Kauneus

Sekaisin blondeista

Teksti:
Anna.fi

Mikä vaaleudessa viehättää? Millaisia myyttejä liitetään vaaleuteen ja pohjoismaisiin naisiin? Minkälaiselle törmäyskurssille ovat joutuneet itsenäiseen elovenaan ihastuneet?

Muisto Hurja-Hannelesta

”Turkissa kaikki, mitä miehillä on mielessä, on vaalea tyttö. Helsingissä menisin varmasti sekaisin”, huokaa turkkilainen Nejat. Mikä vaaleudessa sitten niin viehättää? ”Kaikki. Tosin kaikki tuntemani vaaleaveriköt ovat kovin omapäisiä ja määräileviä.” Odotellessaan sopuisaa vaaleaverikköä Nejat on päällystänyt huoneensa abstrakteilla taideteoksilla, jotka esittävät afrikkalaisia naisia.

Kampaajana työskentelevä Sebastian ei pidä vaaleaverikköjä erityisen ihanina. ”Tumma tukka on kauniimpi ja helpompi käsitellä.” Sebastianille aiheutti traumoja eräs tarmokas suomalaisnainen. ”Hän oli kotoisin Mikkelistä ja laittoi minut kuuraamaan mökin huussia valoisana kesäyönä.” Hyttyset ja kitkerä katku verottivat yöttömän yön taikaa. Samaten sauna. Hannelesta on jäänyt mieleen erityisesti hänen kengännumeronsa, joka oli 40. Sekä juhlinta. ”Häntä kutsuttiin parikymmentä vuotta sitten Hurja-Hanneleksi.”

Fysiikasta väitelleen ranskalais-sveitsiläisen Laurentin isä ei ollut erityisen ihastunut, kun poika lähti Suomeen tapaamaan miniäkokelasta. ”Ei pidä mennä naimisiin suomalaisen naisen kanssa, sillä he lähtevät aina takaisin Suomeen”, isä sanoi. Paperialan vientitehtävissä työskentelevän isän kokemus perustui muutamiin tuttuihin suomalaisnaisiin.

”Monet kapeita kuin huilut”

Vuonna 1896 Espanjan konsulina Suomessa toiminut Angel Ganivet oli vaikuttunut suomalaisten naisten itsenäisyydestä, toimeliaisuudesta ja eritoten pyöräilystä. ”Alituisten kadulla suorittamiensa liikunnallisten harjoitusten takia monet ovat kapeita kuin huilut ja päältä katsoen voi aavistaa, että vartalossa ei ole mitään pyöreitä paikkoja.” Ganivet aavisteli kuitenkin suomalaisten naisten halajavan perin maallisia asioita.

”Liikkuessaan suomalainen nainen voittaa paljon, sillä joskin häneltä puuttuu suloutta, hänellä on voimaa ja vireyttä. Sisäinen kauneus voittaa ulkoisen, mutta sivistyksestä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, vallitseva luonteenpiirre on käytännöllisyys ja tavoitteet yleensä materialistisia.”

Värilliset silmät    

Pienessä kylässä Etelä-Saksassa vaihdossa olleen Eevan isäntäperhe purki tähän pettymystä. ”Halusimme tytön, jolla on pitkä vaalea tukka, ja nyt tulikin lyhythiuksinen ruskeaverikkö”, isäntäperhe totesi. Isäntäperhe oli valinnut itselleen oppilaan kuvan ja eritoten hiusten perusteella.

Kiinalainen vaihto-opiskelija kertoi olleensa todella shokissa saavuttuaan Suomeen ammattikorkeaan vaihtoon. ”Kaikki naiset olivat todella viehättäviä ja niin ystävällisiä. Mutta ehkä he ovat liian ystävällisiä”, hän pohtii. Aluksi hänen oli vaikea erottaa tyttöjä toisistaan. ”Kaikilla oli värilliset silmät ja vaalea iho.”

Kulttuuriset koodit vaikeita oppia

Sosiologiasta lopputyönsä tehnyt Katariina on pohtinut paljon kulttuurinvälistä viestintää. ”Ranskassa on diskoissa tietyt säännöt. Tytöt eivät puhu pojalle, josta he eivät ole kiinnostuneita. Iloisesti lörpöttelevät ja ystävälliset pohjoismaalaiset tai hollantilaiset tytöt tulkitaan helpoiksi tapauksiksi.” ”Ranskalaiset tytöt haluavat tietää mitä koulua olen käynyt ja missä asun”, pohtii intialainen Raj. ”On kuin minuun lyötäisiin leima, mitä edustan”, kertoo kaupallisia opintoja HECissä viimeistelevä nuori mies.

Katariinan mukaan Keski-Euroopassa on sukupuolien välillä selkeät rajat. ”Pohjoismaalaiset tytöt ovat epäsovinnaisia ja mutkattomia. He eivät osaa tulkita kulttuurisia koodeja. Rento asenne myös viehättää”, hän miettii.

Vaatekaupassa myyjättärenä työskentelevä pariisilainen Anne-Sophie on huomannut viime vuosina muutoksen. ”Siinä, missä tyttärien äidit tekevät kaikkensa mahtuakseen kokoon 36, tyttäret kantavat ylpeänä kokoa 40. Myös naisten itsetunto on kasvanut. Mutta kyllä Ranskassa mies aina tekee aloitteen.”

Blondiuden taikavoimaa Afroditesta alkaen

Englantilainen Joanna Pitman kiinnostui vaaleuden kulttuurihistoriasta työskennellessään Afrikassa. Aurinko vaalensi hänen hiuksensa ja kyläläiset uskoivat hänen kantavan mukanaan salaisia taikavoimia. Pitman kartoitti viihteellisessä kulttuurihistoriallisessa teoksessaan vaaleuden myyttiä. Kirja on ilmestynyt myös suomeksi.

Vaaleahiuksiset olivat uhka keskiaikana, mania renessanssiaikana, kauhu 1800-luvulla ja heistä tuli ideologia 1930-luvulla. Seksuaalisesti kutsuvia blondeista tuli 1950-luvulla. Pitman pohtii sitä, mikä sai muinoin naiset vaalentamaan hiuksensa hevosen urealla, pulun jätöksillä tai syövyttävillä aineilla. Pitman teki tutkimustaan varten pienen kokeen: vaaleahiuksisena häntä pidettiin nuorempana ja tuntemattomat hymyilivät hänelle. Pitman päätyy hypoteesiin, että vaaleus yhdistetään hedelmällisyyteen ja haluttuun nuoruuteen. Kulttuuritoimittajana työskentelevää Pitmania on kuitenkin kritisoitu lähdekritiikin puutteesta, pienistä asiavirheistä ja yksinkertaistamisesta.

Egyptiläis-ruotsalainen Tukholman kuninkaallisessa korkeakoulussa opiskeleva Jonas tekee logistiikan alan työharjoittelua Louis Vuittonilla. Hän ei näe vaaleudessa sinänsä mitään merkillistä. ”Ei se viehättävyys siitä lähde. Vaaleahiuksiset ovat usein hailakan kalpeita. Stureplanin vaaleaverikköjä ei erota toisistaan. En ymmärrä, miksi kaikki haluavat näyttää samalta.”   

Lisää luettavaa:

Angel Ganivet: Suomalaiskirjeitä. WSOY. 1993. Suom. Kaarlo Hirvonen.

Joanna Pitman: Blondit. Vaaleaveriköt Afroditesta Madonnaan. Atena Kustannus. 2006. Suom. Arja Kantele.

www.atena.fi

Laura

X