Lifestyle

Juhliminen on taitolaji – miksi suomalaiset juhlat ovat niin tylsiä ja vaatimattomia?

Yhteislaulua, tanssia ja eläköön-huutoja. Tanskalaisen nuoren rippijuhla sai toimittaja Tyyne Pennasen miettimään, miksi me suomalaiset juhlimme niin vaatimattomasti.
7.7.2019 Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Voivatko perhejuhlat olla näin hauskat ja riehakkaat? Tätä kysymystä mietin, kun viime keväänä olin sukulaistytön Nannan rippijuhlassa Kööpenhaminassa.

Tanskassa rippijuhlat ovat iso juttu, ja niihin kutsutaan sekä ystäviä että sukulaisia. Juhlia varten oli vuokrattu juhlatila, joka oli koristeltu kukilla ja valokoristeilla. Oli paljon puheita ja ohjelmaa. Yksi oli esimerkiksi Haluatko miljonääriksi -tyyppinen kilpailu, jossa Nannan piti serkkujensa avustuksella vastata sukulaisiin liittyviin kysymyksiin. Lisäksi oli yhteislauluja, ja aina välillä hurrattiin illan päätähdelle ja toivotettiin pitkää ikää, ja tietty skoolattiin. Oli ruokaa, juomaa ja tanssia.

Illan loppuhuipennus oli se, kun vieraille jaettiin paperi, jossa oli laulunsanat ja sydäntarroja. Kiersimme päätähden ympärillä ja lauloimme, miten paljon häntä rakastamme, ja liimasimme hänet täyteen sydämiä.

Juhlaelämän luolanainen

Verrattuna tanskalaisiin sukulaisiini olen juhlaelämän neandertalilainen. Omat kestini pyörivät syömisen ympärillä, ja sapuskatkin saan veivattua pöytään vähän kärähtäneinä tai niin, että jotakin oleellista puuttuu. Laulamisesta ja pikku ohjelmanumeroista vieraani saavat vain uneksia. Isojen juhlien järjestäminen tuntuu vaivalloiselta ja kalliilta.

Miksi minusta tuli tällainen ankeuttaja? Onko syy tylsässä luonteessani vai voisinko kenties syyttää kasvuympäristöäni?

Voin ainakin osittain, mikäli on uskominen valtiotieteen tohtori Antti Maunua, joka on tutkinut suomalaista juhlimista. Hän sanoo, että suomalainen juhlakulttuuri on vielä nuorta ja osin vanhakantaista. Meillä on pitkään ollut vallalla käsitys, että juhlat ovat turhaa riekkumista, joka on työstä pois.

– Karnevaalisuutta ja kaikenlaista riekkumista on pidetty vähän sopimattomana.

Yksi syy vaatimattomiin juhlamenoihin on protestanttinen ja askeettinen kulttuuri. On ajateltu, että arki on tärkeintä.

– Liian vahva arjen ylittäminen ja karnevalisoiminen on vähän vaarallista. Niinpä Suomessa juhlat on haluttu pitää lähellä arkea.

Riehakkuus ei kuulu perinteiseen suomalaiseen juhlakulttuuriin.

Riehakkuus ei kuulu perinteiseen suomalaiseen juhlakulttuuriin.

Ehkä suurin syy on kuitenkin suomalaisen sosiaalisuuden historia.

– Suomi oli vielä 1950-luvulla hirvittävän primitiivinen maa. Ihmiset olivat köyhiä, ja elanto piti repiä routaisesta maasta.

Yli puolet suomalaisista eli pienissä kyläyhteisöissä. Kanssakäymistä vieraiden kanssa oli vähän. Identiteetti rakentui sille, missä kylässä asui, kenen lapsi oli ja mitä teki työkseen. Identiteetti pysyi samanlaisena läpi elämän.

– Näissä suljetuissa kyläyhteisöissä ei ollut tarvetta sosiaalisten taitojen, kuten kohteliaisuuden, kehittymiselle, Maunu sanoo.

– Sen sijaan kunnioitusta osoitettiin jättämällä ihminen rauhaan. Hänelle annettiin omaa tilaa.

Asenteelle on tieteellinen termikin: etäkohteliaisuus.

Riekkumisen merkitys – mitä lähikohteliaisuus on?

Ehkä täytyy muuttaa vaihto-oppilaaksi Tanskaan? Siellä voisin nimittäin opetella lähikohteliaisuutta, jossa tanskalaiset ovat hyviä.

– Lähikohteliaisuus tarkoittaa sitä, että vuorovaikutus on tiivistä ja intensiivistä. Ihmiset tulevat lähelle toisiaan fyysisesti, henkisesti ja emotionaalisesti. Omia myönteisiä tunteita ilmaistaan rohkeasti.

Juuri niin kuin sukulaistyttöni rippijuhlissa. Tanskalaiset ovat hioneet sosiaalisia taitojaan jo vuosisatojen ajan. Taidot kehittyvät, kun asutaan tiiviisti ja käydään kauppaa vieraista kulttuureista tulevien kanssa. Silloin on opittava tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja ottamaan toisia huomioon.

Juhliminen ei ole vain riekkumista, joka on työstä pois. Se on perusta, jolle muu elämä ja yhteistyö rakentuu.

Lähikohteliaisuus on tärkeä sosiaalinen taito.

– Juhlatilanteissa otetaan etäisyyttä arjen aherrukseen, joka aika usein ajaa ihmisiä erilleen. Juhlissa ollaan hyviä toisilleen, ja kun saa huomata, että olen toivottu vieras ja minulle halutaan hyvää, se vahvistaa luottamusta toisiin ihmisiin.

Ilman luottamusta yhteisö ei toimi.

– Tässä mielessä juhliminen ei ole vain riekkumista, joka on työstä pois. Se on perusta, jolle muu elämä ja yhteistyö rakentuu.

Sukupolvien välinen kuilu

Toki suomalaisetkin osaavat juhlia. On häitä, polttareita ja festivaaleja. On kiekkoleijonien voitonjuhlia. Niissä on karnevalistista tunnelmaa. Mutta nämä ovat lähinnä nuorten aikuisten juhlia.

Häitä lukuun ottamatta suomalaiset perhejuhlat, joissa eri sukupolvet kohtaavat, ovat aika vakavia eikä niissä ole juurikaan ohjelmanumeroita. Rippijuhlat ovat hillitty pieni kahvitilaisuus lähisukulaisten kesken kotona. Ylioppilasjuhlat ovat isommat kestit, mutta nekin vietetään kotona asiallisissa tunnelmissa, kunnes nuoret kirmaavat omiin menoihinsa. Keski-ikäisten syntymäpäiville ei välttämättä kutsuta lapsia ja nuoria ollenkaan.

Juhliminen on taitolaji.

 

Maunu on sitä mieltä, että juhlatavoissamme on tällä hetkellä sukupolvien välinen kuilu.

– Isovanhemmat saattavat vielä juhlia sillä tavalla kuin vanhoissa kyläyhteisöissä on opittu juhlimaan. Mutta uskon, että kun tämän päivän nuoret bilettäjät joskus aikuisina järjestävät juhlia, he osaavat jo juhlia sukupolvia yhdistävällä tavalla.

Tällä hetkellä suomalaisten juhlatavat muuttuvat kovaa vauhtia, Maunu sanoo. Siihen vaikuttaa kulttuurin muutos, joka alkoi 1960-luvun kaupungistumisesta.

– 1980-luvulla Suomeenkin tuli uudenlainen biletyskulttuuri, joka rakentui ilolle, ja se vaikuttaa edelleen. Suomi on viimeisiä Länsi-Euroopan maita, joissa on meneillään kulttuurinen muutos tällaiseen vuorovaikutukseen. Stereotypiat suomalaisesta juroudesta pitävät vielä osittain paikkansa.

Juhlitaan nuoria

Tanskalaisessa rippijuhlassa minua viehätti erityisesti se, että nuorta juhlittiin isosti ilman, että hänen olisi tarvinnut saavuttaa jotakin, kuten ylioppilastodistusta. Syyksi riitti vain siirtymä lapsuudesta nuoruuteen. Tällaisen kannustuksen ja myönteisen huomion täytyy tehdä hyvää nuoren itsetunnolle.

– Kuulostaa siltä, että juhlarituaalin kautta viestitään nuorelle, että hän on hyvä omana itsenään. Myönteinen huomio saa nuoren luottamaan siihen, että maailma on hyvä paikka ja toisiin kannattaa luottaa.

Sen parempaa syytä juhlille en voisi keksiä.

Lue myös:

Marianna Stolbowin kolumni: Exän kanssa samoissa juhlissa

Horoskooppimerkkisi paljastaa, millaiset juhlat sinun kannattaa kesällä järjestää