Matkailu

Bergamo – Karnevaaleja ja kardinaaleja

Teksti: Vinkkipankki

LuganoRyanairin lento Tampereelta Bergamoon lähtee melkein kaksi tuntia myöhässä lähes koko Eurooppaa vavisuttaneiden lumimyrskyjen takia. Vieressä istuva italialainen mies täyttää italialaisen lehden sanaristikkoa ja ylimmälle riville muodostuvat sanat Kimi Raikkonen. Hyvä Kimi, hyvä Suomi!

Saavuimme Bergamon kansainväliselle lentokentälle, mistä on hyvät yhteydet eri puolelle Italiaa. Hyppäsimme taksiin ja suuntasimme kohti Bergamon kehämuurin ympyröimällä kukkulalla sijaitsevaa vanhaa kaupunkia. Sateesta huolimatta kaupungista sai heti todella viehättävän vaikutelman.

Venetsia on aikoinaan ollut Bergamon alueen valtiaana ja merkkejä siitä näkyy esimerkiksi vanhan kaupungin suurissa kiviporteissa, joita leijona vartioi. Hotellimme löytyi lähes kukkulan korkeimmalta kohdalta. Huone oli kaikin puolin viihtyisä, mutta aamulla heräsi eräs kysymys. Olimme varanneet luxushuoneiston sillä perusteella, että siihen sisältyi lämmitys. Jos hampaiden kalina esti kuulemasta lähes pään päällä jo aamu kahdeksalta moikaavia kirkonkelloja, millaisen yön mahtoivat viettää vieraat tavallisissa huoneissaan? Kun pihassa oli jo roomalaisajalta peräisin olevia raunioita, paraskaan lämmitys ei ilmeisesti pysty pitämään loitolla vanhan rakennuksen henkimää kosteutta Italian talven viileydessä.

Suunta kohti vuoria

Päivän lehtiä tutkittuamme totesimme, että sadetta olisi tiedossa koko päiväksi lähiseudulla. Otimme käyttöön suunnitelman C, joka tosin keksittiin tuolla hetkellä: Vuokraamme auton ja lähdemme etsimään lomamatkalle sopivampaa ilmanalaa. Auton sai vain lentokentältä, joten palasimme sinne. Vuokraamamme Grande Punto osoittautui siistiksi ja erittäin pieniruokaiseksi yksilöksi, jolla oli ajettu vain reilut kymmenen tuhatta kilometriä. Otimme suunnan kohti pohjoista ja Como-järveä.

LuganoLähestyessämme Sveitsin rajaa totesimme, että sveitsiläiset olivat ryövänneet auringon italialaisilta, pilvet väistyivät ja valoa ja lämpöä alkoi tulvia. Pysähdyimme päiväkahville Luganoon, joka on kuvankaunis kaupunki, jossa kasvaa palmuja. Kaupunkia ympäröivät vuoret ja kauempana siintävät pre-Alpit. Kahvilan rannassa oli kesy joutsen, joka tepasteli ympäriinsä makupalojen toivossa. Keskustelimme ystävällisen rouvan kanssa, joka kertoi, että täälläkin on viime vuosina eletty kummallisia talvia. Toisinaan ei sada ollenkaan, mutta toisina talvina taivas itkee joka päivä.

Lugano on Sveitsin italiankielistä aluetta, mutta rouva kertoi puhuvansa myös muita Sveitsin valtakieliä ranskaa ja saksaa. Vaikka Italia on viehättävä vähän ränsistyneenäkin, Sveitsissä rakennusten hyvä kunto ja yleinen siisteys teki vaikutuksen. Lähdimme jatkamaan matkaa, jotta ehtisimme lumivuorille ennen pimeää. Luistelimme kesärenkailla Dolomiiteille eli Etelä-Alpeille noin puolentoista kilometrin korkeuteen.

Olimme jo etukäteen miettineet miten löydämme pimeässä ilman navigaattoria hotellimme vanhan kaupungin sokkeloista. Edellisenä iltana taksi oli pujotellut välillä yksisuuntaisia katuja ja pujahdellut erilaisista muurien porteista sisälle. Kiersimme ja kiersimme milloin kenenkin vaiston ohjaamana vanhaa kaupunkia, mutta tuttua rakennusta ei vain näkynyt. Lopulta laitoimme auton eräälle aukiolle parkkiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Suosituksesta ajattelimme maistaa paikallista perinneruokaa, jonka sisällöstä ei ollut ennen pöytään saamista varmaan tietoa. Eteen kannettiin keltaista mannapuuroa, jänistä ja sieniä. Lähes kaikki kuitenkin kävi automatkan nälkiinnyttämille turisteille kaupaksi. Saimme myös ajo-ohjeet hotelliin. Yksisuuntaisten katujen takia jouduimme kiertämään lähes koko vanhan kaupungin, mutta pienten seikkailujen jälkeen hotelli löytyi.

Karnevaalihumua

BergamoSunnuntaiaamuna hotellin onnistuttua säätämään meille lisälämpöä, heräsimme kirkonkellojen kumuun kello kahdeksalta. Runsaan aamupalan jälkeen vastasimme kellojen kutsuun ja menimme seinän takana sijaitsevaan kirkkoon. Kirkko ei kumissut tyhjyyttään kuten kotimaan jumalanpalveluksissa, vaan lähes joka penkkirivi oli täynnä. Ihmiset tekivät ristinmerkkejä ja notkistivat polviaan astuttuaan sisään.

Italialaiset kirkot ovat täynnä upeita yksityiskohtia. Kävimme vielä toisessa jos mahdollista hienommassa kirkossa, joita Italia tuntuu olevan pullollaan. Edellisellä Italian matkalla Roomassa olimme onnistuneet näkemään paavin, mutta nyt meidän oli tyytyminen kardinaaleihin tai vielä kansanomaisempiin kirkonmiehiin. On helppo uskoa, että Italia on ollut merkittävä kulttuurivaikuttaja kautta vuosisatojen. Lukemattomat kirjailijat, taiteilijat, kuvanveistäjät ja säveltäjät ovat jättäneet tuleville sukupolville perinnöksi ainutlaatuisia aarteita eri taiteen aloilla. Upeat kirkot ovatkin vain yksi näyte Italian monipuolisesta ja värikkäästä kulttuurihistoriasta.

KarnevaalitSaavuttumme eräälle aukiolle pääsimme keskelle karnevaalihumua. Aukiolla oli upea, mielikuvituksella rakennettu karuselli. Lasten oli mahdollista istahtaa kelkkaan, veneeseen ja mitä eriskummallisimpiin laitoksiin.  Bergamon kaupunki oli järjestänyt karnevaalitapahtuman ja näyttelijät ja taitelijat olivat sen toteuttaneet. Suomessa tuskin kaupunginisät kannustavat kansalaisiaan ympäristön roskaamiseen, mutta täällä oli kaupoissa myytävänä suuria säkkejä täynnä pientä värikästä paperisilppua. Lasten keskittyessä keikistelemään karnevaalivarustuksissaan, aikuiset heittelivät antaumuksella paperisilppua pitkin katuja ja aukioita. Italialaiset rakastavat juhlia ja hallitsevat juhlimisen taidon.

Koska käytössä oli auto ja aikaa koneen lähtöön vielä tunteja, lähdimme katselemaan maaseutua. Korkealta kukkulalta löytyi ihana ravintola, jonka ainoat asiakkaat olimme. Koska halusimme vain cappuccinoa, omistaja ei heltynyt haluumme nauttia juomamme takkatulen lämmössä suuressa salissa, vaan osoitti rahvaalle sopivan paikan läheltä ulko-ovea. Sekin miljöö sopi kyllä meille ja nautimme rauhallisesta maaseututunnelmasta ennen paluuta kotimaahan.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

X