Matkailu

Delhi, Jaipur ja Taj Mahal – Idän eksotiikkaa Pohjois-Intiassa

Teksti: Anna.fi

Taj MahalPohjois-Intiassa on tarjolla yllin kyllin elämyksiä. Maharadjojen tuhannen ja yhden yön palatseja, mausteista ruokaa, värikästä katuelämää, mystiikkaa. Toisaalta Intia on myös kaoottista liikennettä, köyhyyttä, kerjäläisiä ja kauppiaita. Reissaajalta tarvitaan paitsi seikkailumielisyyttä, myös kärsivällisyyttä ja joustavuutta, sillä matka ei aina suju valmiiden aikataulujen mukaan.

Intiaan tutustuminen kannattaa aloittaa niin sanotusta Kultaisesta kolmiosta, eli kaupungeista Delhi–Jaipur–Agra. Niissä sijaitsevat Intian parhaimmat nähtävyydet, ja samalla kokee palan aitoa Intiaa.

Poikaystäväni ei tällä kertaa päässyt matkaan mukaan, joten päätin ottaa ryhmämatkan suomalaiselta seikkailumatkatoimistolta. Ryhmäämme kuului suomalainen matkanjohtaja, erittäin kokenut Intian kävijä, sekä minun lisäkseni neljä muuta innokasta reissaajaa.

Ryhmämatkan valinta osoittautui oivalliseksi, sillä Pohjois-Intia ei ole kaikkein helpoin vaihtoehto omatoimiselle reppureissaajalle, varsinkaan jos olet yksin naisena liikkeellä. Aikataulut saattavat aina muuttua, esimerkiksi juna voi tulla kaksi tuntia etuajassa tai yhtä hyvin neljä tuntia jäljessä. Lisäkierrettä asioimiseen tekee, että lähes kaikki asiakaspalvelijat ovat miehiä, ja he eivät välttämättä suostu puhumaan naisten kanssa mitään! Osta siinä sitten junalippua tai yritä selvittää häilyviä aikatauluja..

Delhin hämyisät kadut

Lennot Delhiin sujuvat nykyään joutuisasti Finnairin siivin 6–7 tunnissa. Delhin lentokentällä kannattaa pitää laukuistaan tiukasti kiinni asemahallin ulkopuolella. Kantajaksi itseään tarjoavat miehet yrittävät repiä väkisinkin laukkuja käsistä. Ja jos et maksa, et välttämättä saa laukkuasi enää takaisin!

New Delhiin taksilla lipuessamme öinen katukuva hämmästyttää. Lehmiä seisoo ja makaa katujen varsilla, hotellikadullamme miehet lämmittelevät käsiään nuotion liekkien päällä. Hetekoilla nukkuu villahuopiin kääriytyneitä kodittomia. Jokunen riksakuskikin polkee pitkin pimeää katua. Tunnelma on epätodellisen hämyinen. Kaduilla kaikuu merkillisiä ääniä.

Hotellihuoneessa yksin matkaavan naisen on syytä tarkistaa, että ovet ja ikkunat ovat kunnolla lukossa. Miehet tykkäävät kuulemma tirkistellä täällä eksoottisen vaaleita naisia.

Aamu valkenee viileänä ja aurinkoisena. Old Delhissä kierrämme läpi punaisen kivilinnoituksen, Red Fortin ja Intian suurimman moskeijan, Jami Masjidin. Red Fort toimi parisataa vuotta mogulien hallintopaikka vuoteen 1857 saakka. Jami Masjidiin tehdään pyhiinvaellusmatkoja, hindut saattavat yöpyäkin moskeijan laajalla aukiolla.

Ajamme myös autolla riemukaaren, India Gaten ja parlamenttirakennusten ohi. Hallintoalue eroaa täysin muusta katukuvasta, rakennukset ovat komeita ja kadut tyylikkäitä, leveitä bulevardeja. Pysähtyminen on kiellettyä, joten autonkuljettaja vain hiljentää parlamenttirakennusten kohdalla.

Vaaleanpunainen Jaipur

JaipurDelhistä parinsadan kilometrin ja 3–4 tunnin junamatkan päässä sijaitsee Jaipur, joka tunnetaan vaaleanpunaisena kaupunkina. Kaupunki onkin määrännyt maalaamaan rakennuksia vaaleanpunaisella, tai ehkä paremminkin terrakottavärillä. 

Jaipur oli matkamme siistein ja miellyttävin kaupunki, ja matkaoppaan mukaan se onkin Pohjois-Intian hienoimpia esimerkkejä kaupunkisuunnittelusta. Arkkitehtuuriset nähtävyydet ovat omaa luokkaansa. Tutustuimme 1734 valmistuneeseen ulkoilmaobservatorioon, jonka kivestä rakennettuja jättimäisiä mittalaitteita käytetään osittain vieläkin ennusteiden tekemiseen. Mittalaitteet ovat jopa sekunnintarkkoja.

Observatoriosta jatkamme tuhannen ja yhden yön satuja muistuttavaan maharadjapalatsi City Palaceen. Osa City Palacesta on edelleen nykyisen maharadjan käytössä, ja tämä osa on yleisöltä suljettu. Palatsin aukiolla on jättimäisiä hopeisia vesisaaveja, joissa maharadja Madho Singh kuljetti vettä vierailulleen Lontooseen vuonna 1901. Vesisaaveja pidetään suurimpina hopeaesineinä maailmassa.

Seuraavana aamuna ajamme 12 kilometrin päähän Amberiin, jossa noustaan elefanttien selässä mahtavaan maharadjalinnakkeeseen. Olo on matkan turistimaisin, kaupustelijat heittelevät t-paitoja ylös elefantin selkään. Pojat huiskivat pyytäen katsoen kameraan – myyden paluumatkalla kuvia kovaan hintaan. Linnakkeelle noustuamme kaupustelijat hyökkäävät kimppuun, mutta paras tapa on vain kävellä ohi lujaa vauhtia edes vilkaisematta. Pois lähtiessä sitkeät myyntitykit ovat kaivaneet jostain parin päivän vanhoja Hesareita ja Iltasanomia meille kaupattavaksi! Tieto kulkee täälläkin sutjakasti, minkä maalaisia turisteja alueella tänään liikkuu.

Amberin linnake on kuitenkin upea. Paikallisoppaan kertomuksia kuunnellessa voi helposti kuvitella, millaista loistokasta elämää palatsissa on vietetty 1500-luvun lopulta 1700-luvulle. Talvipalatsissa makuuhuoneiston kattoon ja seiniin on upotettu pieniä peilin palasia. Kynttilöiden palaessa näytti siltä, kuin koko huoneisto olisi täynnä pieniä tähtiä. Oviaukoissa roikkuivat kesäisin silkkiverhot, talvisin villaverhot. Nerokas kanavissa kulkeva lämminvesijärjestelmä lämmitti palatsin ilman sähköä. Vesi voitiin myös parfymoida.

Maharadjalla oli muhkeat olot. Hän asui omassa huoneistossaan, vaimot omissaan. Kolmen vaimon lisäksi maharadjan eloa ilahduttivat viehkeät haaremineidot. Kaikki palatsissa työskentelevät miehet olivat poikkeuksetta eunukkeja, jotta maharadjan ei tarvinnut pelätä miesten liehittelevän haaremikuntaansa… 

Paluumatkalla Jaipuriin pistäydymme kaupungin tunnusmerkkiin, vaaleanpunaiseen Hawa Mahaliin, Tuulten palatsiin. Hawa Mahal suunniteltiin haareminaisille, jotta he saattoivat lukuisista ikkunoista tarkkailla katujen kuhinaa muiden sitä huomaamatta. 

Häikäisevä Taj Mahal

Agran tärkein nähtävyys on ikuisen rakkauden symboli Taj Mahal. Olin kuullut, että Taj Mahal on luonnossa pienempi ja harmaampi kuin kuvissa – portista sisään astuessa yllätys oli positiivinen. Aamuauringossa valkoisena, sinistä taivasta vasten kohoava Taj Mahal on kaunein rakennus, jonka olen koskaan nähnyt! Kaikki on symmetrista, jokainen yksityiskohta on tarkkaan suunniteltu ja harkittu. Edessä oleva vesiallas heijastaa rakennuksen upeasti. 

Taj Mahalin rakennutti Shah Jahan lempivaimolleen Mumtaz Mahalille. Molempien haudat ovat sisällä kryptassa. Yleisö pääsee katsomaan vain kryptan yläpuoliselle tasanteelle rakennettuja näköishautoja.  Noin 20 000 työntekijää huhki miltei 22 vuotta, ennen kuin komistus valmistui vuonna 1653.

Yö asemalla paimentolaisten keskellä

Agrasta jatkamme matkaa yöjunalla itään Varanasiin, hindujen pyhimpään kaupunkiin Gangesin rannalle. Olemme menneet varmuuden vuoksi Tundlan pienelle asemalle jo kahta tuntia etukäteen, mutta tällä kertaa Delhistä lähtenyt juna on myöhässä 3,5 tuntia. Yö  hämyisellä asemalla kuluu odotellen, rinkkaan nojaten, jumppaliikkeitä lämmittelyiksi tehden. Paikalliset paimentolaiset istuvat villahuopiin kääriytyneinä asemalaiturilla ringeissä, toisella puolen laituria nuotioiden ääressä. Me näytämme heistä varmaan ulkoavaruuden asukeilta moderneine ulkoiluvaatteinemme. Moni tulee lähemmäksi katsomaan tarkemmin, he eivät puhu mitään, mutta tuijottavat herkeämättä seisten minuutteja paikallaan. Pekka innostuu jahtaamaan aseman rottia ja herättää leikillään hilpeyttä paikallisten keskuudessa.

Junat näyttävät olevan tupaten täynnä. Paimentolaiset juoksevat ja kiipeilevät jo liikkeillekin lähteneisiin juniin jääden roikkumaan ulkopuolelle kuka mistäkin kahvasta pidellen. Väkeä on liikaa ja jokainen yrittää tunkea väkisin läpi sisään vaunuun.

Lopulta, heti kun lopetan jo odottamisen, yöjunamme viimein puksuttaa asemalle. Ykkösluokan makuuvaunu on oikein tilava ja siisti. Aamulla lattialla tosin vilahtaa pari pientä hiirtä edestakaisin juosten, mutta se on vielä aika pientä. Matkanjohtaja kertoo, että viime kerralla kakkosluokan makuuvaunu oli täynnä torakoita, jollakulla oli niiden puremia kasvoissakin.

Kellojen kuminaa Gangesin rannalla

GangesVaranasi kuhisee elämää – ihmisiä ja lehmiä. Tänne hindut tulevat kylpemään joessa, jota he pitävät temppelinään. Kuolleiden ruumiita poltetaan puusta rakennetuilla rovioilla, ja tuhka sirotellaan Gangesiin.

Käymme illalla katsomassa veneellä polttorovioita joelta käsin. Laskemme veneestä kynttilöitä veteen. Pimeydessä Gangesin penkalla roihuaa yhdeksän tulipalloa, omaiset seuratessa seremonioita vierestä. Palatessamme lähtöpaikalle venesatamalle päin kiinnitän huomiota munkkiluostarista kaikuvaan kolkkoon ja kovaan konginpaukkeeseen. Kuulostaa aivan kuin Tuonelan kelloilta…

Venesatamassa seisoo seitsemän pappia korokkeiden päällä rukoilemassa Gangesille päin. Notkeat nuoret miehet tekevät kaikki liikkeet yhtä aikaa – sytyttävät suitsukkeet ja kynttilät, kohottavat niitä päänsä yläpuolelle soittaen samalla kellojaan. Taustalla kuuluu ylipapin harras laulu. Tunnelma on maaginen, kellosoittimien kolkatus vielä tehostaa sitä. Paikallinen opas kertoo, että papit rukoilevat paitsi kuolleiden sielujen puolesta, myös monen muun asian, esimerkiksi maailmanrauhan puolesta. Taivaalla lentää kynttilä pienen leijan päällä – ”siellä menee jonkun sielu”, kuulen vierestäni tokaistavan.

Aamulla palaamme samalle paikalle katsomaan hindujen kastautumista ja kylpemistä pyhässä joessaan. Gangesin veden avulla hindut uskovat puhdistautuvansa synneistä. Himalajalta laskevan joen vesi on erittäin saastunutta, kemikaali- ja bakteeripitoisuudet ylittävät moninkertaisesti suositukset, mutta se ei uskovaisten menoa haittaa. Miehet roiskuttavat ja valelevat vettä päälleen, muutamat pulskahtavat kunnolla uimaan ja sukeltelemaankin veneiden sekaan.

Varanasista lensimme sisäisellä lennolla takaisin Delhiin, josta lähti yöllä jatkolento Suomeen. Spice Airin kone on 1,5 tuntia myöhässä, mutta kone on uusi ja erittäin siisti. Päättäjäisillallisella hyvin maustettu, messinkipadoissa tarjoiltu tandoori chicken masala -annos kruunaa mieleenpainuvan matkan. Intia on kokemus, joka jää varmasti ikuisesti mieleeni!

Käytännön vinkkejä

RuokaaParas aika matkustaa Pohjois-Intiaan on loka–maaliskuu, jolloin päivälämpötilat ovat parinkymmenen asteen tienoilla. Monsuuniaikaan kesällä kuumuus ja kosteus rasittavat monia liikaa.

Intiaan vaaditaan viisumi, jonka hankkiminen Intian suurlähetystöstä Helsingistä vie viikon. Lisäksi on tarkistettava omalta lääkäriltä, mitä rokotuksia matkalle tarvitsee.

Syvimpään talviaikaan tammikuussa matkatessani pakkasin päiväkäyttöä varten mukaan takin, t-paitoja, pitkiä housuja ja puuvillapaitoja. Etenkin maaseudulla suositaan konservatiivista pukeutumista, ja niukat topit, minihameet ja shortsit kannattaa jättää suosiolla kotiin! Tammikuussa yölämpötila tippui alle kymmenen asteen, ja kivilattiaiset hotellihuoneet huokuivat silkkaa kylmyyttä. Villasukat, villapaita ja fleecealusasu olivat todella tarpeen yöasuna, mutta nekään eivät aivan riittäneet –  hytisin viluissani villapeitteen alla. Pieneen tilaan pakattava untuvamakuupussi ei olisi ollut lainkaan pöllömpi matkavaruste.

Hintataso Intiassa on hyvin edullinen suomalaiselle kukkarolle.

Englannin kielellä pärjää hyvin. Virallisia kieliä on intiassa on yhteensä 23, mutta liittovaltion keskushallinnon käyttämiä kieliä on vain kaksi, englanti ja hindi.

Hyvä tapa liikkua kaupungeissa on ottaa riksa tai taksi, pidemmille väleille kannattaa valita juna. Bussit ovat usein tupaten täysiä ja siksi epämukavia matkustaa. Junaliput kannattaa hankkia etukäteen, sillä junat ovat melko täysiä ja junalippujen jonotus voi kestää kauan. Auton vuokraus on erittäin epäsuositeltavaa, liikenne on hyvin kaoottista ja vaarallista pohjoismaalaisen silmin. Liikennesääntöjä ei ole, ja kukin tienkäyttäjä puikkelehtii välistä, miten parhaaksi näkee. 

Puhelut Intiasta Suomeen ovat kalliita, noin 3–5 euroa minuutilta. Tekstiviestien lähetys ja vastaanottaminen maksavat noin 0,30 euroa. Ostin paikallisen prepaid-liittymän matkanjohtajan suosittelemasta katukioskista. 540 rupian liittymällä soitin muutamana iltana Suomeen lyhykäisiä puheluita ja lähetin tukun tekstiviestejä. 

Passista ja rahoista kannattaa pitää Intiassa tiukasti kiinni, sillä niille löytyy runsaasti ottajia. Mieluusti passi ja luottokortti sekä osa rahoista kannattaa piilottaa vyölaukkuun housujen sisään. Tästä saimme käytännön opetuksen, kun matkaseurueemme jäsenen reppu vietiin junasta Delhin asemalla. Hän joutui palaamaan kahdeksi päiväksi Delhiin Suomen suurlähetystöön väliaikaista passin hakua sekä uutta viisumia varten. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä viranomaiset vaativat 2 000 euron takuusumman, jotta käsikirjoitetulla passilla pääsi ulos maasta!

Tarkkana kannattaa olla koko ajan. Ryöstelyt junissa ovat lisääntyneet viime aikoina. Väentungoksissa kannattaa aina pitää varansa, samoin jos joku tulee juttelemaan sinulle innokkaasti – aikeet saattavat olla jotain ihan muuta kuin alkuun näyttää. Joissakin nähtävyyksissä perässämme hännysteli paikallisia poikia, jotka seurasivat tiiviisti kannoillamme. Huomasimme näpistelyaikeet, ja tiukkojen tuijotusten jälkeen pojat luovuttivat ja jättivät meidät rauhaan.

Käsihygieniasta kannattaa pitää hyvää huolta. Käytin apteekin desifioivaa käsigeeliä joka kerran ruokailun ja wc-käynnin yhteydessä, enkä saanut kovin suuria vatsaoireita koko matkan aikana.

Intialainen ruoka on monipuolista ja hyvin maustettua. Parhaita vaihtoehtoja ovat kasvis- ja kanaruoat. Lammas on usein luista ja kalvoista. Kalaa ja äyriäisiä ei ole suositeltavaa syödä sisämaassa, sillä täällä kylmäketju katkeaa melkoisella varmuudella, eivätkä sisämaan joet ja järvet ole vedeltään erityisen puhtaitakaan. 

Ravintoloista saa joitakin kohtuullisia paikallisia viinejä, mutta viinimaa Intia ei todellakaan ole. Olut on hyvä ruokajuoma, mutta aina avatessasi uuden pullon haistele ensin pullon suuta. Olutkin voi olla pilaantunutta. Bensiiniltä haiskahtavat pullot kannattaa jättää koskematta.                        

Teksti ja kuvat: Anna Räsänen

X