Koti ja sisustus

Kaksi naista hääkakun päällä

13.10.2006 Teksti: Anna.fi

Lesbo- ja homohäitä ohjaavat heterohäiden perinteet, mutta juhliin halutaan myös jotain selkeästi omaa.

Kaksi naista hääkakun päällä

Vuonna 2001 Outi Hannula raapusti naisystävänsä kanssa nimensä vetoomukseen ja osallistui mielenosoituksiin. Naispari halusi virallistaa parisuhteensa. Kulkueet ja nimien keruu kannattivat, sillä saman vuoden syyskuussa eduskunnan enemmistö äänesti parisuhdelain puolesta, mikä salli samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnin. Laki otettiin vastaan toisaalla helpottuneena, toisaalla kiroten. Jopa lakia puoltaneet arvostelivat sitä, sillä se ei sisältänyt oikeutta perheen sisäiseen saati ulkopuoliseen adoptioon.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin Hannula, 37, ja naisystävä ovat vaimot toisilleen. He rekisteröivät suhteensa heti ensimmäisten joukossa, vain pari viikkoa sen jälkeen, kun laki astui voimaan maaliskuussa 2002. ”Olisimme rekisteröineet suhteemme aiemmin, jos se olisi vain ollut mahdollista”, arvelee Hannula. Perustellusta kritiikistä huolimatta laki oli askel uuteen suuntaan, ja sillä oli merkitystä yksittäisten ihmisten arkeen. Vuoden 2001 syyskuussa murtui siis muutakin kuin Manhattanin kaksoistornit.

Jotain vanhaa ja jotain uutta

Suomessa lesbo- ja homohäiden historia on niin lyhyt, että niillä ei ole vakiintuneita perinteitä. Apua ideointiin ja järjestelyihin haetaan ei-kristillisistä hääoppaista ja internetin ulkomaalaisilta sivustoilta, vaikka Hannulan mielestä tärkeimpiä ovatkin aiemmat häämuistot. ”Kaikilla on käsitys siitä, mitkä häät ovat. Yksinkertaistaen häissä sitoudutaan toiseen yhteisön edessä. Tämän vuoksi halusimme järjestää maistraatissa käynnin lisäksi itse hääjuhlan. Samalla huolehdimme siitä, että vieraille on selvää, että juhlat ovat kahden naisen, eivät naisen ja miehen”, Hannula selittää.

Jokainen luo tätä tunnelmaa tavallaan. Hannulan häissä vieraita tervehtivät eteisen sateenkaariliput ja hääkakkua koristi muovinen naispari – tuominen Hollannin matkalta. ”Luulen, että kaikki, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, haluavat järjestää omannäköiset juhlat. Homot ja lesbot joutuvat miettimään juhlista vielä piirun omanlaisemmat”, Hannula valottaa.

Hannulan ja vaimon häissä oli kaksi bestmania, joista toinen oli nainen, toinen mies. ”Kumpikaan ei halunnut olla kaaso”, lisää Hannula muistelun väliin. Päällään Hannulalla oli juhlava mekko, mutta ei morsiuspukua. Vaimo oli pukeutunut naisten housupukuun. ”Mietimme etukäteen, että johdattelevatko vaatteet vieraita pohtimaan sitä, onko toinen meistä parisuhteen ’nainen’ ja toinen ’mies’. Illan aikana joku puhuikin morsiamenryöstöstä tarkoittaen minua. Se ärsytti silloin, mutta ei sillä enää ole mitään väliä”, Hannula muistelee.

Erimielisyyttä rakkauden juhlan aattona

Loputtomien liikkuvien osien hääjärjestelyt kuulostavat jo lähtökohtaisesti riidanaiheuttajalta. Ennen häitä pariskunta kävi kädenvääntöä niin seremoniamestarista kuin häämarssistakin. ”Vaimo halusi alkuun häämarssin, minä jotain muuta kaunista musiikkia. Lopulta myönnyin Melartinin juhlamarssiin”, Hannula kertoo mutta ei harmittele, sillä hän sai tahtonsa läpi muualla. ”Halusin tehdä enemmän pieniä yksityiskohtia, kuten suunnitella kukka-asetelmia ja muita koristeita. Vaimolle olisi riittänyt vähempikin.”

Loppujen lopuksi erot heterohäihin ovat mitättömän pienet. Häiden perimmäinen syy on rakkaus ja sen juhlistaminen. Juhlita halutaan yleensä sukulaisten ja ystävien kanssa. Hannula muistaa häistä ikävänkin muiston. ”Yksi kutsuttu perhe jäi häistä pois. Asiasta keskusteltiin kyllä hyvässä hengessä ja päätös oli tavallaan yhteinen. Yksi vieras jätettiin kokonaan kutsumatta, koska hän oli loukannut meitä aiemmin.”

Poliittinen prinsessapäivä

Hannula kaipasi vierailtaan suvaitsevaisuutta mutta huomasi suvaitsevansa itsekin. ”Häät olivat minulle oppimisprosessi. Tajusin, että jo pelkästään se riittää, että yrittää ymmärtää. Homoseksuaalisuudesta saa olla hämmentynyt ja meidän häistämme sai olla hämmentynyt. Tuomita ei kuitenkaan saa”, hän miettii.

Häitä pidetään perinteisesti naisen juhlana eli päivänä, jolloin morsian saa olla prinsessa. Lesbohäissä ei välttämättä leikitä prinsessaa, mutta päivän merkityksellisyys näkyy muutenkin. ”Laki oli osoitus hyväksynnästä. Itse hääpäivä oli tietenkin tärkeä, sekä henkilökohtaisesti että poliittisesti. Silti se maailman tärkein asia oli häissä vaimoni mahassa, nyt tuossa vieressäni”, sanoo Hannula ja viittaa parin 3-vuotiaseen poikaan.

Teksti Johanna Laitinen / A4 Media Oy (13.10.2005)
Kuva: Kuvapankki