Miehinen näkökulma naiselliseen hömppään
Miesten suhtautuminen naistensa kaunistautumiseen tuntuisi usein olevan melko ristiriitaista: itsestään huolehtivaa naista arvostetaan, mutta itse kaunistautumiseen käytettyä aikaa ja vaivaa miehet pitävät lähinnä piikkinä istumalihaksissa. Koska kultaisen keskitien löytäminen on mahdotonta, on vain toivottava, että saman katon allepäätyy kaksi ihmistä, joiden näkemykset asian tiimoilta eivät merkittävästi eroa toisistaan.
”Se kookoskerma on hiusnaamioksi”, kertoi Jukan (27) vaimo miehen kysyessä miksi kylpyhuoneeseen on ilmestynyt purkillinen kookoskermaa. ”Voi kun se olisikin jäänyt ainoaksi hullutukseksi, mutta sehän oli vasta alkua. Muistan kerran kotiin tultuani törmänneeni näkyyn, joka edelleen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita: vaimoni oli viettämässä vapaapäivää kotona ennen ystäväni häitä voidakseen valmistautua viikonlopun juhliin ja kun palasin töistä kotiin, löysin hänet olohuoneesta polkemasta stepperiä ja katsomasta televisiota. Se ei minua vielä huvittanut saati järkyttynyt, mutta vaimolla oli päässä pipo, kasvoilla vihreä naamio, kulmakarvat ja ripset tumman mönjän peitossa ja lisäksi vaimo piti kämmeniään suorana – tavalla, jolla tiedän hänen odottavan juuri lakattujen kynsien kuivumista.” ”En voinut muuta kuin nauraa ja kysyä onko hiusnaamio vaikuttanut jo riittävän kauan”, Jukka naureskelee.
Tirkistelyä
On myös miehiä, jotka nauttivat naisensa kaunistautumiseen liittyvien toimien seuraamisesta. Osa miehistä kokee naisten mystiset kaunistautumisrutiinit suorastaan teatterinomaisena esityksenä, jota on hauska seurata aitiopaikalta.
26-vuotias Christoffer myöntää aina pitäneensä vähän turhamaisista naisista: ”Kauneudenhoidosta ja muodista hössöttämisessä on jotain niin käsittämättömän naisellista ja vetoavaa, että en voisi kuvitellakaan seurustelevani meikittömänä kulkevan ja ulkonäköönsä mahdollisimman vähän panostavan naisen kanssa. Eksyn usein `vahingossa` kylpyhuoneeseen, kun avovaimoni on laittamassa hiuksiaan ja meikkaamistakin seuraan sivusilmällä suurella kiinnostuksella. Jokainen määrätietoinen harjanveto, siveltimen sipaisu tai hiuskiinteen suihkaisu on tämän miehen silmissä kuin taiteilijan tapa viimeistellä mestariteoksensa.”
Mustasukkaisuusdraamaa
30-vuotias Olli puolestaan on törmännyt kotonaan mustasukkaisuusongelmaan: tyttöystävä haluaisi pitää kylpyhuoneen purkkipaljouden omanaan, eikä jakaa niitä ihonsa hyvinvoinnista kiinnostuneen Ollin kanssa. Erityisesti kasvonaamiot ovat miehen mieleen ja satunnaisesti käytettynä myös kuorintavoide. Kosteusvoidetta Olli tunnustaa häpeillen pihistävänsä tyttöystävän kauniista purkista aina kun iho tuntuu kiristävältä. ”En ymmärrä miksi miehen pitäisi hävetä kiinnostusta ihonhoitoa kohtaan – ei se naisten yksinoikeus ole ja tarvitsee miehenkin iho hoitoa.”
Purkeistaan mustasukkaisella tyttöystävällä voi toki olla mustankipeyden taustalla ihan aito huoli purkkien äkillisestä tyhjenemisestä, sillä miehillä on tapana annostella voiteita melko runsain mitoin. Pieni tippa on äkkiä kourallinen ja kymmenien eurojen kasvonaamio on parin käyttökerran jälkeen huuhdeltu viemäristä alas. Nykyään miehille on saatavilla runsaasti omia ihonhoitotuotteita, joten purkeista taistelemisen sijaan miehen voi joko ohjata ostoksille tai hänet voi yllättää vaikkapa merkkipäivän kunniaksi ihonhoitotuotteilla.
Lähikauppaan ilman meikkiä? Ei ikinä!
Ei liene minkään sortin yllätys, että miehet keskimäärin tahtovat naisen, joka on luonnonkaunis. Naiset taas tietävät, että luonnonkauniskin kaipaa välillä ehostusta. Mutta entäpä, jos reissu lähikauppaan ei onnistu ilman pikaista ripsivärin sipaisua ja puuterin tupsautusta?
Tommi (24) pitää tyttöystäväänsä luonnonkauniina – jopa siinä määrin, että meikkiä hän ei Tommin mielestä kaipaisi. Miehellä ei kuitenkaan ole mitään meikkaamista vastaan, sillä hän pitää tavasta, jolla tyttöystävä on oppinut korostamaan parhaita piirteitään, suuria ja kauniita silmiään.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että tyttöystävä kantaa meikkipussiaan mukanaan joka paikkaan: telttaretkelle, uimarannalle ja hiihtoreissullekin. ”Edes lähikauppaan tyttöystävä ei lähde ilman pikaista ehostusta, vaikka olen sanonut hänen olevan meikittäkin huimasti kauniimpi kuin useimmat ovat meikattuina. Viime kesänä hän lupasi mielikseni olla viikon meikkaamatta, kun olimme lomamatkalla ja siitä hän selvisikin kunnialla värjäyttämällä ripsensä ja kulmansa etukäteen.”
Laukkumysteeri
28-vuotias Jesse kertoo, ettei ymmärrä tyttöystävänsä ”hössötyksestä” mitään. Kampaajalla käyntiäkään hän ei huomaisi, jollei tyttöystävä kysyisi aina kampaajakäyntinsä jälkeen samalla äänensävyllä huomaako hän mitään erityistä. ”Tietty intonaatio toimii eräänlaisena varoitusmerkkinä: nyt pitää huomata jonkin muuttuneen ja oikea vastaus on yleensä hiukset”, Jesse nauraa.
Yksi asia tyttöystävän ”hössötyksissä” on kuitenkin Jesselle niin iso mysteeri, että hän on yrittänyt saada tyttöystäväänsä auttamaan häntä ymmärtämään sitä: laukut. ”Minulla on yksi reppu, johon saan kaikki tavarani vaikka viikonloppureissua varten. Mihin naiset tarvitsevat niin monta laukkua? Tyttöystävälläni on ainakin viisi ruskeaa laukkua ja ne ovat kaikki ihan samanlaisia. Lisäksi hän hankkii monta laukkua sesongin väreissä, mutta ne ovat aina pinkkejä tai vihreitä.”
Vai ovatko? Jessen tyttöystävällä on viiden ruskean laukun lisäksi yksi pinkki, yksi vaaleanpunainen, yksi turkoosi, yksi vihreä ja yksi raidallinen, värikäs laukku.
Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin
Vaikka kaunistautuminen ja muodin ja asusteiden perään ”hömpöttäminen” jakavatkin miesten mielipiteitä, yhdestä asiasta he ovat samaa mieltä: naiset ovat ihania, kaikkine hullutuksineen.
Lue lisää miesten mietteitä kauneudenhoidosta Sällit testaa -osiosta!
Teksti: Johanna Puustinen
Kommentit
Meikkaan joka päivä, paitsi jos tiedossa on kotipäivä ilman vaaraa, että joku tulisi käymään. Ehkäpä sitten, jos ihoni on joskus niin hyvässä kunnossa, ettei se meikillä sanottavasti parane, voin harkita meikittömien päivien lisäämistä, vaikkakaan ripsiväristä ei ole helppo luopua.
Kulmani ovat kestovärjätyt, mikä jo yksistään kohottaa ulkonäköä huimasti.
Mies ei onneksi valita yhtään, vaan joskus tulee seuraamaan operaatiota kiinnostuneena.
Jos meille on tulossa muutaman minuutin päästä yllätysvieraita, hän ymmärtää, että minä menen meikkaamaan ja hän alkaa siivoamaan 😀
Kommentit
Miehen täytyy olla onnellinen jos hän on saanut itselleen tyttöystävän/vaimon joka pitää tärkeänä ulkoisen olemuksensa ylläpitoa.
Oma ukonpuolikkaani on innostunut ihonhoidosta ja yleensäkin ulkonäöstä ihan vasta viime vuosina.. Se on saanut tämänkin tytön perehtymään asiaan entistä hartaammin.. Entisistä hällä-väliä-verkkareilla-mihin-vaan-tyypeistä näyttäisi kuoriutuneen vuosien saatossa melkoisen vetävännäköinen itsestäänhuolehtiva pariskunta.. Tämä on tullut huomatuksi myös lähipiirissämme..
Toki elämässä on niin monia tärkeämpiäkin asioita, kuin ulkonäkö ja itselleni ei ole mikään ongelma olla täysin meikkaamatta kesällä jopa viikkola putkeen.. Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö siitä tulisi todella seksikäs ja hyvä fiilis, kun laittaa itsensä oikein ajan kanssa ja viimisen päälle juhlakuntoon.. 🙂
Minulle juhla ja arki poikkeavat rajusti toisistaan. Vaikka olen toimistotyössä, meikkaan töihin harvoin. Sen sijaan juhliin satsaan sekä pukeutumiseen että meikkaamiseen. Kauppaan ja kävelylle aina ilman meikkiä. Ystävien luokse menen yleensä meikkaamattomana paitsi erikoistilanteissa.
Itsellä meikkaaminen lisääntyi huomaamatta.. Ennen laitoin kouluun silloin tällöin ripsiväriä ja pohjustin ihon myös toisinaan, sitten alkoi olla entistä vähemmän päiviä ilman meikkiä ja nykyään meikkaan miltei joka päivä. Ainoa syy olla meikkaamatta on nukkuminen pommiin. Vielä kuitenkin aamupalan syöminen menee meikkaamisen edelle. 🙂 Juhliin laittaudun yleensä huolella, mutta niitä onkin niin harvakseltaan. Toisinaan ehostaudun kouluunkin paremmin – on niin ihanaa kun tuntee näyttävänsä hyvältä. 🙂 toki se onnistuu ilman meikkiäkin.
Minulle meikkaaminen on ainakin puhtaasti itsetuntokysymys – pakko se on myöntää.
Ilman meikkiä olen ruma, ja silloin en halua kenenkään näkevän minua. Jos joudun liikkumaan julkisella paikalla ilman meikkiä, kuljen pää painuksissa ja toivon ettei kukaan tuttu vaan tulisi vastaan.
Kun olen meikannut itsestäni ”ihmisen näköisen” (iho kuntoon meikkivoiteella, peitepuikolla ja puuterilla, sairaalloinen kalpeus piiloon poskipunalla ja aurinkopuuterilla, kulmakarvat piirretty esiin kynällä, silmät tuotu esiin rajauksella ja ripsivärillä), pystyn olemaan ns. normaalisti esim. kavereiden kanssa.
Parhaimmilleni laittautuneena taas tunnen olevani kaunis, kuljen selkä suorassa ja pää pystyssä, hymyilen ja katson ihmisiä silmiin, en väistele katseita.
No, silti en jaksa meikata joka päivä, on se niin aikaavievää.
Minulle meikkaaminen on myös arpien piilottamista. Minulla on ollut nuorena paha akne ja arvet ovat edelleen kavoissa kaikesta kosmetologien hionnasta huolimatta. Haluan meikillä peittää näitä arpia ja samalla kohottaa itsetuntoa.
Mieheni ymmärtää tämän, eikä meillä ole koskaan tästä edes keskusteltu tai sitten kiistelty.
Itse meikkaan käytännössä aina kun lähden ulos, ja myös mökkireissuilla jos on muita kuin oma perhe mukana. Meikkaukseni on tosin vain valokynä ja meikkivoide, ja näistäkin vain valokynä on ehdoton: minulla on aina todella tummat silmänaluset, vaikka olisin kuinka nukkunut jne, ja jos en niitä piilota saan kommenttia siitä miten väsyneen näköinen olen.
Johtuiskohan tuo meikkien kaunistamisvaikutus lähinnä siitä, että jos on saanut itsestään käsityksen, että on kaunis vain meikillisenä, niin silloin tulee juuri käveltyäkin pystypäisempänä ja parempi itsetuntoisena ->näyttää paremmalta, vaikka olisi meikitön.
Itse en meikkauksesta välitä. Joskus lukioaikoina tuli joskus ripsiväriä laitettua, mutta sitten on jäänyt. Minulla on luonnostaan hyvä iho ja tummat kulmat/ripset (kerran joku oli hämmästynyt, kun sanoin, että en meikkaa, hän oli aina luullut että värjään kulmakarvoja ja ripsiä). Eli en tarvitse meikkiä. Tuskin kuitenkaan meikkaisin vaikka olisinkin esim. joku albiino. En vain jaksa, eikä kiinnosta. Sitäpaitsi meikkeihin saa kulumaan jättemycket rahaa ja kaikenmaailman kemikaalejakin niistä saa itseensä enemmän kuin tarpeeksi. No, sanokaa minua sitten stereotypiaksi, mutta käytän senkin meikkaamisajan mieluummin vaikka sivistävän kirjan lukemiseen. Aikoinaan oli ihan huvittavaa olla ainut tyttö joka ei tungeksinut peilin ääressä liikuntatunnin jälkeen… no, varsinaisilta kidutusvälineiltä näyttivät ne heidän romppeensa, esim. ripsentaivuttimet.
Äijä on sanonut, että tykkää tästä minun meikkaamattomuudesta, eikä jaksaisi muoria, joka olisi jatkuvasti naamansa kimpussa. Eipä kyllä äijä itsekään mikään meikkaaja ole, vaikka enemmän on purkkeja kuin minulla. No, se ei ole ihme, sillä purkkeja on erittäin vähän. Lähinnä jotain dödöä tms. No, eipä ole menoa haitannut tämä meikittömyys, lähinnä päinvastoin. Meikillisten elämä vaikuttaa hankalalta.
Meikkaan joka päivä, paitsi jos tiedossa on kotipäivä ilman vaaraa, että joku tulisi käymään. Ehkäpä sitten, jos ihoni on joskus niin hyvässä kunnossa, ettei se meikillä sanottavasti parane, voin harkita meikittömien päivien lisäämistä, vaikkakaan ripsiväristä ei ole helppo luopua.
Kulmani ovat kestovärjätyt, mikä jo yksistään kohottaa ulkonäköä huimasti.
Mies ei onneksi valita yhtään, vaan joskus tulee seuraamaan operaatiota kiinnostuneena.
Jos meille on tulossa muutaman minuutin päästä yllätysvieraita, hän ymmärtää, että minä menen meikkaamaan ja hän alkaa siivoamaan 😀
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous