Ellien peruukkipetkutus - Peruukkeihin tutustumassa
Kolme reipasta elliä vieraili H. Kuokkasen perinteikkäässä peruukkiliikkeessä. Vierailun tarkoituksena oli tutustua peruukkien maailmaan ja lainata kokeeksi jokaiselle peruukki muutaman päivän ajaksi. Peruukin värin piti tietenkin olla mahdollisimman kaukana omasta hiustenväristä. Tutustu peruukkiasiaan ja lue myöhemmin, miten ellien peruukkipetkutus onnistui!
H. Kuokkasen peruukkiliike sijaitsee aivan Kansallisteatterin kupeessa Itäisellä teatterikujalla vanhassa tunnelmallisessa kerrostalossa. Liike on vuonna 1921 perustettu perheyritys. Gunita Pirinen tulee avaamaan meille oven, jonka takaa löytyy aivan oma maailmansa. Nämä peruukit ovat jotain aivan muuta kuin takkuiset karnevaaliperuukit.
Peruukkiperinnettä kolmen sukupolven ajan
Sisällä liikkeen seinillä on kuvia peruukeista eri väreissä, pituuksissa ja malleissa. Liikkeessä on lukuisia telineitä, joissa peruukit ovat esillä kirkkaanvaaleasta punaisen kautta pikimustaan.
H. Kuokkasen peruukkiliikkeessä myydään sekä keinokuituperuukkeja että aidosta hiuksesta taiteiltuja hiuslaitteita. Liike on Suomen ainoa, joka itse valmistaa peruukkeja. Niitä tehdään tilauksesta aidoista hiuksista käsityönä.
Itse liikkeen perustaja Hannes Kuokkanen kävi aikanaan hakemassa oppia Keski-Euroopan maista kuten Itävallasta, Saksasta ja Sveitsistä. Arvokkaat kontaktit Manner-Eurooppaan ovat säilyneet perheyrityksessä kolmen sukupolven ajan.
Kaljuuntumisen syytä ei tiedetä
Gunita Pirinen kertoo, että peruukin hankkimiseen on monia erilaisia syitä: pälvikaljuus, ohuthiuksisuus sekä kokonaan kaljuuntuminen ovat muutamia niistä. Myös sairauden tai leikkauksen vuoksi tilapäisesti hiuksensa menettäneet saattavat hankkia peruukin.
Nuorimmat peruukkiasiakkaat ovat viiden vanhoja ja vanhimmat sataa ikävuotta lähestyviä.
Nuorena kaljuuntumiselle ei edelleenkään ole löydetty syytä silloin, kun esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu toiminnallinen vaiva ei ole hiustenlähdön syynä, Pirinen kertoo. Kaljuuntuminen saattaa alkaa pälvikaljulaikkuina ja lopulta nuorikin ihminen voi kaljuuntua menettää kaikki hiuksensa.
Luonnollisen näköinen tukka
Suomessa peruukkia käyttäviä on Pirisen mukaan kymmeniä tuhansia. Hämmästelemme hieman lukua, mutta Pirinen toteaa, että nykyisin peruukit ovat niin hyvin tehtyjä, ettei niitä erota ihmisen omista hiuksista.
Jopa keinokuituperuukit näyttävät nykyisin varsin luontevilta. Pirinen opastaa, että niissä on nk. monofilament-pohja, jonka alta käyttäjän oma iho pääsee kuultamaan, mikä lisää luonnollisuuden vaikutelmaa. Monofilament-pohja helpottaa myös jakauksen paikan vaihtamista.
Ammattina peruukit
Peruukkien valmistamiseen kouluttaudutaan Kuokkasen peruukkiliikkeessä. Yleensä peruukkien valmistusta työkseen tekevät ihmiset ovat ylipäätään kiinnostuneita käsitöistä. Ohuiden hiusten solmiminen tyllipohjaan ei ole poropeukaloiden hommaa.
Aidoista hiuksista käsin tehdyn peruukin valmistamiseen kuluu ammattilaiselta viikosta puoleentoista – täysiä työpäiviä siis. Hintaa aitohiuksiselle peruukille kertyy vajaasta 1700 eurosta ylöspäin. Keinokuituisen, tehdastyönä tehtyjen peruukkien hinnat alkavat parista sadasta eurosta.
Kunta saattaa rahoittaa peruukkihankintoja
Keinokuituperuukki kestää yleensä käytössä puolesta vuodesta vuoteen. Keinokuituisia peruukkeja kuluu kolmesta neljään vuodessa käyttäjästä riippuen.
Sanotaanpa, että tarvitsisin vuodessa kolme peruukkia, joista jokainen maksaa 400 euroa. Se tekee 1200 euroa vuodessa, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin jos kävisin kerran kuukaudessa Helsingin keskustassa kampaajalla.
Peruukkia tarvitsevia Gunita Pirinen neuvoo ottamaan selvää, saako omalta kotikunnalta avustusta peruukkien kustantamiseen. Oikea tapa selvittää asia on kääntyä terveyskeskuslääkärin puoleen. Lääkäri toteaa peruukin tarpeen ja auttaa hoitamaan asian eteenpäin.
Kuvat: H. Kuokkasen peruukkiliike
Lue ensi viikolla, miten peruukkipetkutus onnistui, kun blondista tuli punapää!
Teksti: Anne
Kommentit
Minua ei haitannut se, että piti ostaa peruukki. Luojan kiitos, että niitä oli.Kun tulin peruukin kanssa kotiin, niin tyttäreni tuli kotiin käymään ja sanoi, että miksi olet käynyt kampaajalla, kun sinä joudut leikkauttamaan hieksesi pois.
Ostos oli kuitenkin moka. Ostin peruukin Oululaisesta peruukkiliikkeestä vv.2012 ja pitäessäni sitä paässä peruukki nousi aina ylöspäin. Jouduin peruukkkia nykimään jatkuvasti, että se ei törröttänyt päälaella. Menin liikkeeseen valittamaan, niin he neuvoivat minua ompelemaan heiltä ostettaa kumimaista ainetta ala ja etuosan reunaan. Syöpäni on uusinut ja joudun taas ostamaan uuden PERUUKIN. KYSYMYKSENI ON: ONKO PERUUKEISSA ERI PÄÄKOKOJA.TÄMÄ ON TARKEA TIETO MINULLE, ETTÄ EN ENÄÄ OSTA ”SUTTA”
ODOTAN KIITOLLISUUDELLA VASTAUSTA.T
Kommentit
Onpas vanhoja nuo vanhimmat peruukin käyttäjät… ”jo hyvän matkaa sadatta vuosikymmentä elävät”. 😀
Ois se kyl kivaa mennä kauppaan vaan kattoo ja koittaa miltä näyttäis peruukki päässä…. 🙂
Mielluimmin kokeilla oikein ääripäästä, mallia ja eri väristä kuin omat
hiukset.Aikas jännää olis.
SIINÄ LUKI SATAA IKÄVUOTTA LÄHESTYVÄT, VUOSI ON 365 PÄIVÄÄ, VUOSIKYMMEN ON 10 VUOTTA ELI 3650 PÄIVÄÄ
Kuulun siihen joukkoon, jotka joutuvat käyttämään peruukkia tilapäisesti, sairauden vuoksi. Oli minullakin aluksi sellainen ajatus, että jee – nyt otan jonkun ihan toisenlaisen… Mutta kun sitten tänä keväänä olin todellisessa tilanteessa, halusinkin sellaisen, joka mahdollisimman vähän erosi omista hiuksistani. (Niin kyllä ovat valinneet kaikki kohtalontoverinikin, joihin olen täissä samoissa merkeissä tutustunut.)
Pikkukaupungissa peruukin hankkiminen ei ole ihan helppoa. Ei ole paikkaa missä voisi sovitella, vertailla ja hullutella. Jonkun tietyn liikkeen takahuoneessa salamyhkäisesti selataan kuvastoja ja tehdään päätös. Kun tukka sitten tulee sovitukseen, se joko sopii tai sitten ei. Lempikampaajasi ei luultavasti halua koskea koko hökötykseen, koska peruukin käsittelyyn ja muotoiluun tarvitaan todellakin alan ammattilainen.
Olen huomannut, että vaikka vaikeista sairauksista pystytään puhumaan hyvin avoimesti, peruukki on ehdoton tabu! Tänä kesänä olen kokenut elämäni kiusallisimmat hetket, kun olen saapunut tapaamaan työkavereita, ystäviä tai sukulaisia. Kukaan ei sano sanaakaan. Tulen epävarmaksi ulkonäöstäni ja tekee mieli pillahtaa itkuun. Kun itse sitten otan jonkin ajan kuluttua asian puheeksi, kaikki myöntävät huomanneensa heti, että päässäni on peruukki. Se hetki musertaa itsetunnon. Olisi niin vapauttavaa, jos edes joku uskaltaisi tavatessamme huudahtaa: ”Ai nyt sulla jo on se uusi tukka, ihan kiva!” Tai: ”Eikö olekin ihanaa, kun hiusten laittamiseen ei mene kuin muutama minuutti!” Ihan mikä tahansa kommentti tai kysymys olisi ollut vapauttava minulle, joka käytän peruukkia pakosta.
Vieraassa seurassa ei ongelmia tule. Olen varma, että ne jotka eivät ole minua ennen tavanneet, eivät edes epäile, etteivätkö hiukseni olisi aidot. Itsetunnon kannalta oman tutun kampaajan mielipide on tärkeä, oikeastaan ainoa millä on merkitystä.
Toisinaan olen katunut, että en sittenkään valinnut jotakin villiä ja hurjaa hiusmallia. Nyt, kun joka tapauksessa joudun peruukkiani lähipiirissä selittelemään, niin voisihan siitä asiasta tehdä meille kaikille hauskemman huumorin varjolla. Ei peruukki sairaan päässä niin kuolemanvakava asia ole!
Terveisin:
Lainahöyhenissä nyt jo 4 kuukautta
Nuoruudessani 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa oli monilla asiakaspalvelutyössä olevilla peruukki, siltä varalta että aina ei hiusten pesu ollut mahdollista. Silloin ei pesty hiuksia joka päivä, niinkuin nyt. Peruukki oli valittu lähelle omien hiusten väriä ja tyyliä eikä se ollut mikään häpeä jos oli peruukki.
Itse olen hankkinut peruukin syöpähoitojen aiheuttaman hiustenlähdön takia. Olin yllättynyt, kuinka laadukkaita peruukit ovat nykyisin. Epämukavuuden takia (kesäaika) en juurikaan pitänyt kotona, mutta asioilla käydessä ja juhlissa. Kaikki tiesivät, että se on peruukki, ei se minua haitannut. Joku sanoi siitä jotakin tai sitten minä mainitsin siitä. Eihän tämän nykyään enää tarvisisi olla niin vaikea asia, joudutaanhan sairauden vuoksi pitämään kamalimpiakin kapistuksia!
Terveisin
Minua ei haitannut se, että piti ostaa peruukki. Luojan kiitos, että niitä oli.Kun tulin peruukin kanssa kotiin, niin tyttäreni tuli kotiin käymään ja sanoi, että miksi olet käynyt kampaajalla, kun sinä joudut leikkauttamaan hieksesi pois.
Ostos oli kuitenkin moka. Ostin peruukin Oululaisesta peruukkiliikkeestä vv.2012 ja pitäessäni sitä paässä peruukki nousi aina ylöspäin. Jouduin peruukkkia nykimään jatkuvasti, että se ei törröttänyt päälaella. Menin liikkeeseen valittamaan, niin he neuvoivat minua ompelemaan heiltä ostettaa kumimaista ainetta ala ja etuosan reunaan. Syöpäni on uusinut ja joudun taas ostamaan uuden PERUUKIN. KYSYMYKSENI ON: ONKO PERUUKEISSA ERI PÄÄKOKOJA.TÄMÄ ON TARKEA TIETO MINULLE, ETTÄ EN ENÄÄ OSTA ”SUTTA”
ODOTAN KIITOLLISUUDELLA VASTAUSTA.T
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous