Matkailu

Brasilia – Ekologista matkailua ja paratiisirantoja

16.1.2008 Teksti: Anna.fi

llha do MelPieni laiva puksuttaa urheasti aalloilla kohti etäisyydessä häämöttävää saarta. Laivan karahtaessa satamaan paikalliset asukkaat nostelevat kyydistä ruokalaatikoitaan, joissa on muun muassa sokeria, kuivattua kalaa, hedelmiä. Paikallisten lisäksi satamassa jää muutama turistikin. Laiva jatkaa kulkuaan eteenpäin.

Ilha do Mel on Etelä-Brasiliassa sijaitseva saari, jolla nimestä huolimatta ei tuoteta hunajaa. Vielä 1800-luvulla saarella tuotettiin jauhoja. Nyt jauhontuotanto on lähes lakannut, ja uudet elinkeinot astuneet mukaan kuvioihin. Sataman viereiselle hiekkarannalle on kiinnitetty värikkäitä kalastajalaivoja, joiden kyljissä hohtelevat sininen, punainen ja keltainen. Suurin osa saaren asukkaista tuntuu elävän turismilla.

Ilha do Melin pinta-alasta 95 % vie sen pohjoisosassa sijaitseva Estação Ecolóciga, luonnonsuojelualue, joka on laajuudeltaan kaikkiaan 2762 hehtaaria kallioita, mangrove-puita ja muuta uhanalaista floraa ja faunaa. Vuonna 1992 alue nimettiin biosfäärireservaatiksi ja sen hallinnointi uskottiin Instituto Ambiental do Paranálle (Paranan ilmastoinstituutille). Vuonna 2000 UNESCO antoi kohteelle maailman luonnonperintökohteen arvon. Luonnollisesti rantoja eikä vesistöä saa roskata. Äänekäs meluaminenkin on saastuttamista.

Saarelle pääsee Brasilian rannikolta joko Pontal do Paranásta tai Paranaguásta. Ensin mainitusta saaren länsiosan Encantadasiin matka kestää puoli tuntia, keskiosan Nóva Brasíliaan 45 minuuttia. Paranaguásta pääsee vain puolentoista tunnin matkan päässä sijaitsevaan Nóva Brasiliaan. Olen saapunut Nóva Brasiliaan arvellen täältä löytävän kaiken saaren keskeisen turistimeiningin. En ole arvioinut väärin.

Majoittuminen Nóva Brasiliassa

PousadaHeti Nóva Brasilian satamaan päästyään saa kosketuksen saarelaisten uuteen tärkeään elinkeinoon, turismiin. Ystävälliset paikalliset erottavat turistin heti ja ovat heti tarjoamassa palveluitaan. Kuka majoitusta, kuka ruokaa ravintolassaan. Muutaman kymmenen metriä käveltyään saapuu ensimmäisten houkutusten kohdalle. Oikealla on T-paitoja ja muutamia muita vaatekappaleita myyvä kauppa, sen toisella puolella lehväkattoinen ravintola, josta kantautuu kovaäänistä, portugalinkielistä rap-musiikkia. Ravintolan pitäjä huitoo käsillään ja viittoo tulemaan luokseen. Varmaan olisi halvalla saatavilla juotavaa ja muutakin purtavaa. Jätän tällä kertaa väliin.

Myöhemmin päivällä nautin kuusi realia (kaksi euroa) maksavan kanalounaan, vaikka täällä pitäisi koettaa erityisesti meriruokaa, katkarapuja ja erilaisia kalalajeja. Pari muutaman realin maksavaa caipirinhaa, paikallista sokeriruokoviinaa, limen palasia, sokeria ja jäitä, vievät viimeisenkin nälän ja janon.

Muutamaa metriä edempänä on jälleen toinen ravintola, jossa on viehättävä merelle päin avautuva terassi. Sekin on tyhjä näin keskellä päivää. Jatkan askeleitani ravintolan vierestä lähtevää hiekkakujaa pitkin. Sen varrelle tuntuvat keskittyneen kaikki saaren majoituspalvelut; pousada (majatalo) pousadan perään. Monet veloittavat ainoastaan 20-25 realia yöltä aamiainen mukaan lukien. Nyt onkin low season, paikallinen talvi, minulle aivan riittävän tuskainen helle, jolloin paikalliset ja ulkomaiset turistit eivät vielä täytä saarta. Kesäaikaan saaren kaikki majoituspaikat ovat tupaten täynnä, eikä huoneita saa tähän hintaan.

Valitsen lopulta majapaikakseni aivan viimeisenä sijaitsevan, atmosfääriltään ja sisustukseltaan hieman tasokkaamman oloisen Treze Luas -pousadan, jonka sympaattisen oloinen omistaja tunnustautuu heti Suomi-faniksi. Hän on jo lapsena haaveillut kaukaiseen pohjoiseen maahan matkustamisesta nähdessään kuvia Suomesta aikakauslehdessä. Myöhemmin unelma on käynyt toteen. Rouva on käynyt Suomessa kerran, eikä koskaan unohda näkemäänsä. Hän juttelee pehmeällä Brasilian portugalilla, aivan kuten muutkin brasilialaiset ja johdattaa minut neljälle hengelle tarkoitettuun huoneeseen, joka nyt on tyhjillään. Viime töikseen hän vihjaa minulle, että pousadassa on juuri nyt käymässä myös australialaisten seurue. Ehkä näen vilauksen heistä aamiaisella ja voin lähteä saarta tutkimaan yhdessä heidän kanssaan. En tunnusta rouvalle, että olen enemmän yksin menevää sorttia. Muiden seura ei nyt välttämättä kiinnosta.

Käyn pitkäkseni pölyisen matkan päätteeksi. Unta ei tarvitse kauan odottaa. Pian näen trooppisia unia ties mistä…

Surffausta korkeilla aalloilla

VeneelläSeuraavana aamuna olen virkeänä aamiaisella, jossa tarjolla on paikalliseen tapaan hedelmiä, leipää, juustoa, mehua ja kahvia. Myös australialaiset ovat nousseet hyvissä ajoin ja rupattelevat äänekkäästi. Kun olen syönyt, kerään tavarani ja lähden liikkeelle. Majatalon puutarha on katsomisen arvoinen. Paikalliset linnut pitävät siellä konserttiaan ja kasvistoltaankaan paikka ei ole vaatimaton.

Majatalon emäntä tarjoaa kohteliaasti apuaan. Hän kulkee kanssani majatalon takana sijaitsevalle hiekkarannalle ja osoittaa kohti rannan vasemmalla puolella sijaitsevaa pienen kukkulan huippua. Siellä sijaitsee saaren ainoa majakka, Farol das Conchas, jota kohti lähden kapuamaan emännän kiitollisuudella hyvästeltyäni. Hiki pukkaa pintaan, vaikka matkaa ei ole paljon. Kohta olen kuitenkin perillä. Kukkulan huipulta avautuvat huikeat näkymät saaren eri osiin: pohjoiseen, jossa sijaitsee linnoitus ja lähes 95 % saaren varsinaisesta pinta-alasta varastava ekologinen asema. Uhanalaisten kasvien ja eläinten kansoittamalle asemalle ei yleisöllä ole kuitenkaan pääsyä. Pienen vilauksen paikallisen kasviston ja eläimistön laaja-alaisuudesta voi saada majatalon vieressä sijaitsevassa Parque estadualissa, jonka pinta-ala ei kuitenkaan ole kuin pieni murto-osa Ekologisen aseman vastaavasta.

Laskeudun alas majakalta etsiäkseni käsiini paikan, jossa voin lukea sähköpostini. Länsimaiset riippuvuudet eivät ole kadonneet minnekään primitiivisessä ympäristössäkään. Onnistun löytämään internetkahvilan aivan majakan läheltä, prameannäköisen majatalon vierestä. Koneelle pääsee lähes heti. Puolen tunnin sessiosta maksan summan, joka on varsin lähellä länsimaisia hintoja. Ainakaan pääsy uuden tietotekniikan sovellusten pariin ei ole täällä vielä halpaa, vaikka lähes kaikki muu onkin.

KoiraSeuraavaksi suuntaan askeleeni saaren pohjoisosaan. Aivan valkohiekkaista rantaa kulkiessani ohitan paikallisia kalastajia veneensä kimpussa, lukuisia kulkukoiria, pienen puurakenteisen koulun ja puisia, hiukan ränsistyneen näköisiä puisia asuinrakennuksia, jotka on maalattu mielikuvituksellisin värein. Ne sijaitsevat keskellä viidakonoloista tiheää kasvillisuutta, joka kätkee sisäänsä ties mitä harvinaisia kasveja. Rannalla saan seurakseni paikallisen kulkukoiran, joka ei millään suostu lähtemään oman isäntäväkensä luokse. Ruoan antaminen sille ei ole viisas ratkaisu: se saa pienen mustan kippurahännän seuraamaan vieläkin uskollisemmin uutta isäntää.

Kävelymatka ei ole lyhyt, enkä kulje nopeasti. Olen perillä lähes tunnin päästä. Linnoitus ei eroa juurikaan muista näkemistäni. Oikeastaan siitä on tallella enää yksi merelle päin antava tasanne, jolle on sijoitettu tasaisin välimatkoin vihollisia kohti suunnattuja kanuunoita. Pohjoisranta on huomattavasti autiompi kuin saaren muut osat. Sieltä löytyy vain muutama majatalo, jotka kaiken lisäksi ovat hintatasoltaan muuta saarta kalliimpia. Vieressä sijaitsee ekologinen asema rehevine kasvistoineen.

Palaan kuitenkin takaisin. Alkaa olla myöhä ja on löydettävä uusi majapaikka ennen pimeää. Viiden aikaan on jo säkkipimeää. Olen arvioinut ajankäyttöni kuitenkin väärin, ja ehtiessäni parque estadualin vieressä sijaitsevalle Praia Grandelle joudun pysähtymään. Nousuvesi on jo yllättänyt, enkä pääse ylittämään rannan viereistä kivikkoa, josta pääsisi kohti Encantadásia. Joudun etsimään yösijan tästä.

Vaihtoehtoja ei ole oikeastaan kuin kaksi. Toista pitää nuori, kolmekymppinen Carlos, joka on brasilialaisittain iloinen ja puheleva, kyselee mistä päin olen tullut, missä paikoissa käynyt. Hän kertoo, että Praia Grande, jossa hänen ja hänen veljensä pitämät majatalot sijaitsevat, on kesäisin suosittu surffaajien mekka. Täällä saa kokea niin isoja aaltoja, ettei ole tosikaan. Nyt talvella paikka on autio ja siksi saankin huoneen yöksi matkani halvimmalla hinnalla, viidellätoista realilla.

Lopuksi Carlos kutsuu minut kahville ystäviensä kanssa. Kahvin kanssa saan maistaa rasvaisia taikinapaloja ilman täytettä ja erilaisten täytteiden, banaanin ja katkarapujen kanssa. En viivy kauan, koska eräs ystävistä näyttää pelottavalta. Kauan en haluaisi olla hänen kanssaan samassa huoneessa.

Olen nyt matkani primitiivisimmässä majoituksessa, huoneessa, jossa ovea ei saa lukkoon ja joka näyttää nopeasti eikä todellakaan taidokkaasti jätemateriaaleista kyhätyltä. Pelkään, että lattia putoaa kohta alta. Hyönteiset surisevat taukoamatta läpi yön, eri väriset ja kokoiset. Mietin mielessäni, ovatko rokotukset voimassa. Toinen huolenaiheeni on ovi. En nuku kovin hyvin koko yönä.

Kaupunkia kohti

RantaAamulla lähden aikaisin taivaltamaan rantaa pitkin kohti Encantádasia. Ohitan Praia do Miguelin ja alan kavuta ylös Morro do Miguel -kukkulaa. Vielä pieni rannanpätkä ja olen jo hyvin lähellä määränpäätäni. Gruta das Encantádas, rantakallioon muodostunut luola on vielä nähtävä ennen paluuta sivilisaation pariin. Encantádasissa on huomattavasti enemmän paikallisten omia asumuksia kuin turisteille rakennetussa saaren keskiosassa. Pari majataloa ja ravintolaa täältäkin löytyy. Pienet puiset talot on rakennettu hyvin lähelle toisiaan.

Ilha do Melille saapuvan kannattaa ottaa huomioon etäisyydet aikatauluja suunnitellessa. Nóva Brasiliasta linnoitukselle on neljän kilometrin, noin tunnin, matka. Samasta paikasta Encantadásiin on 4,8 kilometriä, esitteen arvion mukaan kahden ja puolen tunnin matka.

Astun taas laivan kannelle parin muun turistin kanssa. Ilha do Melistä jäi mieluisat muistot. Pari päivää vain ei riitä alkuunkaan saarella vierailuun. Vähintään viikko on hyvä varata caipirinhasta, luonnosta ja auringosta nauttimiseen.

Teksti ja kuvat: Rita Dahl

Rita Dahl on kirjailija ja toimittaja, jonka Portugali-aiheinen kirja Tuhansien portaiden lumo ilmestyi 2007 Avaimelta.

Lue myös

Suosittelemme