indonesia bali
Matkailu

Bali ja Jaava – Onnea Indonesiassa

Teksti: Johanna Kuvat: iStock

Suosikkipaikkani Aasiassa on ehdottomasti Bali ja Jaava. Bali jos jokin on paratiisi, ja varmasti lemmenlomapaikkojen kärkipäässä. Luonto on kaunis kuin postikortti, ja ihmiset ystävällisiä ja ihania. Indonesia on hyvin koyhä maa, mutta ihmiset hymyilevat onnellisesti, vaikka ei olisi hampaita suussa. Balin matkan jälkeen olenkin ikävöinyt eniten juuri tuota balilaisten ja jaavalaisten positiivista ja iloista elämänasennetta. Ja hurmaavaa hymyä.

indonesia bali

Bali on surffareiden suosiossa, ja turistialue Kuta houkuttelee auringonottajien lisaksi surffarialoittelijoita pienempien aaltojen takia. Suuremmat aallot loytyvat Dreamlandista, joka on rauhallisempi ja luonnonläheisempi paikka kuin Kuta. Dreamlandissa on kaunis vuoristoinen luonto, uskomattoman kaunis ranta, ja pieniä bungaloveja, joissa voi majoittautua. Dreamland ei ole ehkä hyvä paikka lapsiperheille jättimaisten aaltojen takia.

Suosituin turistipaikka Kuta on hyvä shoppailu- ja rentoutumispaikka. Kadut ovat täynnä pieniä liikkeitä, joissa pitää muistaa tinkiä. Indonesiassa voi olla miljonääri, sillä yksi miljoona rupiaa vastaa n.85 euroa. Ja kaikki on niin halpaa. Indonesia onkin yksi halvimmista aasian maista, joissa olen käynyt, ellei halvin. Tinkimisen jälkeen housut tai paidan voi saada 30 000 rupialla, eli 2,5 eurolla. Indonesialainen ruoka on hyvää ja tervellistä, ja paikalliset ihmiset syövät riisiä aamulla, päivällä ja illalla. Ja jos lähtee Kutan ulkopuolelle, niin huomaakin riisipeltojen valtaavan alaa lahes kaikkialla. Indonesia on kasvissyöjien taivas, sillä siinä missä Suomessa karistetaan lihaa, Indonesiassa tarjoillaan tofua ja tempehia kaikkialla. Ja tofu ja tempeh ovatkin ihan huippuhalpoja ja hyviä. Etenkin paikallisten ihmisten alueilla kasvisruokaa on kaikkialla. Kasvissyönnin yleisyyden selittää alueen köyhyys, ihmisillä ei ole varaa ostaa lihaa. Köyhemmillä on karjaa, mutta he myyvät karjan rikkaammille, ja itse syövat kasvisruokaa.

Paikallisten ruoka-annokset maksavat 5000 rupiasta 20 000 rupiaan (0,40-1,7 euroa), ja se sisältää juoman. Ruoka on usein banaaninlehteen kääritty, ja muovia ei käytetä paljoa. Kookosmaitoa tarjoillaan suoraan kookospähkinästä, ja mehut tehdään aidoista hedelmistä. Pikkuviljelijöitä on paljon, ja ruoka onkin monesti luomua ja ekologisesti pakattua- etenkin paikallisten alueilla.

Lähes kaikilla tuntuu olevan skootteri, ja tuntuu että joka toinen balilainen on taksinkuljettaja, sillä takseja on kaikkialla. Skootterin vuokraus päiväksi maksaa vain 2 euroa. Balilla ei siis paljoa tarvitse rahaa, mutta paikallisille ihmisille Indonesia ei ole niin halpa maa. Paikalliset kaverini unelmoivat matkustamisesta, mutta he tietävät sen jäävän vain unelmaksi, silla he tienaavat 30-50 euroa kuussa, ja tekevat töitä 7 päivää viikossa 8-10 tuntia, ja lomia ei ole ollenkaan. Köyhyydestä ja jatkuvasta työnteosta huolimatta paikalliset kaverini tuntuvat iloisemmilta ja onnellisimmilta kuin moni suomalainen. Ne jotka eivät saa työtä, joutuvat kerjäämään kaduilla. Ja kulkukoiria tuntuu olevan kaikkialla. Luonto on kaunis ja auringonlasku Kutan rannalla häikäisee kauneudellaan. Rannalla tuoreita hedelmiä ja koruja myyvät naisetkin hiljenevät ihailemaan auringolaskua. Valitettavan usein kuitenkin tsunami uhkaa Balin ja Jaavan rannikkoa, ja viime heinäkuussa tsunami tappoi yli 600 ihmistä Etelä-Jaavalla, ja vuonna 2004 tuhoisa tsunami tappoi pelkastään Indonesiassa 168 000 ihmistä. Balilla ollessani oli tsunamivaara taas, ja rannikolla olikin pelastushelikoptereita varmuudenvuoksi. Mutta onneksi mikään ei tuhonnut tuota satumaisen kaunista paratiisisaarta. Toivottavasti ei tuhoakaan.

Balin apinatemppeli on ehkä yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä. Kaunista metsikköä vuorella, temppeleitä, upea meri alapuolella ja apinoita kaikkialla. Ja apinat ovat röyhkean kesyjä. Ne saattavat tulla kaivamaan kassista ruokaa tai saattavat viedä vesipullon kädestä. Balilla on myos toimiva tulivuori. Balin pääuskontona on hindulaisuus, ja kaduilla on kaikkialla pieniä lehdistä tehtyjä koreja, joissa on kukkia ja suitsuke. Suitsukkeiden tuoksu levittäytyy kaikkialle.

indonesia jaava

Balin lähellä oleva Lombokin saari on myos satumaisen kaunis. Lombokin pikkusaari Gili Travangans on saari, jossa ei ole autoja, moottoripyöriä eikä poliiseja, ja se kerääkin paljon nuoria bilettäjiä, jotka haluavat maistella muutakin kuin alkoholia. Etenkin fullmoonparty kerää joka kuukausi ihmisiä Gili Travangansille. Bali on tunnettu taikasienistään, jotka ovat laillisia Indonesiassa, ja magic mushroom mehuja tarjoillaan joidenkin ravintoloiden ruokalistallakin.

Sumatra on paikka niille, jotka kyllästyvät turistipaikkoihin, ja haluavat karata sademetsän kauneuteen. Sumatralle aikoville suositellaan kuitenkin malarialääkitystä varmuudenvuoksi. Itse lähdin turistipaikkoja karkuun Itä-Jaavalle paikallisen kaverini kanssa. Paikka oli lähellä G-landia, suosittua surffauspaikkaa, mutta maaseudulla, jossa ei ollut turisteja ollenkaan. Indonesia on muslimimaa, mutta me olimme hindualueella. Olin monelle ihmiselle, etenkin lapsille ensimmäinen länsimaalainen, jonka he elämässään näkivät. Välillä tuntui kuin olisin eri planeetalta, kun ihmiset tuijottivat uteliana. Lapsien reaktiot olivat hauskoja, kun he silmät pyöreinä, suu auki katsoivat ja huusivat kavereitansakin ihmettelemaan outoa vaaleaa turistia. Oikeastaan kukaan ei puhunut englantia Itä-Jaavan maaseudulla, mutta silti aika Jaavalla oli ehkä parasta aikaa reissatessani. Ihmiset olivat niin aitoja, näin todellista Indonesiaa, ja kaunista luontoa apinoineen ja jättimäisine liskoineen. Vietin aikaa paikallisten kavereideni kanssa, joista vain yksi puhui englantia.
Meillä ei ollut yhteistä kieltä muiden kavereiden kanssa, mutta silti oli vahva yhteys ja mielettömän hauskaa.

Söimme perinteistä indonesialaista ruokaa. Aamulla oli riisiä, neljänlaista erilaista kasvisruokaa, tofua ja tempehia. Ja päivällä samaa. Ja illalla samaa. Mutta ruoka oli niin hyvää ettei siihen kyllästynyt. Minäkin menin tutustumaanhinduseremonioihin, mutta juoksin karkuun kun kaikki tuijottivat minua, outoa länsimaalaista enemmän kuin tuota hinduseremoniaa. Ja yöllakin soi hindumusiikki ja rukoukset kadulla. Osallistuin myos maanviljelystöihin, korjasimme mangosatoa ja istutimme kookospähkinäpuita.

Minua pyydettiin opettamaan englantia kahteen kouluun. Toinen oli muslimikoulu, ja toinen kaikille uskonnoille tarkoitettu koulu. Aluksi tuntui oudolta olla koulussa opettajana, jossain Itä-Jaavalla, jossa en nähnyt ketään toista ulkomaalaista. Koulu oli hyvin koyhä, ja heillä ei ollut varaa maksaa palkkaa, mutta sain jotain niin ihania muistoja, ja se oli paras palkkani. Oppilaat olivat uskomattoman ihania ja sydämellisiä. Tunnin loputtua he hukuttivat minut suukkoihin ja suklaaseen ja huusivat perääni, että ethän unohda meitä. Siellä Itä-Jaavan maaseudulla koin jotain niin kaunista aitoa tunnetta, jota en muualla ole kokenut. Koyhä maa, mutta niin hyväsydämisiä ihmisiä.

X