Kauneus

Rakennekynnet syynissä

Teksti: Anna.fi

25-vuotias kauneusintoilija, muotiin friikahtanut opiskelija marssii ensimmäistä kertaa elämässään kynsisalonkiin ottamaan rakennekynnet. Jännittää ja polvissa tuntuu. Ilmassa on suuren urheilutapahtuman tuntua. Koekaniini kirjoitti kokemuksistaan Elleille päiväkirjaa viiden arkipäivän ajalta. Hän kuvaa kynsien laittoa, niiden kanssa elämistä ja uusia fiiliksiä.

EnnenMaanantai

Matkalla töihin mietin oliko koekaniiniksi tarjoutuminen sittenkään niin hyvä idea. Onkohan kynsien laitossa mitään järkeä ja miten ihmeessä niiden kanssa voi yksinkertaisesti tulla toimeen, kun on tottunut lyhyisiin kynsiin. Pelkään leimautuvani pinnalliseksi hölmöksi, vaikka en edes tunne montaa ikäistäni naista, joka ei meikkaisi lähes joka päivä. Oikeastaan, en tunne ketään, joka ei jollain tavalla laittautuisi päivittäin. Puhumattakaan säännöllisestä hiusten värjäämisestä, hintavista hiustenhoitotuotteista, ihonhoidosta, kosmetologikäynneistä, meikeistä, kynsien lakkaamisesta, hampaiden valkaisusta… Huh, lista on pitkä. Tarkemmin ajateltuna huolehdin varmaan liikaa. Turha kuvitella itseäni yhtään sen pinnallisemmaksi kuin keskiverto ikäiseni.  

Salon Nail Artissa (linkki: http://salonnailart.com/etusivu.html) kynsimuotoilija Eveli Nurmik käsittelee käsiäni ammattimaisesti tyylikkäässä liikkeessään. Hyviin käsiin on rentouttavaa antautua. Liike on siisti, tyylikäs ja avara. Taustalla soi eteerinen lounge-musiikki. Leppuutan jalkojan nostalgisessa pallotuolissa ja siemailen teetä, joka tarjottiin heti ensi tekijöiksi. En todellisuudessa ymmärrä mitä Eveli tekee kynsilleni, mutta kaikki tapahtuu nopeasti. Salon Nail Artin Eveli ehdotti minulle akryylikynsiä klassiseen ranskalaiseen tyyliin. Akryyli on ilmakovetteinen eli se muotoillaan samalla, kun se kovettuu. Huh, miten nopeasti kynnet syntyvät! Ensimmäisten kynsien alkaessa hahmottua en voi muuta kuin ihastella näkyä. Kynsien laitto on oikea taitolaji.

Tunnin päästä kävelen salongista ulos ylpeänä uusien kynsien omistajana. Waude, lopputulos on makea! En näytäkään aikuisviihteen ammattilaiselta, kynteni ovat tyylikkäät. Ne ovat juuri sopivan pituiset eikä feikkimäisyydestä ole tietoakaan. Käteni näyttävät todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässäni tyylikkäiltä. Lähden saman tien työkaverini läksiäisiin läheiseen ravintolaan viettämään iltaa kollegoideni kanssa. Seurueeni jäsenet laittavat minut heti tiukkaan syyniin siitä, millainen operaatio oli. Sen voi tiivistää kolmeen sanaan: kivuton, puhdas ja yllättävä. Olen tunnetusti tarkka meikkituotteideni ja kosmetologikäyntien hygieniasta, onneksi oma valintani kynsiäni koskien osui nappiin.

Luulin oikeasti juoksevani kotiin saman tien itku kurkussa miettimään miten hitossa saan ne kynnet pois. Ei, ei, ei. Nämä kynnet ovat tyylikkäät, juuri sopivan pituiset ja aivan normaalin näköiset. Ja mitä niistä ennakkoluuloista oikein sanotaankaan?

Tiistai

Kun saan aamulla silmäni auki alan ensimmäisenä ”hypläämään” uusia kynsiäni. Aah, on se kivaa, kun on jotain uutta. Tiedätkö ne neuroottiset ihmiset, jotka purevat kyntensä hirveään kuntoon ja rikkovat kynsinauhansa? Minusta on kovaa vauhtia tulossa heidän täydellinen vastakohtansa.

Aamutoimien aikana arastelen kynsiä hieman, sillä kynsieni pituus on ollut aina tynkä tai lähes olematon. Evelin mukaan rakennekynsiä ei tarvitse varoa sen enempää kuin tavallisia. Huomaan sen päivän mittaan vähitellen. Kaikki mahdolliset velvollisuudet ja kaunistautuminen sujuvat normaalisti. Hiustenpesussa, meikkaamisessa, pukeutumisessa ja piilareiden laitossa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä.  Sukkahousujen kanssa olin tietysti varovainen, mutta niiden kanssa täytyy aina varoa muutenkin.

Töissä rakennekynsiä palvova naispuolinen kollegani on yllättynyt siitä, miten nopeasti ehdin eilisiin läksiäisiin. Hänen ensimmäisten kynsiensä laitto oli kestänyt kolmatta tuntia, kun omissani meni vain tunti. Ei kai kenelläkään ole aikaa istua kynsisalongissa kolmea tuntia! Salon Nail Art on siis varmasti oikea ihmeidentekijä. Koen tietyllä tavalla helpotusta, kun ainakin jollain tuttavallani on kokemusta rakennekynsistä. Päivän mittaan saan paljon kehuja töissä eleganteista käsistäni.

Tänään huokasin helpotuksesta, kun mietin eilisen kauhukuvia epäsiististä salongista ja muovisista kynsistä. Olenkohan hieman ylitarkka ja neuroottinen? Tällaisissa asioissa mielestäni on hyvä olla tarkka ja epähygieeninen liike, on se sitten kampaamo tai kosmetologi, varmasti karkottaa nopeasti asiakkaansa epäpuhtaudella.

Aaah, näihin kynsiin voisi tottua!

JälkeenKeskiviikko

Poikaystäväni on lähtenyt varhain aamulla työmatkalle Ranskaan ja jättänyt ystävällisesti keittiöömme Pisan kaltevaa tornia muistuttavan tiskivuoren. Ei muuta kuin kumihanskat käteen ja hana laulamaan. En tunne tai huomaa kynsiäni sen erityisemmin hanskojen läpi, mutta samaan aikaan tunnen ne. Näen itseni fiininä kotirouvana, joka valmistelee drinkkejä ystävilleen päivät pitkät, istuu monen tunnin lounailla ja lopuksi shoppaa ja vie puudelin ulos. Tiskaamisestakin on yllättävästi tullut taidetta. Hmmmm, tässä on suorastaan jotain seksistisen mielekästä ja kinkyä.

Töissä lähituntuma näppäimistöön tuntuu hassulta aamulla. Työhöni kuuluu paljon raportointia, joten tähän on parempi totutella. Pelkään rikkovani kynnet, kunnes huomaan ettei niille mitään tapahdu. Näppäimistö juttelee tavalliseen tapaansa jo lounaaseen mennessä, enkä edes muista uusia kynsiäni. Paitsi tietenkin silloin, kun niitä on ”pakko” tuijottaa.

Ratikassa tuijotan taas käsiäni. Onkohan täällä joku muukin, joka niitä tuijottaa? Olen tulossa vainoharhaiseksi siitä, huomaavatko kaikki nyt varmasti uudet kynteni vai eivät. Olen varma, että niitä tuijotetaan. Ainakin lähes varma. Tai melko tai vähintään aika varma.

Torstai

Olen selvästi muuttunut jollain erikoisella tavalla. Ulos lähtiessäni olen aina laitettu. Arkipäivisin käytän korkokenkiä muutaman päivänä viikossa, mutta tällä viikolla korot ovat kopisseet joka päivä. Valmistautumisprosessiin aamulla menee noin puoli tuntia, josta puolet kuluu yleensä ”haahuiluun”. Haahuilu on telkkarin katselua, cd:n plarausta, meikkien järjestelyä ja muuta ajanvietettä, mihin uppoaa helposti aikaa. Tällä viikolla koko puolituntinen on kuitenkin kulunut siihen oikeaan laittautumiseen. Näytän selvästi naisellisemmalta. Se tuntuu hyvältä. Mielestäni naisen ei tarvitse olla aina laitettu ja naisellinen, naisellisuus tulee sisältä päin. En missään nimessä häpeä olla naisellinen. Tietysti ulkonäkö heijastuu sisimpään, kuten nämä kynnetkin. Uudet kokeilut ovat kivoja ja jännittäviä.

Töiden jälkeen kävin valitsemassa parhaalle ystävälleni syntymäpäivälahjaa kultasepänliikkeestä. Kokeilen sormuksia sormiini yksi toisensa jälkeen ja uppoudun jälleen kerran tuijottamaan käsiäni. Näyttävät sormukset sopivat näihin käsiin kuin nenä päähän. Mukaan lähti ystäväni lahjan lisäksi näyttävä hopeasormus itselleni. Pidän todella käsieni luonnollisesta lookista. Ystäväni ovat tietenkin huomanneet, että kynteni ovat laitetut. Mutta ihmiset, joita en tunne eivät mitenkään voi sitä tietää. Lopputulos oli niin naturelli.

Tänään huomasin uusien kynsieni merkityksen töissä. Olen huomaamattani alkanut puhumaan normaalia enemmän käsilläni. Sehän sopii. Ei kai kukaan halua katsella repaleisia kynsinauhoja ja rumia kynsiä. 

Perjantai

En voi vieläkään käsittää sitä, miten paljon yhdet kynnet voivat saada aikaan viidessä päivässä. Tänään olen jo aika tottunut kynsiini, vaikka salaa vieläkin tuijotan käsiäni. Työpaikallani juuri äitiyslomalta palannut kolmekymppinen naishenkilö ei voi uskoa, miten voin onnistua elämään pitkien kynsien kanssa. ”Hyvin”, vastaan minä jo hieman ärsyyntyneenä. Maanantaista lähtien olen saanut vastailla vastaaviin kommentteihin ja ne ovat alkaneet käydä hermoille. Ei kait se kenenkään asia ole, jos toisella on pitkät kynnet ja toisella nysät. Lisäksi uskallan yhä väittää vastaan: kätenihän ovat ihanat eikä epäkäytännöllisyydestä ole tietoakaan! Ihmiset voisivat minun puolesta mennä haukkailemaan muiden kakkuja.

Lounaalla avaan vesipulloa hieman liian aggressiivisella otteella. Pelästyn rikkoneeni oikean peukaloni kynnen. Okei, on ehkä myönnettävä: kynnet tulivat jäädäkseen. Olen harkinnut myös niiden lakkaamista. Ei mitään hailuvaa tai pastelleja, vaan dramaattinen punainen.

Käsieni kunto on parantunut. Normaalisti kynsinauhani ovat yököttävän repaleiset ja vähintään yhdestä sormesta vuotaa veri. Kädet ovat jotain, joka kuvastaa ihmisen henkilökohtaisesta suhdetta hygieniaan ja tarkkaavaisuuteen. Ne ovat aina yksilölliset. Mieluummin kättelen ihmistä, kenellä on siistityt kädet, kynsinauhat ja kynnet, kuin sellaista, joka käsien kunnon perusteella on todennäköisesti teroittanut kyntensä puuhun ja viimeistellyt sirkkelillä.

Odotan innolla huoltokäyntiä. Kokeilu on luonut itselleni uuden kauneuden ulottuvuuden.

Anni

X