Koti ja sisustus

Leena antoi Tapiolle väärän kunnan viirin ja siitä lähti mökkiprojekti - lopputulos on upea

Leena ja Tapio Nenosen kesämökki Savonlinnan Pylkönsaaressa on aiemmin seissyt kaupungin keskustassa, kunnes Tapio sai ajatuksen siirtää talon kesämökkitontille saareen. Siitä alkoi vuosikymmenen rakennusurakka.

Teksti:
Reija Ypyä
Kuvat:
Sanna Liimatainen

Rantasaunassa on pieni keittiö ja makuupaikat neljälle. Leena ja Tapio yöpyvät usein talvisin saunalla ja myös juhannuksena, kun lapset tulevat saareen.

Leena ja Tapio Nenosen kesämökki Savonlinnan Pylkönsaaressa on aiemmin seissyt kaupungin keskustassa, kunnes Tapio sai ajatuksen siirtää talon kesämökkitontille saareen. Siitä alkoi vuosikymmenen rakennusurakka.

Vaaleanpunainen kuisti on nätti kuin vaahtokarkki. Se on myös Leena Nenosen lempipaikka mökillä.

”Syön tässä usein aamupalan. Syksyllä saatan laittaa lämmittimet hetkeksi päälle. Upea maisema järvelle on kuin elävä taulu”, hän kehuu.

Ikkunasta näkyy myös lipputangossa­ heiluva Säämingin viiri, josta kaikki­ alkoi. Sääminki on sijainnut Savonlinnan ympärillä. Leena osti vuosia sitten puolisolleen Tapio Nenoselle viirin nimipäivälahjaksi. Koska Savonlinnalla ei ole omaa viiriä, Leena ajatteli, että Savon värit riittäisivät Savon pojalle. Tapio sanoi, ettei voisi laittaa väärää viiriä Savonlinnan-kodin salkoon.

”Hän sanoi, että ilmeisesti meidän täytyy hankkia maapala entisen Säämingin alueelta. Aloimme katsella tarjontaa, ja saimme vihiä nykyisestä saarestamme jo ennen julkista myyntiä. Kun sitten tulimme veneellä katsomaan paikkaa, rannassa uiskenteli norppa ja kalasääski kaarteli saaren yllä. Tämä oli heti unelmiemme paikka”, Leena muistelee.

Kauppaan kuului myös 21 pientä saarta, joiden yhteinen pinta-ala on kaksi hehtaaria. Ensimmäisenä Pylkönsaareen pystytettiin lipputanko ja rakennettiin ulkohuussi. Muuten rakentamisprojektille annettiin aikaa.

Lue lisää: Katriinan ja Olavin uskomaton rakennusurakka – autiotalosta tuli unelmakoti Saimaan rannalle

Tuvan vanhojen peili­ovien vahvat, murretut väri­sävyt on tarkkaan harkittu. Valaisin on Leenan isän suvun perintöä Kuopiosta. Aikoinaan siinä oli vain metallikehikko lamppuineen. Leenan vanhemmat laitattivat siihen lasi­kuvun 1970-luvulla, ja se oli olohuoneessa Leenan lapsuudenkodissa Pihlajamäessä Helsingissä.
Tuvan vanhojen peili­ovien vahvat, murretut väri­sävyt on tarkkaan harkittu. Valaisin on Leenan isän suvun perintöä Kuopiosta. Aikoinaan siinä oli vain metallikehikko lamppuineen. Leenan vanhemmat laitattivat siihen lasi­kuvun 1970-luvulla, ja se oli olohuoneessa Leenan lapsuudenkodissa Pihlajamäessä Helsingissä. © Sanna Liimatainen

10 000 kiloa kiviä

Nenoset ovat remontoineet yhdessä monta taloa, sillä jo opiskeluaikana he ostivat vanhan talon Enonkoskelta.

”Puoli vuotta luin alan lehdistä vanhojen rakennusten korjaamisesta. Olin siis kirjanoppinut, fariseus, ja sitten vain aloimme hommiin”, Tapio muistelee nauraen.

Seuraavaksi Nenoset muuttivat Kangasalle satavuotiaaseen taloon. Lopulta Saimaa veti heitä puoleensa ja he palasivat Savonlinnaan vuonna 2000 – taas taloprojektin pariin. Sitten he alkoivat haaveilla kesämökistä saaressa.

Aluksi suunniteltiin, että mökki rakennettaisiin Pylkönsaaren omista puista tai vanhoista kelopuista, mutta ratkaisu tuli vastaan yllättäen. Tapio oli useamman vuoden harrastanut taulujen kehystystä kansalaisopistossa. Kehystyspajan ikkunasta Tapio katseli Olavinkadun ja Pappilankadun sisäpihalla vuosia tyhjänä ollutta taloa.

”Mietin, voisiko keskellä kaupunkia olevan hirsitalon purkaa ja rakentaa mökiksi. Otin selvää omistajasta ja teimme sopimuksen. Aloitin purkutyöt vuonna 2010 ilman kiirettä tai aikataulua. Purin taloa 1,5 vuotta, ja hirsikehikon ja rakennustarvikkeiden siirto saareen kesti kolme vuotta”, Tapio kertoo.

Yli 10 vuotta kestänyt hanke vaati paljon työtä, ja Nenoset rakensivat kesälomien aikana ja viikonloppuisin. Tapio purki talosta kaiken mahdollisen: esimerkiksi hirret, lattialankut, ulkoverhouslaudat, sisäkattopanelit, vanhat tiilet ja luonnonkivistä ladotun kivijalan.

Hirsikehikko vietiin Pylkönsaareen vettä pitkin. Isoin urakka oli kivijalan kymmenientuhansien kivikilojen kuskaaminen isolla lautalla saareen. Tapio muurasi niistä mökille kivijalan.

Tapio ja Leena tekivät lähes kaiken itse. Vain muurari, sähkömies ja peltikaton asentaja palkattiin. Putkimiestä ei tarvittu, sillä rakennukseen ei tule vettä. Käyttövesi kannetaan järvestä ja juomavesi tuodaan kaupungista.

Muurari teki kuusihormisen piipun ympärille kolme lämmitysuunia, leivinuunin ja puuhellan vanhoista materiaaleista. Niissä on käytetty saaren rannoilta kerättyjä luonnonkiviä.

”Tampereelta aikoinaan löytynyt purettavan tehtaan kaari-ikkuna pääsi vihdoin paraatipaikalle talon päätyyn kuistin yläpuolelle. Sitä on säästelty vuosia varastossa ja nyt se oli kaiken lähtökohta, sillä hahmottelin mökin sen ympärille”, Tapio kertoo.

Urakkaa riitti Leenallakin.

”Hirret oli päällystetty sisältä pinkopahvilla, joka oli kiinnitetty 15 000 nupinaulalla. Niiden poistamisessa meni pitkään”, Leena huokaisee.

Myös rantasauna rakennettiin vanhoista aineksista. Savonlinnan kaatopaikan vieressä oli osin salaman polttama talo, jonka Tapio purki ja siirsi saareen.

Lue myös Kotiliesi.fissä: Mikä koti! Roosa ja Toni löysivät unelmiensa torpan huutokauppasivustoilta – ostopäätöksen sinetöi upea tontti

Tämän uunin kaakelit on tuotu Tampereelta, jossa Nenoset asuivat kahdeksan vuotta ennen Savonlinnaan muuttoaan. 
Tämän uunin kaakelit on tuotu Tampereelta, jossa Nenoset asuivat kahdeksan vuotta ennen Savonlinnaan muuttoaan.  © Sanna Liimatainen

Vanhoilla tavaroilla sisustettu

Leena kertoo, että sisustuksessa ei tavoitella mitään erityistä tyyliä. Huonekalut, valaisimet ja ryijyt ovat lähinnä perintötavaroita kummankin lapsuudenkodeista. Leena halusi kristallikruunun kirjastohuoneeseen, ja valaisimia on ostettu myös Torista.

”Olohuoneen ryijy on lapsuudenkodistani Helsingin Pihlajamäestä. Vanhempani solmivat sen omin käsin 1970-luvun alussa keittiön leveällä työtasolla. Siinä näkyy äitini ja isäni kädenjälki.”

Mökin värejä harkittiin pitkään. Monesti ostettiin litran maali ja tehtiin erilaisia koepalasia. Sillä tavalla­ löytyi oikea sävy. Tuvan vanhoissa peiliovissa on vahvat, murretut sävyt. Leena­ maalasi talon ulkoseinät kahteen kertaan petroliöljymaalilla.

Kulmasohva on ainoa uusi huonekalu, ja siitä Leena oli haaveillut vuosia. Tapio nikkaroi ruokapöydän tuppeen sahatuista lankuista. Keittiössä on Tapion Leenalle viime vuonna syntymäpäivälahjaksi tekemä takomavalaisin, josta roikkuu pieniä poronsarvia. Leena­ on siitä erityisen onnellinen.

”Olin ihastellut vuosia samankaltaista Pentikin valaisinta, jota ei enää ole myynnissä ja joka oli aikoinaan melko arvokas. Tapio yritti pitkään ostaa sellaista. Niitä ei ollut kaupan, ja niinpä hän käsistään kätevänä teki sen.”

Keittiön pitkä ruokapöytä on Tapion tekemä.
Keittiön pitkä ruokapöytä on Tapion tekemä. © Sanna Liimatainen

Nyt, 13 vuotta aloittamisen jälkeen urakka alkaa olla valmis. Saaressa seisoo tunnelmallinen ja maisemaan hienosti istuva talo.

”Vielä on joitain ovenkarmeja maalaamatta, ja viimeiset kynnykset maalasin viime viikonloppuna. Pikkuhiljaa lisäilemme seinille perintötavaroita ja esineitä, joihin liittyy tärkeitä muistoja”, Tapio kertoo.

Yläkerrassa on iso vintti, jonne saisi rakennettua lapsenlapsille oman sopen. Nukkumiseen se on liian kuuma, vaikka muuten hirsitalo on miellyttävän viileä kesällä.

Nenosten kolme lasta lähtivät opiskeluiden ja töiden perässä Helsinkiin ja Tampereelle, mutta aina Savonlinnaan tullessaan he tulevat mielellään mökille. Myös neljä lapsenlasta viihtyvät siellä hyvin. Heille on siellä vaarin rakentamat leikkipaikat, joissa on renkaat ja keinu.

”6-vuotias Tuomas harmitteli viimeksi, kun ei päässyt onkimaan. Kuivalta mäntykankaalta ei löytynyt matoja. Minä hankin madot kaupasta seuraavaa kertaa varten”, Tapio myhäilee.

Mökillä on aina pidetty kiinni leppoisasta meiningistä.

”Tapio jäi juuri eläkkeelle opettajan työstään, minä vielä jatkan opettajana. Saunomme joka ilta ja kävelytämme koiria. Teemme myös moottoriveneretkiä Saimaan saariin. Täällä menee koko kesä, vaikka meidän kotimmekin on järven rannalla”, Leena kertoo.

Hirsitalon rossipohja lepää kallion päällä. Kuistia kannattelevat luonnonkivipilarit. ”Sata vuotta vanha ulkoverhouslauta oli edelleen uskomattoman kovaa ja hyvää puuta”, Tapio kehuu.
Hirsitalon rossipohja lepää kallion päällä. Kuistia kannattelevat luonnonkivipilarit. ”Sata vuotta vanha ulkoverhouslauta oli edelleen uskomattoman kovaa ja hyvää puuta”, Tapio kehuu. © Sanna Liimatainen

Lue myös: Liisa hullaantui uniikkiin asuntoon jo eteisessä – tältä näyttää kodissa, joka löytyi ihan väärästä kaupunginosasta

Juttu on julkaistu Vivassa 6/24.

X