Barcelona ja Salou kahdessa päivässä: vietä kaupunki- ja rantaloma samassa paikassa

Olisi kiva sivistää itseään kaupunkilomalla. Toisaalta haluttaisi loikoilla rannalla. Espanjassa onnistuvat molemmat saman viikonlopun aikana. Barcelonan humusta pääsee Saloun hiekkarannoille tunnissa.

Päivä 1: Kulttuuria ja shoppailua Barcelonassa

Ou nou. Aamulla hotellin ikkunasta aukeaa lohduton näkymä. Pilvet viistävät kattoja ja sade tanssii asfaltilla.

Ihan tätä ei Suomen pitkän talven yli sinnitellyt turisti odottanut kohtaavansa Barcelonassa. Unelmissa siinteli laiska oleilu katukuppiloissa naama kohti aurinkoa. Mutta kevätsää voi olla arvaamaton täälläkin. Edellisviikolla on nautiskeltu parinkymmenen asteen lämmöstä. Onneksi miljoonakaupungissa riittää puuhaa myös sadepäivänä.

Nähtävyyksiä ei tarvitse etsiä. Riittää, kun seisahtuu hetkeksi vaikka pääkadulle, La Ramblalle, ja vilkaisee maahan. Jalkojen alla leviää taidokas mosaiikkikuvio. Kun nostaa katseensa, näkee Sateenvarjotaloksi kutsutun rakennuksen, jonka ulkopinnoilta silmä poimii erikoisia yksityiskohtia. Toisella puolella katua seisoo kahdesta tulipalosta ja jopa pommi-iskusta toipunut oopperatalo.

Kaupungin pitkä historia tulee vastaan joka askeleella. Suojaa tuulelta tarjoaa kaupungin vanhin osa Barri Gotic eli goottilaiskortteli, jonka kadut ovat kuilumaisen kapeita. Kellareiden ikkunoista sisään kurkistellessa saattaa nähdä vilauksen kaivauksissa löytyneitä ikiaikaisten rakennusten jäänteitä.

Rooman vallan ajalta on säilynyt osia keisari Augustuksen kunniaksi rakennetusta temppelistä. Täällä kurjasta säästä on hyötyäkin. Normaalisti paikka kuhisee turisteja, mutta nyt jättimäisiä pylväitä saa tuijotella rauhassa ja kuvitella, mitä kaikkea ne ovat kahden vuosituhannen aikana nähneet.

Historiaa henkii myös La Ramblan varrella sijaitseva vanha kauppahalli La Boqueria, jota mainostetaan yhdeksi Euroopan parhaista. Se tarjoaa kiihoketta kaikille aisteille. Tunnelmallisesti valaistun hallin kojujen esillepanossa on nähty valtavasti vaivaa.

Kiiltäväkylkiset hedelmät on pinottu säntillisiksi keoiksi, Serrano-kinkut roikkuvat rivissä katosta. Vartaisiin ja kippoihin sullotut pikku suolapalat on helppo napata mukaan. Ja oi tätä makeiden herkkujen määrää! Värikkäitä macaroneja, suklaapäällysteisiä pähkinöitä, marsipaanimansikoita.

Nenään leijuvat tuoksut havahduttavat huomaamaan, että aamiaisesta on jo aikaa. Mutta kello on vasta yksitoista ja Barcelonassa syödään lounasta puoli kahden maissa. Näihin aikoihin paikalliset poikkeavat hörppäämään café con lechen tai cortadon eli maitokahvin ja haukkaavat sen seuraksi ehkä bogadillon eli täytetyn sämpylän tai croissantin.

Meson del Cafe (Carrer de la Libreteria 16) on yli satavuotias perinteikäs pikkukuppila, jossa pitää pujotella vieri viereen sijoiteltujen pöytien lomitse. Tilaamme chocolade con churrosin, jota nautitaan tavallisesti talvisin. Nyt se sopii lämmittämään kohmeisia sormia. Suklaajuoma on niin tuhtia, että lusikka lähes seisoo siinä. Kuppiin dipataan rasvaisia, suolaisia pötkylöitä, churroksia. Kuulostaa ällöltä, mutta maistuu yllättävän hyvältä. Tämän kaloripaukun turvin jaksaa jatkaa turistikierrosta.

Barcelonan must-kohde on tietysti Sagrada Familia. Siellä kannattaa pistäytyä, vaikka olisi nähnyt paikan ennenkin. Kirkko nimittäin muuttaa muotoaan jatkuvasti. Arkkitehti Antoni Gaudi uhrasi kirkon suunnitteluun neljä vuosikymmentä ja rakennustyöt ovat jatkuneet yli sata vuotta. Toiveikkaat uskovat sen valmistuvan vuoteen 2026 mennessä, jolloin Gaudin kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta.

Rakentamista rahoitetaan pääsylipputuloilla. Kassa karttuu mukavasti, sillä kiivaimman sesongin aikaan kävijöitä on kymmenentuhatta päivässä. Fiksu tilaa lipun etukäteen netistä. Ovella nimittäin kiemurtaa nytkin pitkä jono.

Sadepäivän parasta ajankulua on tietysti shoppailu. Fiinein ostoskatu on Passeig de Gràcia, jolla sijaitsevat Cartierin, Rolexin, Hermèsin ja Chanelin kaltaisten luksusmerkkien liikkeet.

– Meillä on sanonta, että älä ikinä päästä tänne naista yksin luottokortin kanssa, taksikuski vitsailee.

Katalonia-aukion ympärillä ovat huokeammat merkit, mangot ja henkkamaukat. Espanjalaisen Desigual-merkin putiikkeja näyttää olevan vähän joka nurkalla. Persoonallisempia ja edullisempia hankintoja voi tehdä Carrer de l’Hospital -kadun second hand -kaupoissa.

Halvinta huvia on päämäärätön hortoilu vanhankaupungin kujilla. Ikinä ei tiedä, mihin törmää. Liikemiehiin, jotka lounastavat valkoisten pöytäliinojen ääressä. Tai naiseen, joka pesee tukkaansa vesipostin alla.

Iltapäivällä pilviverho ohenee ja aurinko näyttäytyy. Unelma katukuppilassa paistattelusta toteutuu sittenkin.

Päivä 2: Lepoa ja herkuttelua Saloussa

Katson autiota hiekkarantaa. Katri Helenan hitti alkaa soida päässä rantaviivaa tuijotellessa. Muutama uskalikko makaa litteänä hiekalla, johon viileä tuuli puskee vaahtopäitä. Rantalomakohde Salou sijaitsee vain tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta, mutta henkinen etäisyys on paljon pitempi. Täällä ei tarvitse ravata nähtävyyksissä. Niitä ei nimittäin ole. Paikan houkuttimia ovat luonto, lepo ja liikunta. Reippailijaa viehättää rannan piennarta kiemurteleva parin kilometrin päällystetty polku Camino de Ronda, joka kipuaa parhaimmillaan 77 metriä meren pinnan yläpuolelle. Lapsiperheitä vetää jättimäinen huvipuisto Port Aventura.

 

Alueen ehdoton vetonaula on kuitenkin ruoka. Läheinen Cambrilsin pikkukaupunki on julistautunut Costa Doradan maakunnan gastronomiseksi keskukseksi. Siellä on peräti kaksi Michelin-ravintolaa, Rincón de Diego ja Can Bosch, joissa lounas maksaa 45–55 euroa. Tavallisessa ravintolassa kolmen ruokalajin päivän menu irtoaa 10–15 eurolla. Merenelävien ystäville Cambrils on paratiisi, sillä kalastajat kantavat ravintoloihin saaliinsa joka arkipäivä.

Erityisen ylpeilyn aihe on oliiviöljy Mestral. Nimi tarkoittaa mistraalituulta, joka maaperän ohella mahdollistaa suotuisat olot täydellisen oliiviöljyn valmistamiselle. Sitä pääsee maistelemaan valmistajan, Cooperativa Cambrilsin tiloissa (C. Sindicat, 2). Oliiviöljytasting kuulostaa äkkiseltään erikoiselta, mutta sen koettuaan tähän kullanväriseen nesteeseen ei voi enää suhtautua kevytmielisesti. Pyöreäpohjaisen tumman lasin pohjalle kaadetaan loraus öljyä, lasia pyöritellään kämmentä vasten, nuuhkaistaan. Aromeista erottuu ainakin yrttejä, tomaattia ja banaania. Sitten siemaistaan. Pehmeä maku leviää kielelle ja täyttää koko suun. Myös täkäläinen balsamico on toista kuin se paksu sokerilitku, jota koto-Suomessa salaatteihin valutetaan. Tehtaanmyymälästä mukaan tarttuu mukaan kassillinen viemisiä kotikeittiöön.

Öljyn maku huuhdellaan suusta jäätelöllä. Sekin on maailman parasta, ainakin melkein. Espanja sijoittui taannoin toiselle sijalle jäätelönvalmistuksen MM-kisoissa, ja joukkueen kapteeni on täältä kotoisin. Rantakadun Sirvent-jäätelöbaarista saa 57:ää eri makua – yksi on gin tonic. Hileinen, harmaa pallo maistuu enemmän karvaalta kuin makealta. Se sopisi aperitiiviksi helteisen päivän päätteeksi ennen illallista Michelin-ravintolassa.

Juttu julkaistu Anna 25/2016 -lehdessä