Apulia on Italian salainen helmi – saappaankorko ihastuttaa trullitaloillaan ja merenherkuillaan

Rakkaussuhteeni Italiaan on vuosikymmeniä vanha. Se lähti liikkeelle antiikin Roomasta, syveni renessanssiajan Firenzessä ja puhkesi kukkaansa 1700-luvun nautiskelevaa elämänmenoa huokuvassa Venetsiassa. Italian eteläosat olivat jääneet minulle tuntemattomiksi, kunnes kerran kaipasimme lämpöä ja mielijohteesta päädyimme Apuliaan. Ennakkoluuloni huokuivat mielikuvia rähjäisen pelottavasta alueesta.

Toisin kävi. Rakastuin Apulian vehreisiin oliivilehtoihin, turkoosina vellovaan Adrianmereen ja ikiaikaisten monumenttien charmiin. Mikä parasta, kullakin kaupungilla on vahva omaleimaisuutensa.

Merellinen Brindisi

Mainio paikka aloittaa seikkailu Apuliassa on Brindisi. Sotilastukikohdastaan ja satamastaan huolimatta kaupunki on soma ja kotoisa. Majoitumme Zenthe Small Luxury B & B -majataloon (Via Montenegro 45), jonne mahtuu vain muutama huone ja hulppea kattoterassi. Elegantisti aasialaisella antiikilla ja modernilla muotoilulla sisustettu, vanhan kaupungin ytimessä sijaitseva minimajatalo on Brindisissä syntyneen Andrean aikaansaannos. Elämä kuljetti nelikymppisen miehen pörssimeklariksi Tokioon ja Lontooseen. Rahamaailmaan tympiinnyttyään hän päätti palata synnyinseudulleen ja keskittyä joogan ohella majoitustoimintaan.

Brindisistä löytyy viittauksia Italian historiaan. Rantakadulta, joka iltaisin vilisee kävelylle ja jäätelöostoksille suuntaavia perheitä, voi nähdä samanaikaisesti antiikin ajan komean pylvään kuin 1930-luvulla valmistuneita, Mussolinin fasistista Italiaa ihannoivia veistoksia. Kaupunki elää kuitenkin kiivaasti tätä päivää. Englannin sorina ei peitä alleen italiaa ja suuri osa väestä on paikallisia.

Brindisissä näkyy heijastumia niin antiikin Roomasta kuin 1900-luvun myllerryksistäkin.

Brindisi tarjoaa mainioita merenherkkuravintoloita ja eloisia kahviloita, joissa voi illan tullen nauttia aperitivon: tilaat ja maksat juoman, mutta saat sen kaveriksi oliiveja, pieniä lihapiirakoita, juustoa ja paljon muuta. Meidän Aperol Spritz -cocktailejamme saattelivat 14 kulhollisista erilaisia naposteltavia. Ostosmahdollisuudet Brindisissä ovat hyvät ja italialaisten muotimerkkien myymälöitä on rutkasti.

Moni saapuu tänne rantaelämän vuoksi. Se pitää kokea kaupungin ulkopuolella. Suuri osa hiekkarannoista on maksullisia, mutta jos nautit lounaan rantaklubilla, muut maksut nollautuvat sen jälkeen. Esimerkiksi Oktàgona-ranta valkoisine aurinkopeteineen ja -varjoineen sekä maukkaine simpukkapasta-annoksineen on loistopaikka viettää lomapäivää. Rannalla käy usein kova puhuri ja punainen lippu nostetaan salkoon. Silloin on syytä uida rantaviivaa pitkin ja noudattaa hengenpelastajien ohjeita – muuten nämä puhaltavat ärhäkästi pilliinsä.

Siestan päätyttyä Brindisin rantabulevardille suunnataan iltakävelylle ja jäätelöostoksille.

Katedraalien Lecce

Kaipaatko henkevää tunnelmaa? Hyppää Leccen junaan. 20 minuutin päässä Brindisistä etelään sijaitsee kaupunkikaunotar, jota verrataan Firenzeen sen lukuisten kirkkojen vuoksi. Tosin Leccen herranhuoneet ilmentävät renessanssin sijaan 1600-luvun barokin mahtipontista koristeellisuutta.

Vanha kaupunki on ympäröity muurilla. Autoilijalle Lecce tuottaa päänsäryn, sillä parkkipaikkoja on surkeasti. Muuten Lecce antiikinaikaisine raunioineen on viehkeä kokemus. Moni suuntaa sen kirkkoihin ihailemaan taideaarteita ja rauhoittumaan. Useimpiin ei ole sisäänpääsymaksua, mutta innokkaat vapaaehtoiset tarjoavat opastustaan. Siitä on hyvien tapojen mukaista maksaa pieni kiitos, joka päätyy seurakunnan kolehtikirstuun.

Kaduille mahtuu historian havinan ohella pikkuliikkeitä. Moni myy herkkuja, kuten mantelipikkuleipiä, sitruunalikööriä ja oliivituotteita tahnasta öljyihin. Monella ravintolalla ja kahvilalla on varjoisa puutarha takapihalla. Sellaisille on miellyttävä hakeutua, sillä keskikesän kuumuudessa tavallisella terassilla on paahtavan helteistä.

Leccessä pääsee antiikin ajan tunnelmaan.

Vekkuli Alberobello

Sokeritoppamaisista trullitaloistaan tunnettu Alberobello on vaikea saavuttaa ilman autoa. Junia ei kulje ja bussejakin vain sattumanvaraisesti. Lopulta Brindisin majatalomme isäntä tinkii meille hyvän hinnan taksisuhariystävältään.

Jos haluat teeskennellä, ettet ole turisti, Alberobello on väärä paikka sinulle. Päivisin tämä smurffikylän näköinen pikkukaupunki velloo päiväretkeläisiä ihmettelemässä hassunkurisia trullitaloja, joiden perinteinen rakennustapa piti kodin lämpimänä talvisin ja viileänä kesäisin. Matkamuistoputiikit myyvät krääsän ohella paikallisten ylpeilemiä pellavatuotteita pöytäliinoista kylpytakkeihin – ja tietysti herkkuja.

Illalla kylä rauhoittuu, kun turistibussit kaasuttavat pois. Saamme ensimmäisen kosketuksen paikallisiin, kun seuraamme kirkon edessä olevalta aukiolta kuuluvaa musiikkia. Kyläjuhlissa esiintyy täkäläinen tanssikoulu. Lisäksi vieraat pääsevät pistämään jalalla koreasti sekä nauttimaan telttakatoksissa myytäviä euron antipasteja ja viinilasillisia. Joraamisen jälkeen vetäydymme trullimajataloomme yöunille.

Alberobellon hauskat trullitalot palvelevat nykyään pitkälti matkamuistopuoteina. Niiden kattoihin on maalattu ikiaikaisia onnen symboleja.

Ylväs Ostuni

Jäävuorimaisen valkoisena kukkulalla kohoava marmorikaupunki Ostuni pinkaisee suosikikseni. Viehkeä arkkitehtuuri ja upea katedraali sekä sen edessä avautuva kahvilapaljous vakuuttavat, että täällä vietetään la dolce vitaa. Innostun shoppailemaan, sillä kadut ovat piukassa höyhenenkeveitä silkkikaftaaneja kauppaavia putiikkeja ja antiikkikorvakoruja pursuavia liikkeitä.

Kukkulalle rakennetusta Ostunista avautuvat upeat näköalat vehreiden oliivilehtojen värittämiin laaksoihin. Paikallisista ravintoloista avautuukin huikea näköala muurien yli. Nautimme mainion lounaan La Taverna della Gelosiassa (Vicolo Tommaso Andriola, 26): maan ja meren makuja yhdistelevän alkupalalajitelman, merenherkkupastaa ja mantelikeksejä kirsikkaliköörin kera.

Koska taitamme matkaa julkisilla, haastavin taipale on reissu keskustasta kaukana laaksossa sijaitsevalle rautatieasemalle. Kaupungin mopotaksit eivät saa ajaa muurien ulkopuolelle eikä tavanomaisia autoja löydy. Lopulta ystävällinen kahvilanpitäjä päästää meidät pinteestä ja kuskaa perille. Kun kiittelemme häntä vuolaasti, herra nyökkää. Tällainen Apulia on – meillä on tapana jeesata.

Ostuni tarjoaa upeat näkymät maisemaselfien nappaamiseen. Kaupunginmuurin laidalla odottaa myös moni tunnelmallinen ravintola.