Aikuisten arki

Kun maailma muuttuu ja tuntuu hallitsemattomalta, arki nousee ihmisille yhä tärkeämmäksi. Mutta mitä tämä arki sitten on ja mistä sitä löytyy? Aikuisten arki -teos perustuu niin sanottuja ruuhkavuosia elävien naisten ja miesten haastatteluihin. Mikä on arjessa tärkeää?

Voiko arki olla muodikasta? Siltä näyttää. Lehtijutuissa muistutetaan kerta toisensa jälkeen, kuinka lapset tarvitsevat tavallista arkea. Myös aikuisten on kuulemma opittava sietämään arjen harmautta, ja julkkikset toisensa perään kertovat elävänsä arkista elämää. Toimivaa arkea pidetään hyvän elämän edellytyksenä, ja parempaa arkea taisi viime vaaleissa toivoa moni puoluekin. Näistä huomioista ja arjen yllättävästä suosiosta kirjoittaa Eeva Jokinen kirjassaan Aikuisten arki.

Kun maailmassa tapahtuu suuria muutoksia, työpaikat katoavat Kiinaan, pyörremyrskyt riehuvat miten sattuu ja elämä ja maailmanpolitiikka ovat muutenkin silkkaa kaoosta, arki saa usein turvasataman roolin. ”Arjen toivotaan pitävän yllä sekä kansantaloutta että ihmisten mielenterveyttä”, Jokinen kirjoittaa. ”Arjen olisi hoidettava haavat, kun hyvinvointivaltiota supistetaan tai kun työmarkkinat vaativat joustoa ja kilpailukykyisiä yksilöitä.”

Arkisuus on Jokisen mukaan sekä välttämätöntä että terrorisoivaa, halveksittua ja ylistettyä. Tottumukset tarjoavat lepoa ainaisilta valinnoilta, toisaalta yksitoikkoisuus saattaa uuvuttaa ja turruttaa.

Epäreiluja arjen käytäntöjä?

Eeva Jokinen on haastatellut kirjaansa 39:ää elämän ruuhkavuosia elävää miestä ja naista. Haastatteluista voi huomata, kuinka arki liittyy myös sukupuolten väliseen työnjakoon: arjen toimet ovat helposti naisten toimia, toisaalta muutokset arjen ratkaisuissa voivat edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kirjan haastatellut kertovat arjen kotitöiden jakamisesta usein, kuinka ”kukin tekee sitä, mikä luontevalta tuntuu”. Käytännössä tämä tarkoittaa kuitenkin useimmiten sukupuolijakautunutta työn tekoa. Suurin osa haastateltavista kuittaa asian sanomalla, ettei kotitöiden jakamisesta haluta ryhtyä ”huutamaan”, ”riitelemään” tai ”päänsärkyä hankkimaan”. Lukija ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että jos naisten pitää tehdä kotitöitä päivittäin jopa puolitoista tuntia kauemmin kuin miesten, ehkä työnjaosta voitaisiin kuitenkin keskustella, vaikka se tuntuisikin pikkumaiselta ”tiskivuorofeminismiltä”?

Kotityöt ovat arjessa paitsi keskittyneet naisille, myös yhä jakautuneet ”miesten ja naisten töihin”. Päivittäistä työtä vaativa vaatteiden huolto kuuluu haastateltujen arjessa yhä useimmiten naiselle, satunnainen auton huolto miehelle. Jokin on kuitenkin kirjan mukaan muuttunut: kun 20 vuotta sitten naiset haastatteluissa häpeilivät epätasa-arvoa, 2000-luvun haastateltavat myöntävät reilusti, että tasan ei mene, ja miettivät, onko se kohtuullista vai epäreilua.

Arki pitää yllä sekä hyvinvointia että eriarvoistavia käytäntöjä. Pienet arjen muutokset saattavat saada aikaan suuria muutoksia yhteiskunnassa. Jokisen mukaan meidän tulisi puhua perhepolitiikan sijaan arkipolitiikasta, tasa-arvoisen arjen turvaamisesta kaikille.

Koskettava Arjen antologia

Aikuisten arki -kirjassa Eeva Jokinen on koonnut haastateltaviensa kertomukset ”Arjen antologiaksi”, Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologiaa muistuttavaksi runoteokseksi. Idea on mainio: haastateltavien tarinoista arjestaan on tullut eläviä roolirunoja, joille Jokinen on antanut otsikot. Runomuotoisina haastateltavien ääni säilyy ja kuuluu, ja tarinat vuoroin koskettavat, vuoroin riemastuttavat. Haastattelut kertovat juuri siitä tuttuakin tutummasta arjesta tietokoneongelmineen, lasten päiväkotiin viemisineen ja parisuhdekinoineen.

Se on varmaan se paras
paras
parasta äidin elämässä
Et ku mä oon ilonen ku me saatiin tää ihana uus ruokapöytä.
Tää oli tosi löytö
mun on pakko mainostaa
viiskymmentä euroo
kierrätyskeskuskesta löydettiin
(Arjen antologia: Kriisivaihe ohi)

—

(Huomasin olevani nainen)
siinä vaiheessa ku mä imuroin
meillä ei mies tee sitä ikinä.
Ja mun pitää kysyä vielä lupaki siltä että voinko imuroida nyt
koska se inhoo niin paljon imurin ääntä.
(Arjen antologia: Lahjoja ja vastalahjoja)

—

Ei sitä meikittä lähde tonne maailmalle.
Ihan siis heti siitä kun herää
niin kyl sen tietää ku alkaa ripsivärii virittää et
nää on näitä naisten metkuja.
Että ihan se siitä heti
heti alusta alkaa.

Töissä tää tilanne on hyvin usein todella selkeä
että koska naisia on suuri vähemmistö
että just sillä osastolla missä mä oon
siis meillä ei oo tällä hetkellä yhtään miestä.
(Arjen antologia: Nainen miettii uraansa)

—

Oon tosiaan filosofian maisteri
mutta teen nyt sitten
näköjään vähän vaikka minkä tyyppistä hommaa
kun sai jalan oven
oven väliin täällä niin alko töitä tulla niin että nyt on liikaki
(Arjen antologia: Jos vauva syntyy)

Eeva Jokinen: Aikuisten arki. OVH 28,00. Gaudeamus, Helsinki 2005.

Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy
Kuva: Gaudeamus