Matkailu

Budapest – Kaunis kaupunki Euroopan sylissä

Teksti: Vinkkipankki

LaivaLento Vantaalta Budapestiin ei kestä kuin kaksi tuntia. Kun kelloa vielä käännetään tunti taaksepäin, olimme perillä jo ennen yhtätoista paikallista aikaa.

Käytimme julkista liikennettä päästäksemme keskustaan. Ensin bussilla nro 200 päätepysäkille (Köbánya-Kispest) ja sieltä metrolla (M3 blue) lähipysäkillemme (Ferenc körút), josta kävelimme Boulevard City Panzioon, joka sijaitsee lähellä Petöfi-siltaa. Liput maksoivat bussista ostettuna 210 HUF/kpl, kioskissa ja automaatissa ne maksavat 185 HUF, mutta meillä ei ollut vielä yhtään kolikoita.

Emäntämme Klára pahoitteli, että kattohuoneistot olivat kaikki varattuja, mutta saimme samaan hintaan kaksion (molemmissa huoneissa kylpyhuone) omalla keittiöllä. Talon huoneistot ovat osittain hotellin käytössä, osittain vuokralla, asuimme siis todellakin keskellä paikallisasutusta! Aurinko paistoi, mittari näytti ulkona +24°. Kamat kaappiin, kevyemmät vaatteet päälle ja jalkauduimme kadulle. Klára suositteli läheistä Raday Utcaa, jonka varrelta löytyy lukuisia ravintoloita ja kahviloita. Istuimme Claro Bisztroon pinaattipastalle ja Nizzan salaatille (tummien oluiden kanssa 3.220 HUF).

KukkiaKävelimme Tonavan rantaa Szabadság-sillalle, siitä käännyimme kauppahallin kohdalta Vaci Utca –kävelykadulle, josta emme kumpikaan jostain syystä erityisesti pitäneet. Palasimme Raday Utcalle ja jäimme Octobus Cafén terassille kahville ja palinkalle (päärynä- ja luumupontikkaa; kallista ja pahaa). Ostimme lähikaupasta vähän juotavaa jääkaappiin ja palasimme kämpille. Klára tuli vastaamme ja päästi meidät kattoterassille, tuoden samalla suolapähkinöitä ja jääden juttelemaan kanssamme. Muita vieraita emme olleet nähneet lainkaan, ehkä sitten huomenna aamiaisella. Kattoterassilta oli kaunis näköala, muistutti vähän Tallinnaa lukuisine kirkontorneineen.

Pikkupäikkärit ja kävellen takaisin Raday Utcalle. Jäimme syömään Caramiaan hyvät pastat ja kalkkunat. Kaupungilla oli jostain syystä ilotulitus, ihailimme sitä kävelykadulla. Ennen kämpille paluuta jäimme vielä lasillisille kotikatumme kulmakuppilaan.

Lauantaina oli herätys kahdeksalta, menimme ylimmäiseen kerrokseen aamiaiselle. Aurinko paistoi mutta oli vielä vähän viileää. Asukkaina oli ainakin nelihenkinen perhe Kanadasta, saksaa puhuva nuoripari ja ranskaa puhuva pariskunta. Aamiainen oli varsin kattava.

KauppaYhdeksän jälkeen olimme jo liikkeellä. Kävimme ensin katsomassa kauppahallin, sillä se menee lauantaisin kiinni jo kahdelta. Paikalliset olivat viikonlopun ruokaostoksilla, toisen kerroksen matkamuistomyymälöissä pyörivät turistiryhmät. Maistoimme pienet lasilliset punaviiniä ja jatkoimme matkaa. Ylitimme Szabadság-sillan ja kävelimme Gellért-vuorelle. Kävimme pienessä luolakirkossa, jonka jumalanpalvelus käännettiin englanniksi. Sen jälkeen kapusimme portaita ja polkuja pitkin vuoren huipulle asti. Utuinen sää hieman himmensi hienoja näköaloja. Oli kuuma! Laskeuduimme vuoren toista (varjoista) puolta alas ja seuraavaksi nousimme valloittamaan Linnavuoren, jossa olikin paljon nähtävää. Katsoimme kuninkaanlinnan ja otimme oluet Sisi Café Restaurantissa.

Kalastajalinnake oli varsin viehättävä, vaikka muistuttikin jotain Disney-filmin lavastetta. Pieni Ruszwurm-kahvila, joka oli toivelistallani, oli aivan täynnä, päätimme siis mennä lounaalle Pest-Buda –ravintolaan (Linnavuori, Fortuna Utca). Olikin tosi hyvät ruuat! Sisältä kuului mustalaismusiikkia, hetken kuluttua viulisti tuli ulos soittamaan, ja tietysti myös meidän pöytämme viereen. Yritimme keskittyä toisiimme ja jatkoimme keskustelua kovemmalla äänellä. Setä taisi huomata Miss Finland –paitani ja soitti tietenkin Säkkijärven polkan!

LinnaLaskeuduimme Tonavan varteen, matkalla tapasimme nuoren perheen, joka halusi meidän ottavan heistä kuvan kamerallaan. Hannun oli pakko kysyä, mistä nuorimies on kotoisin, oli niin ”tutunoloinen”. Kertoivat asuvansa Indonesiassa, Surabayassa. Liekö sitten pikkuäiti unkarilainen, ulkonäöstä päätellen ainakin eurooppalainen. Palasimme Pestin puolelle Ketjusillan kautta. Margit-saari, parlamenttitalo ja Tonavan risteily saavat jäädä seuraavaan kertaan. Kävelimme Vaci Utcan päästä päähän, huomaamatta etsimäämme kahvila-konditoria Gerbeaud’ta. Istuimme kakkukahveille Europa-kahvilaan, jossa oli erinomaisen töykeä tarjoilu ja aivan kuivaa suklaakakkua. Kävelimme rantakadun kautta koukaten takaisin Raday Utcalle, ostimme kaupasta aperitiivit ja palasimme kämpille suihkuun.

Kirjoittelimme kortteja ja huilailimme. Ulkona päivä hämärtyi, hääautot toitottivat torviaan ja ilotulitukset paukkuivat. Kahdeksan jälkeen kävelimme Raday Utcalle. Vörös Postakocsi –ravintolan ulkopöydät olivat täynnä, eikä meillä tietenkään ollut pöytävarausta. Päätimme mennä taas Claroon syömään. Hannu tilasi itselleen unkarilaisen paprika-nautakastikkeen, minä söin kalkkunarullia roquefort-juustolla (oluiden kanssa 4.710 HUF). Mukava tarjoilijatyttömme oli juttutuulella ja jäi ehtiessään seurustelemaan kanssamme. Jälkiruokia emme taaskaan jaksaneet ja kymmenen jälkeen kävelimme takaisin kämpille.

MiesSunnuntaina oli taas herätys kahdeksalta. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään, taivas oli hieman utuinen mutta oli lämmintä. Kuvattuani ulkopuolelta Dohány-kadun synagogan ja Pyhän Tapanin tuomiokirkon suuntasimme Andrássy útille. Kuvasin upean oopperatalon ja Lisztin aukion. Bongasimme Müvész-kahvilan, mutta vielä ei ollut kakkukahvin aika ja pienen kahvilan ulkopöydät olivatkin kaikki varattuja. Kävelimme koko pitkän ja suoran Andrassy útin, aina kaupunginpuistoon saakka. Sankarien aukiolla parveili useita turistiryhmiä, me katsastimme Vajdahunyadin linnan ja menimme oluelle Anonymous-kahvilaan, jonka ulkoterassilla orkesteri soitti mustalaismusiikkia. Viereisessä pienessä järvessä pariskunnat ja perheet soutelivat pikkuveneillä sorsien keskellä.

Palasimme oopperatalon kulmille manner-Euroopan vanhimmalla metrolinjalla (M1 Yellow, ”pikkumetro”). Samalla ostimme lippukioskista tiketit huomista siirtymistä lentokentälle varten. Löysimme Paulai Ede Utcan ja sen alkupäästä Bohemtanya Kisvendeglón. Tarkoituksemme oli syödä kevyesti ja säästellä iltaa varten, mutta sorruimme tuhteihin sapuskoihin: hanhea herkkusienikastikkeessa ja paikallista ”makaronilaatikkoa” (galuska/noodles) sekä kanafilé roquefort-kastikkeella ja perunakroketit.

Listallamme oli vielä monta kakkukahvilaa ja ravintolaa. Kävimme Vörösmarty-aukiolla katsomassa Gerbeaud-kahvilan, joka oli aivan täynnä. Otimme oluet Corso-ravintolassa (Petöfi Sándor Utca 3), sinne voisimme palata illalla, mikäli vielä jaksamme kävellä ja syödä. Kotimatkalla rekisteröimme vielä Cenrál Cafén ja ostimme kämpille pikkupullon paikallista kirsikkalikööriä.

MuuriPikkupäikkärit, suihkut ja omatekoiset Kir-aperitiivit. Ykköset päälle ja kävellen kohti Corsoa. Matkan varren ravintoloissa oli porukkaa vaihtelevasti: toiset terassit olivat aivan täynnä, toiset tyhjillään. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta Corso olikin lähes tyhjä. Tilasimme ruokajuomaksi kylmää, kuivaa kuohuviiniä, minulle kalaa ja Hannulle kanapaprikaa (papricás csirke galuskävel). Valkoisista pöytäliinoista, kynttilänvalosta ja pokkuroivista tarjoilijoista huolimatta on pakko myöntää, että lounaspaikkamme ruuat olivat kyllä paremman makuisia, taisivat olla jopa reissun parhaat sapuskat. Otimme vielä konjakkikahvit (kaikki yht. 14.190 HUF) ja kävelimme kotiin. Tyhjensimme kuohuviinipullon lopun ja aloitimme syntymäpäiväni vieton.

Maanantaina oli vähän kankea aamu, varsinkin Hannulla, sillä eilinen, ja toissapäiväinen, pitkä kävely tuntuivat ”vanhan” miehen polvissa, lonkissa ja ristiselässä. Osa hotellin vieraista oli jo poistunut, kattoterassilla ja aamiaishuoneessa oli hyvin tilaa. Tänään ei tarvinnut tankata kun ei ollut pitkää kävelylenkkiä tiedossa. Avasimme vielä yhden Törleyn, pakkasimme vaatteet laukkuun ja kävelimme metroasemallemme, josta jatkoimme päätepysäkille asti. Sieltä ostimme vähän salamia ja paprikoita kotiin. Jatkoimme bussilla lentokentälle. Teimme tax-free-ostoksia: viiniä, salamia ja suklaata. Lentokin lähti ajallaan. Bye, bye, Budapest!

Unkarin forintin kurssi syyskuussa 2006
1.000 HUF = 3,83€
10.000 HUF = 38,30€

Tekstit ja kuvat: Reissaaja

X