Tuhkimo-kanavatyö oli takavuosina yleinen taulu.
Koti ja sisustus

Ennen kuin kaikki sisustivat mietelausejulisteilla, lähes joka kodissa oli tällainen taulu – muistatko pistellyt Tuhkimot ja suojelusenkelit?

Kanavatyöt koristivat suomalaiskotien seiniä 1950–1970-luvuilla. Takavuosien sisustushitti oli tuttu näky suunnilleen joka kodissa. Nyt innokkaimmat tuunaavat kanavatöistä käyttöesineitä ja koristetyynyjä.
Teksti: Satu Lithovius Kuvat: Kristiina Kurronen, Tommi Tuomi, OM-arkisto

Kanavatyöt olivat 1950-luvulta eteenpäin suuri ilmiö suomalaiskodeissa. Taulut syntyivät kirjomalla kanavakankaalle erivärisillä langoilla kuvia. Lähes joka kodin seinää koristi vähintään yksi tällä menetelmällä valmistettu teos.

Kanavatöitä tehtiin itse omille seinille, lahjoitettiin ystäville ja käärittiin jopa häälahjaksi.

– Uskoisin, että kanavatöiden suosiota selitti sen ajan ihmisten halukkuus koristella kotia. Ihmiset halusivat kauneutta ympärilleen. Silloinhan ei vielä ollut sisustuskauppoja, joten kotia koristeltiin käsitöin, arvelee vanhan tavaran kauppias Marika Fagerholm turkulaisesta, vanhaa tavaraa myyvästä Pimee vintti -sisustuskaupasta.

Muistoarvo rahallista suurempi

Kanavatöissä suosittuja aiheita olivat maisemat, eläimet, hedelmä- ja kukka-asetelmat sekä satumaailma. Myös taidejäljennöksiä tehtiin paljon.

Takavuosien töissä seikkailivat niin Lumikki kuin Punahilkkakin, ja yksi tunnetuimmista kanavatöistä esittää Tuhkimoa ruokkimassa kyyhkysiä.

Kanavatöille tavallista oli, että ne olivat hieman tekijänsä näköisiä eivätkä aivan toistensa kopioita.

Toinen erittäin suosittu kanavatyö oli suojelusenkeliaiheinen. Kuvassa enkeli suojelee kahta siltaa ylittävää lasta. Se oli tavallinen lastenhuoneen koriste ennen söpöjen mietelausejulisteiden aikaa.

– Näiden kanavatöiden historiasta ei löydy paljoakaan tietoa, Fagerholm toteaa.

Kanavatöiden suosio lopahti vuosien saatossa. Ne jäivät mummolan seiniä koristamaan viimeistään 1970-luvulla, sillä nuorempi polvi ei halunnut niitä omaan kotiinsa.

Takavuosien suosikkeja päätyy paljon myös kirpputoreille. Kirpputoreilla taulujen hinnat pyörivät kahdenkymmenen euron korvilla tai jopa sen alle, joten kovin kummoista tienestiä tauluista ei kannata odottaa.

– Muistoarvo on näissä suurempi kuin rahallinen arvo. Jos taulut ylipäätään menevät kaupaksi, niitä ostetaan lähinnä muistoksi mummolasta. Sisaruksista yksi on saattanut saada mummolan seinällä olleen työn, ja toinen ostaa vastaavan sitten kirpputorilta, Fagerholm tuumaa.

Hänen kokemuksensa mukaan taulujen kauppaaminen on ylipäätään hankalaa. Opettavaiset koulutaulut tekevät kauppansa, mutta muutoin taulut jäävät herkästi hyllyyn pölyyntymään.

Enkeliteos tunnettiin joskus myös samalla nimellä kuin laulu ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”.

Tuunaa kanavatyö uusiokäyttöön

Fagerholm arvelee, että paljon kanavatöitä on päätynyt myös kaatopaikalle. Se on sinänsä sääli, sillä ne ovat vaatineet paljon aikaa ja vaivaa tekijältään.

Hän ei usko, että kanavatyöt tulevat aivan lähitulevaisuudessa nousemaan halutuksi sisustusesineeksi.

– Vaikka olisivathan ne kodikkaita mummolan muistoja kenen tahansa seinälle, hän hymyilee.

Jos vintiltä löytyy entisaikojen kanavatöitä, niille voi kirpputori- tai kaatopaikkasijoituksen sijaan keksiä muutakin käyttöä. Jotkut ovat innostuneet muokkaamaan töitä uusiokäyttöön – esimerkiksi repuiksi ja tyynynpäällisiksi.

– Kaikki uusiokäyttö on parempi kuin kaatopaikalle vienti. Näin vastikään kuvan ristipistotyöstä tehdystä tuolinpäällisestä. Sekin oli kiva idea, Fagerholm innostaa.

Nämä tauluina jo palvelleet työt ovat saaneet uuden elämän tyynyinä.

X