelin suuresti, sillä ketään ei asu siellä lähimainkaan. Kuulen huudon toisen kerran ja kolmannen kerran. Pysähdyn ja vilkaisen ympärilleni, missään ei ketään näy. Hyppään salaman nopeasti pyörän selkään ja pyöräilin niin lujaa kuin mahdollista pois sieltä.

Juttelin tapauksesta isälleni, joka sanoi, että äitini oli myös ollut kymmenen vuotta sitten pyöräilemässä samalla syrjäisellä metsätiellä. Miehen ääni oli huudellut äitini nimeä. Sille tielle ei meidän perheessämme ole enää kukaan uskaltautunut. Toisaalta olisi kiinnostanut vastata ja kysyä, mitä asiaa oli, muttei rohkeus riittänyt.

Minnttu:
Olen tuntenut hengityksen kasvoillani, kun nukun, vaikka olen aivan yksin.

Taru:
Muutamassa vanhassa talossa olen yksin ollessani ollut aivan varma, että talossa on kuitenkin joku muukin: joskus pelkkä tunne, etten ole yksin, joskus selkeästi näkyvä ja liikkuva varjohahmo on pitänyt talossa seuraa…

Ghostbuster:
Lapsena olin kesänvietossa vanhassa kartanossa, joka oli muutettu lomakeskukseksi. Loman loppupuolella alkoi tapahtua kummia. Päärakennuksen ulko-ovi pantiin aina illalla viimeiseksi huolella lukkoon henkilökunnan toimesta, mutta aamulla vastaava henkilö huomasi oven olevan auki. Kun illalla istuimme oleskeluhuoneessa iltapalalla, alkoivat vinttiin johtavat portaat selvästi narista, ja kuului askelten ääniä. Kuitenkin selvästi näimme, ettei portailla ketään ollut.

Eräs perhe taas lähti kotiin ennen aikojaan, kun olivat heränneet siihen, että heidän huoneensa lukittu ovi aukeni itsekseen. Lähtöpäivän aamuna talonmies kyseli meiltä, jokos olimme nähneet kartanon kummituksen. Talossa kuulemma liikuskeli henkiolento: entinen kartanonrouva, joka oli siellä kohdannut epäluonnollisen, ennenaikaisen kuoleman. Näitä kuunnellessa meillä lomanviettäjillä nousi niskakarvat pystyyn.

Tähän saakka olimme panneet kaikki oudot ilmiöt vilkkaan mielikuvituksen tilille, mutta nyt näyttikin siltä, että olimme viettäneet kesäpäiviä ja -öitä ihka oikean kummajaisen seurassa. Huu, ei koskaan enää! päätimme siinä siunaamassa. Ja seuraavina kesinä reissumme suuntautuivatkin muualle.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Vierailuja tuonpuoleisesta

Kuulin ääniä:
Isovanhempani asuivat samassa taloudessa kanssamme. Sitten isoisä kuoli ja haudattiin. Noin kuukausi sen jälkeen olin yksin illansuussa tuvassa, koska isä oli kokouksessa ja äiti oli navetassa iltalypsyllä. Oli aivan hiljaista. Mutta sitten aloin kuunnella, että vintissä ihan yläpuolella kolisee.

Ajattelin, että kissa on siellä, mutta se oli päästetty ulos vähän aikaisemmin. Kuuntelin kolinaa ja se kuulosti aivan isoisän askelilta ja kävelykepin kopsahtelulta. Kolina kuului koko ajan samalta kohdalta, ihan kuin siellä olisi kävelty edestakaisin. En uskaltanut mennä vinttiin katsomaan vaan juoksin kauhuissani ja sukillaan ulos huhtikuun pälvien joukkoon.

Äiti oli tulossa kanalasta karjakeittiöön, eikä uskonut kun kerroin, että pappa varmaan kulkee ja kolistelee vintissä. Hän oli vähän vihainenkin, kun joutui vielä selkärepussa raahaamaan minut sisään. Yksin en olisi uskaltanut mennä. Kolina oli lakannut sillä välin, kun olin ulkona. En vieläkään tiedä, mikä vintissä kolisteli ihan samalla lailla kuin pappa olisi siellä keppeineen mennyt edestakaisin (ja miksi hän siellä olisi kolistellut).

Äiti 62:
Veljeni vieraili luonani kuolemansa jälkeen kuukauden ajan. Tunsin hänen läsnäolonsa aivan selvästi. Vierailut sijoittuivat hetkeen, kun tulin tyttäreni kanssa veljeni hautajaisista kotiin. Käveli huoneesta toiseen levottomana, istui sohvalleni. Kun hän kuoli tammikuun lopulla, niin edellissyksynä olin aivan varma, etten ollut kaksivuotiaan pojan kanssa koskaan kahden kotona isompien mennessä kouluun ja miehen töihin lähtiessä. Koko ajan kuului ääniä ja sisäovesta kuului selkeä koputus.

Myös isäni vieraili luonani kuolemansa jälkeen sekä veli, joka kuoli heti isän perään. Läsnäolot tunsin aivan selvästi ja veljeni näinkin kun seisoi kirjahyllyn vieressä.

Viimeisin tapahtuma on tuore, reilut puoli vuotta sitten, kun ystäväni kuoli, hänen kuolinpäivänään katsoin tv:tä kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä minulle tuli hiki, tärisin ja tuli huono olo, aivan kun joku olisi lähettänyt viestin ajatuksiini: nyt hän on sitten poissa. Hänen läsnäolonsakin tunsin jälkeenpäin.

Sisarukseni ovat kokeneet lähes kaikki jotain yliluonnollisia tapahtumia. Äidin kuolema on yksi sellainen, minkä jälkeen moni koki tapahtumia, missä äitini vieraili kuolemansa jälkeen kotonaan. Availi vaatekaappeja ja huokaili syvään ja sen huokailun kuuli yhtä aikaa moni, joka oli silloin kotonamme läsnä.

Usko tuonpuoleiseen:
1980-luvun loppupuolella, kun sisareni kuoli, tapahtui vajaan kolmen viikon aikana ennen siunausta ja hautajaisia ihmeellisiä asioita silloisessa asunnossani. Esimerkiksi ulko-ovi aukesi kerran yöllä ihan itsestään ja asuntooni levisi tupakan hajua, sillä sisareni oli ollut tupakoitsija, mutta itse en ole polttanut koskaan.

Ihmeellisintä oli, että illalla oveen sisäpuolelle laittamani varmuusketju oli kuitenkin paikoillaan. Erikoista oli, että kerran aamulla löysin olohuoneen pöydältä raapaistun tulitikun, vaikka taloudessani ei edes ollut tulitikkuja. Ilmiöt lakkasivat, kun sisareni siunattiin haudan lepoon.

Miukumauku:
Edellisessä asunnossani heräsin useasti siihen, että joku mies seisoo sänkyni jalkopäässä katsomassa minua. Uusi asukas kertoi, että hän on nähnyt saman miehen öisin seisoskelemassa. Useamman kerran kävin yöllä asuntoni lävitse etsimässä tuota miestä, mutta en tietenkään löytänyt.

Tulin siihen tulokseen, että talon alla saattaa olla vanha hautausmaa, josta mies öisin hiippaili. Uni ei tullut kovin helposti sen jälkeen. Muutin pois, ja mies jäi sinne..

Irkkuli:
Lapsena näin usein valkoiseen asuun pukeutuneen naisen kulkevan ikkunan ohi. Kun huusin äidilleni, että vieraita tulee hän tuumasi: Se on vain Iita, joka etsii vauvaansa. Talomme paikalla oli aikoinaan nuori sairaanhoitaja tappanut vastasyntyneen vauvansa.

Yliluonnolisia ilmiöitä

Tarkkoja viestintuojia

Fia-Ellen:
Eräänä päivänä tulin yllättäen huonovointisesi. Tunsin kummallista kipua ja ahdistusta. Olo oli niin huono, että oli mentävä hetkeksi makuulle. Yhtäkkiä kivut olivat poissa ja olo oli kevyt ja hyvä. Vastaavaa en ollut ennen kokenut. Hetken kuluttua puhelimitse ilmoitettiin läheisen tätini juuri kuolleen. Silloin ymmärsin…

Kummajaisten kaveri:
Oli heinäkuun ilta 15 vuotta sitten, tulimme mieheni kanssa pieneltä paikalliselta risteilyltä kotiin. Kolmivuotias tyttäremme oli mummolassa hoidossa. Mieheni meni nukkumaan, minä jäin katselemaan telkkaria olohuoneeseen, meillä oli kahden ja kolmenistuttavat sohvat menin loikoilemaan pitemmälle sohvalle. Oli kiva fiilis, risteily oli piristysruiske arkeen, olin hoitovapaalla ja tyttösemme oli hyvässä hoidossa.

Katselin telkkaria kaikessa rauhassa kunnes tuli tunne että huoneessa oli joku muukin. Kohta kahdenistuttavan istuin painui alas ja huoneeseen tuli viileä. Pelästyin ja menin isännän viereen sänkyyn. Eteisessä makkariin mentäessä haisi aivan märkä kellari.

Herätin mieheni ja sanoin menepä haistamaan tuonne eteiseen, haisiko siellä hänen mielestään oudolle. Hän meni; täällähän haisee ihan kellarille. Siippa tuli takaisin sänkyyn ja ihmettelimme hajua ja sitä mistä se olisi voinut tulla. Asuimme kerrostalossa.

Kohta sen jälkeen sängynpäätyyn koputettiin. Sanoin siipalle, että vaikka pitäisit hulluna, kysyn ääneen ja niin tein. ”Koputa uudelleen mikäli olet jostain muusta kuin täältä maailmasta.” Niin koputettiin uudestaan. Sanoin miehelleni, että joku todella läheinen kuolee, kun tänne ilmoitettiin.

Aamulla ennen kahdeksaa soi puhelin, mieheni vastasi ja rupesi hokemaan; eikä, ei voi olla totta lähetään tulemaan saman tien. Pelästyin että tyttärellemme oli käynyt jotain. Anoppi soitti, että appeni oli lähtenyt vadelmia keräämään ja löytynyt pyörän päältä ojasta, oli kuollut sydänkohtaukseen.

Taivaankansi:
Appiukkoni kuollessa tapaturmaisesti perintöseinäkello pysähtyi täsmälleen kuolinaikaan. Appiukkoni oli puhunut aikaisemmin siitä, kuinka samainen kello pysähtyi hänen isänsä kuollessa ja arveli kellon pysähtyvän myös hänen kuollessaankin.

Ajan ratas:
Tämä tapahtui 70-luvulla. Olin muistaakseni palaamassa vajaan 60 kilometrin matkan kotiin junalla. Ystäväni saattoi minut rautatieasemalle. Juttelimme niitä näitä ja viimein kävelin ripeästi pian lähtevän junan luokse. Ystäväni jäi odottelemaan parin laiturin päähän viimeistä vilkutusta varten. Oloni tuntui epämukavalta. Seisoin ja tuijotin junanvaunua. Pilli soi, laiturialue oli jo tyhjä. Vain minä seisoin tyhmänä vaunun vieressä ja taistelin pahaa oloa vastaan. Käännyin ja katsoin ystävääni joka levitteli hämmästyneenä käsiään. ”Mene jo!” hän huusi ihmeissään. Pakotin itseni tarttumaan parin rautaisen porrasaskelman kaiteeseen. Silloin tiesin, että jokin oli vialla. Peräännyin pari askelta. Seisoin joltiksenkin tyhmännäköisenä laiturilla ja yritin ymmärtää, mitä oli tekeillä. Äkkiä kuulin ystäväni hengästyneen äänen vierestäni: ”Mitä, mitä ihmettä sinä odotat!?” Juna alkoi liikkua. ”En voikaan vielä lähteä”, takeltelin nolona. Juna kiihdytti ja puksutti vauhdilla eteenpäin. ”Seuraavalla, minä menen kyllä seuraavalla junalla..” selitin itsekin hämmentyneenä. Ystäväni joutui lähtemään jonnekin, en muista minne, mutta onnistuin jotenkin vakuuttamaan hänet siitä, että kaikki oli kunnossa ja ehtisin hyvin kotiin seuraavalla junalla. Jäin asemalle ja sainkin odotella koko iltapäivän. Kolme seuraavaa junavuoroa näet peruutettiin pahan junaonnettomuuden takia.

Minika Tukholmasta:
Herään siihen, että joku kulkee edestakaisin olohuoneessa, parketissa kuuluu askeleet. Minulla on vieras, joka nukkuu olohuoneessa sohvalla, kuuntelen aikani ja ajattelen hänen heränneen. Nousen istumaan sängyn reunalle ja näen mustiin pukeutuneen miehen, silmät mustissa kuopissa, kädet mustan tummat. Katselen ja hän kysyy, missä on mieheni. Vastaan että Suomessa, keskustelumme on telepaattista ja hän häipyy kovalla kiireellä.

Istun edelleenkin sänkyni laidalla ja kysyn vieraaltani, onko tämä hereillä ja hän vastaa olevansa. Silloin kysyn onko hän kuullut, nähnyt jotain. Hän vastaa kuulleensa, että joku käveli asunnossani, mutta hän oli nukkunut kasvot seinää kohden, eikä uskaltanut katsoa! Nousimme molemmat ylös ja kerroin näkemästäni. Keskustelimme ja päätimme soittaa poliisit. He tulivat ja totesivat, että ei näy mitään, mutta tästä tulee sitten raportti.

Sitten alkoi tavallinen arki ja ajattelin kovasti tapahtumaa. Seuraavana yönä sammui televisio, parvekkeen lyhty, jossa kynttilä, syttyi suureen liekkiin, jouduin heittämään sen kiireesti pihalle. Tilasin tv-korjaajan. Tulin työpaikalleni, sanoin henkilölle, jonka kohtasin että ei tarvitse kertoa, tiedän jo!! Ko. henkilö oli kuollut onnettomuudessa Suomessa.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Värisyttäviä enneunia

Katinka:
Olin 15-vuotias ja näin omituisen unen kahtena peräkkäisenä yönä. On syksy, kostea ja sumuinen ilma. Olen pimeässä talossa, minulla on mustat pitkät hiukset ja pitkä puku (olen vaalea oikeasti.) Odotan jotain. Asunnon pystyy sisältä kiertämään ympäri. Kuljen talossa valkoinen kynttilä kädessä ja etenen eteenpäin, ovet avautuvat itsekseen.

Olen verannalla ja ulko-ovi aukeaa. Kuulen kuinka ratsukko pysähtyy. Mies astuu portista pihalle ja jää portaiden eteen seisomaan. Hänellä on vanhanaikainen harmaa puku päällä. En näe kasvoja… Seuraavana yönä sama uni, paitsi nyt mies astuu portaat ylös asti, aivan eteeni ja näen kiharat hiukset, mutta en vieläkään kasvoja.

Vuonna -87 tapasin nyt jo ex-mieheni. Etsimme yhteistä asuntoa ja onni tärppäsi. Itse en ollut vielä nähnyt taloa, johon muutimme eräänä kosteana, syksyisenä iltana. Mieheni ajoi rekkaa… outo tunne tuli, kun rekka pysähtyi portin eteen.

Nousin ja etenin kuin koomassa… Sanoin: ”Anna avain!” Pimeä asunto… kuljin tuon saman asunnon toistamiseen, huoneesta toiseen… ”Täällä olen ollut aiemminkin…unessa!!!” Miehelleni olin kertonut unesta ja hän kysyi: ”Onko tämä se talo siitä unesta?” Minä itku kurkussa: ”On.”

En tiedä mikä tarkoitus unella oli. Minulla on niin paljon muitakin ihmeellisiä asioita elämässäni tapahtunut. Tässä vain yksi niistä.

WhiteCountess:
Näin pienenä unta pienestä punaisesta mökistä pikkuruisella saarella. Kun kului monta vuotta ja matkustimme Norjaan, näin täysin saman mökin samaisella saarella. Miten ihmeessä uni voi näyttää sellaista, mitä ei tiedä olevan olemassakaan? Silloin tuli hetki mietittyä että hei, tuon olen nähnyt ennenkin…

”Dejavu”:
Tapahtui -76 Pohjois-Espanjassa. Olin silloisen mieheni kanssa Pyreneillä ja sain nk. déjà vu-ilmiön, eli tiesin tarkkaan mitä tulee vastaan vuorien välissä. Silloinen mieheni ei voinut uskoa korviaan, mutta pakkohan se oli, koska kaikki selittämäni tuli vuorien välissä vastaan.

Vuonna 2000 kävin ”meediolla” ja hän alkoi kertoa edellisiä elämiäni ja siinä kohtasin jälleen ”tutun” asian. Hän kertoi (on kasetille puhuttuna), että kävelen 1700- luvulla Pohjois-Espanjassa vuorien lomassa jne. Siinä alkoi jo kylmät väreet mennä kropassani.

1987 äitini kuolin hetkellä koin ihmeellisen hetken: katsoin kelloa, se oli 10:40 ja kehoni valtasi ääretön humaus ja toisaalta rauha. Lääkäri, jonka kanssa tein työtä, kysyi mikä minulle tuli? Kerroin tuntemuksistani ja olin ihan rauhallinen ja tyyni. Illalla sisareni soitti ja kertoi äitini kuolleen 10:40.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Enkeleitä, onko heitä

Maaka 55:
Olin 13-vuotias ja nukuimme sisareni ja hänen tyttökaverinsa kanssa vintillä, siskonpedillä lattialla. Juttelimme kaikenlaista ja yhtäkkiä oli joku valkoinen olento meidän jalkopäässä. Pelästyimme tietenkin ja vedimme peitot korville. Ja kun katsoimme vihdoin ja viimein, olento oli kadonnut. Aamulla vielä mietimme, mikä se olisi voinut olla. Aikuiset eivät uskoneet, mutta meille se oli totista totta.

Kati:
Olin koirani kanssa lenkillä talvella 80-luvulla. Asuimme silleen ”landella”, että annoin koirani juosta vapaana kun kolusimme pellon reunaa pitkin. Yhtäkkiä koirani hokasi järven jäällä lintuja ja paahtoi jäälle täysillä. Jäät olivat jo lähtöä tekemässä, rantakin oli jääsohjoa, joten meikäläisellä ei olisi ollut jäälle mitään asiaa. Ja aivan kuin pelkäsinkin, koira ei piitannut kutsukäskyistä tuon taivaallista.

Tietty jää petti sen alta, se oli jo kaukana järvellä enkä olisi päässyt lähellekään sitä. Se teki kaikkensa päästääkseen jäisestä vedestä takaisin jäälle ilman mitään mahiksia. Suljin silmäni hetkeksi, kun tiesin koirani hukkuvan hetken päästä, mutta en halunnut tietää, miltä tuntuu nähdä sen tapahtuvan. Rukoilinkin… Ja avasin silmäni sulkeakseni ne saman tien uudelleen.

Joku, jotain, mielettömän kirkas valo niin kuin auringon valo peilistä häikäisi suoraan silmiin niin että sattui, se kimalsi suoraan sen avannon kohdalta, mihin koirani oli molskahtanut. Avasin taas silmäni nähdäkseni ylimaallisen valon taas kadonneen ja koirani laukkaavan innoissaan, läpimärkänä minua kohti.

Tanjus:
Yläasteikäisenä olin yksin kotosalla. Oli kaunis aurinkoinen päivä, kuulin pihaportin lukon kolahtavan ja kävelin eteiseen katsomaan joko vanhemmat palaavat. Kurkistin ikkunasta ja pihalla, suuren koivun juurella seisoi hohtava valopatsas, jolla oli naisen kasvot. Tunnelma oli levollinen, ei kuulunut minkäänlaisia ääniä. Räpäytin silmiäni, ja näky katosi. Tapahtuma ei ollut pelottava.

Eka Vekara:
Kerran vaikeana hetkenä tunsin, että käsi laskeutui olkapäilleni ja minua kehotettiin lähtemään eteenpäin. Olo oli tämän jälkeen levollinen ja pystyi tekemään ratkaisuni asiaan.

Aina välillä:
Menimme naimisiin viisi vuotta sitten. Yhtenä yönä ennen häitä hermoilin kovasti ja ajatuksen pyörivät hurjaa vauhtia. Paniikkia pukkasi. Yhtäkkiä tunsin voimakkaan painon päälläni maatessani sängyllä (ei ollut vieressä kuorsaava sulhanen). Ajatukseni pysähtyivät ja minulle tuli hyvin rento, rauhallinen ja hyvä olo. Joku kävi rauhoittamassa minut. Silmäilin hämärää huonetta, kiitin ja nukahdin.

Yliluonnollisia ilmiöitä

Hautausmaan henget

Lenkkeilijä:
Asuin aikuisena muutaman vuoden syntymäkunnassani, pienellä maalaispaikkakunnalla. Asukkaita kunnassa on alle 4000. Kirkonkylässä ei ole mitään suuria katuvalaistuksia, joten suurin osa kuntoilupoluista on melko pimeän ja hämärän peitossa myöhään syksyllä ja talvi-iltoina.

Minulla oli tapana käydä iltalenkillä silloin tällöin ja niin teinkin eräänä pimeänä iltana. Kävelyreittini kulki suuren hautausmaan aidan vierustaa pitkin. Kun tulin suoralle joka kulki hautausmaan vieressä, näin pimeässä yhtäkkiä kauempana vaalean ja kapean sumun liehuvan hautausmaalta pois päin.

Noh, ajattelin että se oli vaan joku heijastus jostakin ja jatkoin matkaa. Mutta sitten tuo liehuva valo tuli takaisin ja sukelsi hautausmaalle! Huii… lähdin kiireen vilkkaa kotiin. Seuraavana iltana menin uudestaan samaan aikaan lenkille ja taas samalla kohdalla näin tuon valon ja toisenkin!! Aivan kuin ne olisivat tanssineet!! Sitten ne katosivat hautausmaalle takaisin.

Muutin pois kunnasta, en ole pahemmin kenellekään puhunut, eivät uskoisi kuitenkaan!!

Maria:
Niin kauan kuin muistan, olen nähnyt henkiä, siis jo lapsena. Nykyisinkin viihdyn esimerkiksi hautausmailla juuri niiden henkien tuoman rauhallisuuden ja kuuluvuuden tunteen vuoksi. Tosin pystyn myös aistimaan, milloin jokin henki ei halua ihmisen läsnäoloa ja on aika poistua. Niin ollen myös lapsesta asti olen tajunnut, ettei tämä meidän ihmisrotumme ole yksin tässä maailmankaikkeudessa ja tässä muutamana viime vuonna tähti-ihmiset ovat sallineet muistoihini jäävän myös asioita, jotka tiedän tapahtuneeksi myös ilman hypnoosia tms.

Yhteystietonsa jättäneiden ja tarinansa kertoneiden kesken arvottiin kymmenen kappaletta tanskalaisia Change-merkkisiä ylellisiä alus- ja yöasuja. Palkinnot on toimitettu voittajille.

Kiitos kaikille osallistuneille!

X