Matkailu

Alanya – Jylhissä maisemissa

Teksti: Mika Rautio Kuvat: Mika Rautio

Kleopatra BeachAlanyan loman ei tarvitse olla pelkkää rannalla makaamista, vaikka sekin tietysti onnistuu. Vuoristoiset rannat tarjoavat hienoja maisemia ja tippukiviluolan hämärä jännitystä. Massaturismi on vaurastuttanut Alanyaa, mutta samalla on hintatasokin noussut.

Erään tarinan mukaan Alanyan alkutaival turistikaupunkina alkoi aivan sattumalta vuonna 1948. Silloin sataman räjäytystöissä sortui vahingossa Kale-linnoituksen juurelta kallion seinämää, jolloin löydettiin Damlatas-tippukiviluola, joka on turistien suosima nähtävyys tänäkin päivänä. Luolan löydyttyä huomattiin, että tippukiviluolan ilma on erittäin terveellistä astmapotilaille. Paikalliset lääkärit kirjoittavat astmaa sairastaville luolassakäyntireseptejä yhä vieläkin. Siksi luola avataan nykyisinkin turisteille vasta kello 10 aamulla, sitä ennen luolan täyttävät astmapotilaat usean tunnin ajan joka aamu. Kun Alanyaan ensin alkoi virrata astmapotilaita hoitoa saamaan, sana kauniista maisemista levisi, ja pian kaupunkiin alkoi virrata turisteja ympäri Eurooppaa.

Suomalaiset matkanjärjestäjät ottivat Alanyan omien kohteidensa joukkoon 1980-luvun lopulla. Muistelen, että Alanya oli aikoinaan suuressakin suomalaisten suosiossa. Ei näytä olevan enää. Suomenkieltä toki edelleenkin osataan lähes joka kaupassa, mutta nyt eniten turisteja tulee Norjasta ja Ruotsista, hyvin paljon myös Hollannista ja Saksasta, jonkin verran myös Virosta ja Venäjältä. Tyrkyttävä kaupankäynti, joissa turisteja vedetään hihasta sisään kauppaan ja tarjotaan omenateetä, on mielestäni myös vähentynyt.

MatonkudontaaNyt Alanyassa käy joka vuosi jo yli miljoona turistia, ja he jättävät kaupunkiin vuosittain yli miljardi dollaria. Kaupunki elää lähes pelkästään turismista. Ilmeisen hyvin elääkin, sillä vauraus alkaa näkyä pikkukaupungin katukuvassa. Huonokuntoisia taloja ei enää näy oikein missään. Rakennukset ovat joko uusia, tai vanhoja on kunnostettu. Kaupunki on kasvanut lyhyessä ajassa valtavasti. Lisää rakennetaan valtavaa vauhtia koko ajan.

Myös hintataso Alanyassa on noussut. Vielä 5 vuotta sitten 2 ihmistä söi paikallisessa ravintolassa yhteensä 10 dollarilla oikein hyvin, eli hintataso oli 5 dollaria per ihminen. Nyt edes 10 euroa per henkilö ei ravintolassa enää tahdo kaikissa ruokavaihtoehdoissa riittää. Niinpä nelihenkinen perheemme sai kulumaan ensimmäisenä lomapäivänä pelkkiin ruokiin yli 100 euroa. Seuraavina päivinä tosin selvittiin jostain syystä paljon pienemmällä summalla, mutta ihan Helsingin hinnoissa mennään – eipä ravintolassa syöminen Helsingissäkään olisi tullut juurikaan kalliimmaksi. Valuutanvaihdossa on ihan sama missä valuuttaa vaihtaa. Päivästä riippuen kurssit vaihtelevat kuitenkin vähän. VISA-korttikin käy useimmissa paikoissa.

Paikallinen olut, Efes on muuten yhtä hyvää kuin suomalaiset oluet, mutta selvästi halvempaa. Ravintolasta ostettuna iso tuoppi 2-3 euroa, kaupan hyllyllä noin euron per puoli litraa. Muut alkoholijuomat ovat selvästi kalliimpia kuin Suomessa.

Begonvill BEachLentomatka Helsingistä Antalyaan kestää vajaat 4 tuntia, sen jälkeen noin tunti kuluu lentoasemalla ja kun matkatavarat on viimein saatu, matka jatkuu bussilla kohti Alanyaa. 130 km taittuu noin 2 tunnissa. Nyt maantie Antalyasta Alanyaan on lähes koko matkan 4-kaistainen, Alanyaan tullessa jopa 6-kaistainen ja nopeudet maltillisia, nopeusrajoitus taisi suurimmillaan olla 70 km/h. Puolivälissä matkaa teimme 15 minuutin pysähdyksen huoltoasemalla. Hintataso ”puolimatkan krouvissa” oli Alanyaan verrattuna korkea. Ostimme 2 hampurilaisleipää, 2 jäätelötuuttia, yhden oluen ja yhden pulloveden. Hinta 30 liiraa eli noin 20 euroa.

Itse kävin Alanyassa ensimmäistä kertaa 15 vuotta sitten. Silloin bussimatkalla Antalyasta Alanyaan oli joskus jopa vaarallisiakin tilanteita. Mutta toisin on nyt. Ainakin bussimatkalla kaikki näytti sujuvan erittäin turvallisesti, mutta edelleen liikenne on Turkissa niin riskaabelia, että esimerkiksi skootterin vuokraamista ei turisteille suositella. Paikallisista asukkaista suurin osa toki tietää, mitä punainen liikennevalo merkitsee, muttei silti sitä noudata. Myös yksisuuntaisia katuja ajettiin väärään suuntaan, joten jalankulkijanakin joutui olemaan tarkkana. Moottoripyöräilijöistä tai skootterilla ajelijoista juuri kukaan ei käytä kypärää, ja kyydissä on monesti koko perhe tai niin monta ihmistä kuin pyörän päälle mahtuu.

Kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien käyttämät hotellit lienevät nykyisin ns. täyden palvelun viihdekeskuksia, joista ei välttämättä tarvitsisi poistua ollenkaan. Hotelleissa on omaa iltaohjelmaa suunnilleen joka toinen ilta, uima-altaat ovat hotellin viihtyisillä ja turvallisilla pihoilla. Hotellista löytyy myös valuutanvaihto, ruokakaupat, ravintolat, kahvilat, turkkilainen sauna ja hieroja, parturit, pelisalit ja matkaoppaat.

Kleopatra Beach linnoitukseltaSen verran mitä muiden lomailijoiden kanssa juttelimme, olivat kaikki omaan hotelliinsa tyytyväisiä, joten lienee ihan sama minkä hotellin itselleen valitsee. Joku ehkä painottaa hyviä näköaloja, jolloin yksi hyvä vaihtoehto saattaisi olla jyrkänteen partaalla sijaitseva Bella Vista –hotelli. Siellä omasta ikkunasta avautuu huimat näköalat Kleopatra Beachille. Jos kaupungin yöelämä on tärkeää, hotelli kannattaa ottaa itäisen rannan, eli Begonvill Beachin tuntumasta, mieluiten sen länsipäästä. Siellä ovat kaikki hienoimmat diskot ja ravintolat. Jos aikoo viettää lomansa uima-altaalla, lienee kai aivan samantekevää missä päin hotelli sijaitsee. Nykyään monella ravintolalla, kaupalla ja matkanjärjestäjällä on ilmainen ”pick-up service” eli he tulevat pikkubussilla hakemaan asiakkaansa hotellilta ja vievät heidät sinne takaisin, aivan ilmaiseksi. Senkin puolesta ihan sama missä hotelli sijaitsee. Jos kuitenkin hotelli sattuu olemaan kaupungin keskustassa tai keskustan tuntumassa, kaikki Alanyassa on kahden kilometrin säteellä, jolloin joka puolelle jaksaa vaikka kävelläkin.

Alanyan nähtävyydet

LinnoituskukkulallaAlanyan nähtävyyksistä suurin ja kaunein on keskikaupungilta mereen työntyvän jyrkän kallioniemekkeen päällä oleva linnoitus – Kale. Se on peräisin 1200-luvulta. Se näkyy joka puolelle, ja sinne vievältä kiemurtelevaiselta tieltä näkyy todella upeat maisemat. Vielä 15 vuotta sitten linnoitus oli sellaisenaan samassa tilassa, mitä se oli ollut varmaan viimeiset vuosisadat, eli osittain raunioitunut, osa muureistakin sortumisen partaalla. Turistit saattoivat vapaasti mennä ihan mihin tahtoivat, vaikka olisivat kiivenneet jo rapautuneiden muurien päälle. Moni kiipesikin. Mutta toisin oli tämäkin nyt. Muureja oli korjattu ja linnoitukseen oli tehty laudoista kävelyreittejä, ja vaarallisimmat paikat oli eristetty rautaisin aidoin ja portein. Nyt liikkuminen linnakkeessakin oli turvallista, eikä enää tarvinnut itse varoa, mihin astuu.

Damlatas-tippukiviluolaLinnakkeen juurelta länteen avautuu kolme kilometriä pitkä Kleopatra Beach. Nimi tulee siitä, että tällä paikalla aikoinaan tiettävästi Kleopatrakin olisi käynyt uimassa. Hyvä uimapaikka se on vieläkin. Se on myös paikallisten asukkaiden suosiossa. Ranta on tosin äkkisyvä, mutta vesi on aivan kirkasta pohjaan asti. Aivan Kleopatran rannan ja kukkulan välissä on Damlatas-tippukiviluola, joka on noin 20 metriä syvä. Se oli joskus aikaisemmin puoliksi hämärä paikka, jossa salamavaloa käyttäen sai kuitenkin aika hyviä kuvia. Nyt paikka oli aivan viimeisen päälle laitettu hienoon kuntoon, ja sisällä oli valonheittimet, joiden avulla luola oli valaistu todella kauniisti.

Linnakkeen itäpuolella on 13 km pitkä ”itäinen ranta”, jolla nykyisin on hienompi nimi Begonville Beach. Se oli vielä 15 vuotta sitten lähes luonnontilassaan, ranta kivikkoinen, myös veden alla. Kivien seassa oli hankala kävellä. Nyt ranta oli kunnostettu, ja kukkulan juurella olevaan satamaan oli keskittynyt kaupungin yöelämä. Myös aikoinaan kaupungin keskellä sijainnut basaarialue on nyt laajentunut itäiseen rantaan kiinni.

Punainen torni ja Atatürkin patsasAivan sataman kupeessa myös Kizilkule eli ”punainen torni”. Se on alun perin vuonna 1226 rakennettu kahdeksankulmainen torni sataman puolustukseksi. Nimen ”punainen torni” rakennus sai, kun se vuonna 1956 kunnostettiin, ja silloin tornin yläosa rakennettiin punaisista tiilistä.

Meillä oli nyt ensimmäinen etelänmatka lasten kanssa ja siksi olimme reissussa vain viikon. Kaikki sujui kuitenkin todella hienosti, joten sen puolesta olisimme voineet olla vaikka kaksikin viikkoa, sillä turkkilaiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Hyvä esimerkki tästä sattui kun Alanyan meriristeilyllä joltain putosi jalkapallo mereen. Laivan tarjoilija hyppäsi heti laidan yli uimaan palloa kiinni, samalla kun laiva teki laajassa puolen kilometrin kaaressa ympyrän, ja jalkapallo ja tarjoilija poimittiin takaisin kyytiin. Tarjoilija sai matkustajilta mahtavat aplodit.

Retkiä Alanyasta

Alanyan satamaJos matkustaa Alanyaan, kannattaa tehdä retkiä myös kaupungin ympäristöön. Nyt yhtenä ja ainakin minulle uutena retkenä on puolen päivän retki Dim-joelle. Joki on aivan Alanyan itäpuolella, ja siellä voi nähdä todella ison tippukiviluolan, joka on 360 metriä pitkä. Luola on yksityisomistuksessa, ja se avattiin yleisölle vuonna 1998. Luolalle menevä tie on kapeaa ja mutkaista vuoristotietä, ja mitään kaiteita ei tienvarsilla ole, jyrkistä rinteistä huolimatta. Luolan suulla on myös kahvila, josta avautuu upea näköala kohti Alanyan keskustaa, noin 232 metrin korkeudesta. Tai ainakin itse luolan kerrottiin olevan 232 metrin korkeudessa meren pinnasta.

Retkellä ruokailtiin yhdessä Dim-joen päälle rakennetussa kelluvassa ravintolassa. Ruokailun lomassa saattoi siis pulahtaa uimaan. Kuumana hellepäivä se virkistikin, kun joen vesi on vilpoista, ellei jopa kylmää. Luolassakin on ympäri vuoden tasalämpö, noin 23 astetta, joten jos on tulossa oikein kuuma hellepäivä, kannattaa ehdottomasti lähteä joelle, ihan jo vaikka vain hellettä pakoon. Dim-joelle ollaan nyt rakentamassa isoa patoa ja ehkäpä siitä johtui, että ravintoloiden jälkeen joen uoma oli täysin kuiva – mereen asti ei virrannut pisaraakaan vettä.

SatamaToinen jokiretki on koko päivän kestävä Manavgat-joen risteily. Manavgatin kaupunki sijaitsee noin 60 kilometriä Alanyasta Antalyaan päin. Bussilla matka taittuu noin tunnissa. Manavgat-joki virtaa alavilla mailla peltojen keskellä rauhallisesti ja mutkitellen kohti merenrantaa, jossa viimeiset 2-3 kilometriä joki virtaa aivan rannan suuntaisesti, ennen kuin uoma lopulta kaartaa mereen. Joen ja meren väliin jää noin 50-100 metriä leveä hiekkainen kannas, jolta voi pulahtaa uimaan sekä lämpöisessä merivedessä, että jäätävän kylmässä jokivedessä. Joen vesi tulee vuoristojen lähteistä, ja se on aina kylmää, riippumatta siitä kuinka kuuma ilma sattuu olemaan. Rannalla vietetään aikaa muutama tunti ja siellä on myös ruokailu. Ehdottomasti pitää ottaa päähine ja aurinkorasvat mukaan, muuten rannalla voi polttaa itsensä, tai saada auringonpistoksen. Auringonpaistetta ei viileässä merituulessa kovin hyvin huomaa, ennen kuin on jo myöhäistä.

Risteilyn lopuksi jokilaiva tekee pienen kierroksen merellä ja palaa sen jälkeen Manavgatin keskustaan. Manavgat ei jostain syystä ole erityisemmin turistien suosima kaupunki, joten siellä voi nähdä miltä näyttää ihan tavallinen turkkilainen kaupunki. Alanyassa kun kaikki kadut ovat täynnä turisteja, ravintoloita ja turistimyymälöitä, joissa paikalliset asukkaat eivät koskaan käy.

Manavgat-vesiputouksetManavgatin retken lopuksi mennään autolla joen yläjuoksulle, vesiputouksille. Se oli vielä 15 vuotta sitten todella upea paikka, mutta nyt putous on aivan täyteen rakennettu ravintoloita. Ja lisäksi paikalle tulee paljon enemmän ihmisiä kuin sinne kohtuudella mahtuu, eli ihmiset joutuvat pakostakin melkeinpä tönimään toinen toisiaan, jotta pääsisivät katsomaan putousta. Kaunis se vesiputous on silti yhä vieläkin, ja ehdottomasti katsomisen arvoinen paikka, ihmismassoista huolimatta. Jos paikalla olisi käynyt omatoimisesti, ehkäpä joskus aikaisin aamulla tai illalla myöhään paikalla olisi ollut vähemmän ruuhkaa.

Manavgat- ja Dim-jokien risteilyt järjestetään muutaman kerran viikossa, mutta retki merelle, aivan Alanyan edustalle järjestetään useilla laivoilla joka päivä.

Roomalaisten holvikaaretMereltä voi nähdä todella jylhiä ja upeita maisemia. Laivat käyvät kääntymässä kaupungin itäpuolella, aivan Kleopatra Beachin alkupäässä, niillä kohdilla, jossa on roomalaisten rakentamat holvikaaret, jotka näkyvät vain merelle päin, ja Alanyasta Antalyaan päin tuleva maantie menee pari kertaa tunneliin. Kääntöpisteessä syödään myös lounas.

Risteilylaivat ovat noin 20-30 metriä pitkiä puurunkoisia laivoja, jotka keikkuvat jo pienessäkin aallokossa aika paljon. Kaikille matkustajille jaetaankin matkan alussa ilmainen pahoinvointipilleri. Siitäkin huolimatta jotkut matkustajat saattavat tulla merisairaaksi. Eli jos tulee helposti pahoinvoivaksi huvipuistojen vemputtimissa, sitten ehkä kannattaa harkita kannattaako lähteä merelle risteilemään. Matkalla käydään myös merirosvoluolilla. Aikoinaan Alanyassa valtaa pitivät merirosvot, jotka kai sitten asuivat noissa luolissa, joissa oli kesällä viileää, mutta talvella hieman lämpimämpää kuin ulkona.

UimatauollaRetken lopussa käydään rakastavaisten luolalla. Sinne ei ole kaikkien matkustajien pakko mennä, mutta jos haluaa mennä, pitää ensin kiivetä noin 10 metriä kallion seinämää, osan matkaa köyden avulla. Jos ei tahdo onnistua, laivan henkilökunta kyllä auttaa mielellään. Sitten luola menee kallion läpi noin 35 metrin matkan aivan hämärässä, ja tulee toiselta puolelta kalliota ulos. Kun luolassa vaeltavat pääsevät luolan toiselle suuaukolle, kiertävät laiva ja laivaan jääneet matkustajat niemen ympäri toiselle puolelle vastaan.

Siellä sitten hypätään 9-10 metrin korkeudesta alas mereen ja uidaan laivalle takaisin. Jos ei uskallakaan hypätä, niin on toki mahdollista kavuta alaspäin kallion seinämää ja hypätä vasta 2-3 metrin korkeudesta. Useimmat tosin hyppäsivät luolan suulta, vaaran tunteesta nauttivat kiipesivät vielä paljon korkeammallekin, ja hyppäsivät vuoren rinteeltä mereen ehkäpä 20-30 metrin korkeudesta – laivalla olevien kannustaessa. Vaarallinen on ollut joskus itse luolakin, sillä luolan nimi tulee erään tarinan mukaan siitä, että aikoinaan joku nuori pariskunta oli mennyt luolaan, mutta sillä aikaa nousi myrsky, joka vei heidän veneensä pois. Sitten he eivät enää päässeetkään luolasta takaisin mantereelle. Kun seuraavan kerran luolassa käytiin, sieltä löytyi sylikkäin toisiaan halaavat nuoret ruumiit. Tästä luolalle nimi ”rakastavaisten luola”.

Vuoristoa Dim-joellaNäitä ja paljon muitakin retkiä voi ostaa hotellissa omalta tutulta oppaalta ja matkanjärjestäjältä. Kannattaa siis osallistua tervetulotilaisuuteen, joissa näistä retkistä ja paljon muistakin asioista annetaan informaatiota. Itse ostimme oman matkanjärjestäjien kautta retken Dim-joelle. ”Suomenkielinen retki” tarkoitti siis sitä, että mukana oli suomenkielinen opas. Hinta tälle puolen päivän retkelle oli 60 euroa (2 aikuista ja 2 lasta). Sitten ostimme kadunvarsimyymälästä paikalliselta matkatoimistolta kokopäiväretken Manavgat-joelle ja puolen päivän retken Alanyan edustalle. Yhteensä retkille hintaa tuli 75 euroa. Eli hintaero ”suomalaisen” ja ei-suomalaisen retken välillä on aika huomattava. Saimme tosin alennusta, niin kuin kaikesta muustakin, voi näköjään myös retkien hinnoistakin siis tinkiä.

Kun hinnat olivat yön aikana nousseet, totesin niiden olevan liian kalliit ja olin jo lähteä pois. Silloin matkatoimiston pitäjä huusi perään että saatte alennusta, ja hinta putosikin melkein puolella. Lisäksi luvattiin, että Alanyan merimatkalla ruuan lisäksi myös limonadit olisivat ilmaisia. Risteilylle mentäessä meiltä tosiaan kysyttiin juomia ostaessa nimi, ja sen jälkeen juomatkin olivat ilmaisia. Eli lupaus piti, vaikka matkoja myyvä ja niitä järjestävä yritys ovatkin 2 eri firmaa. Aivan näiltä samoilta matkanjärjestäjiltä suomalaiset matkatoimistotkin matkansa ostavat, sillä erolla että ”suomenkielisellä retkellä” on oma tuttu opas mukana.

Hintatiedot 7/2007 

X