Matkailu

Dublin on kirjailijoiden kaupunki

Teksti: Markus Ahonen Kuvat: Markus Ahonen

DraculaIrlantia on pidetty pitkään kulttuurin kehtona. Sellainen se on myös kirjallisuuden näkökulmasta. Vitsin mukaan pubiin summittaisesti heitetty kivi osuisi todennäköisesti ainakin kolmeen runoilijaan.

Vitsissä on puolet totta, sillä maalla on harvinaisen tiheä kirjallisuuden Nobel-palkintojen keskittymä. Ei ihme, jos kirjallisuusturistit suuntaavat Dublinissa käyntinsä kaupungin lukuisiin kirjallisuuskohteisiin. Ja niitä riittää.

Draculan isä kasvoi Clontarfissa

Dublinin keskustan pohjoispuolella Clontarfissa voi tutustua niihin kortteleihin, joissa kasvoi nuori herra nimeltä Abraham Stoker (1847-1912). Sittemmin etunimi lyheni puhekielessä Bramiksi. Kun Trinity Collegessa opiskellut ja sittemmin Lontoossa teatterijohtajana työskennellyt Stoker 50-vuotiaana vihdoin julkaisi maailmankuulun Dracula-teoksensa, oli Dublin saanut kaikkien aikojen kauhukirjailijansa.

Stoker kasvoi Marino Crescent -nimisen kadun talossa numero 15. Samalla kadulla asui myös hänen tuleva vaimonsa Florence Balcombe, kirjailija Oscar Wildeen aikaisemmin yhdistetty kaunotar. Bram Stokerin elämään ja Dracula-aiheisiin voi käydä tutustumassa Clontarfin The Bram Stoker Dracula Experience-museossa, joka on erikoinen yhdistelmä museota ja kummitustaloa.

Oscar Wilde (1854-1900) syntyi Dublinin keskustan Westland Row’ssa ja asui nykyisten valtion hallintorakennusten lähellä Merrion Squaren kulmilla. Wilde opiskeli muun muassa Trinity Collegessa ennen siirtymistään Britannian puolelle Oxfordiin. Hän palasi opintojensa jälkeen Dubliniin ennen matkojaan Iso-Britanniaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.

Dorian Grayn muotokuvan kirjoittaja eli skandaalinkäryisen elämän, johon liittyi vankilatuomio Englannissa homoseksuaalisuuden vuoksi. Hän eli vankilasta pääsyn jälkeiset elämänsä viimeiset kolme vuotta salanimellä, pennittömänä, poissa yhteiskunnallisista ja taiteellisista piireistä.

Stoker

Stokerin talo

Bloomsday Joycen kunniaksi

Kesäkuun 16. päivä on monelle tuttu. Tuolloin Dublinissa vietetään Bloomsdayta James Joycen (1882-1941) Odysseyksen päähenkilön Leopold Bloomin kunniaksi. Yhdenpäivänromaani kertoo vuorokaudesta muun muassa Dublinin eteläosan juutalaiskortteleissa. Se sijoittuu sattumalta samaan vuoteen ja päivään, joka oli Joycen ja tämän morsiamen Nora Barnaclen kihlajaispäivä.

Joyce syntyi vuonna 1882 syvästi katoliseen dublinilaiseen virkamiesperheeseen. Joidenkin väitteiden mukaan synnyinpaikka olisi ollut dublinilainen slummi, mutta todellisuudessa Joycen synnyinkoti oli osoitteessa 41 Brighton Square hyvämaineisessa esikaupungissa nykyisessä Rathgarissa.

Joyce vietti uransa alkuvaiheissa paljon aikaa Pariisissa. Kosmopoliitista on kotikaupungissaan edelleen paljon muistoja. Joycesta muistuttaa Dublinin keskustan pohjoisosassa sijaitseva James Joyce -keskus, Joycen patsaat sekä Martellon näkötorni Sandycovessa Dublinin eteläpuolella Dun Laoghairessa. Kyseiseen Napoleonin hyökkäyksen varalta aikoinaan rakennettuun pieneen puolustustorniin Joyce ystävineen asettui aikoinaan jopa asumaan. Samainen torni esiintyi myöhemmin myös Odysseuksen alussa.

Joycen patsas

Beckett oli näytelmien mestari

Yksi Joycen kirjailijaystävistä auttoi tätä kirjoittamaan Finnegans Waken. Maailma muistaa hyvin myös näytelmäkirjailija Samuel Beckettin (1906-1989). Vuoden 1969 kirjallisuusnobelistin kuvat ovat Irlannissa edelleen esillä mainoksissa, joissa puhutaan irlantilaisen kulttuurin puolesta.

Beckett syntyi varakkaaseen protestanttiseen perheeseen, jolla oli ranskalaiset juuret. Perhe asui isänsä rakentamassa talossa, joka sijaitsi esikaupunkialueella Foxrockissa. Beckett oli kova urheilija ja opiskeli kieliä Trinity Collegessa. Hän muutti Ranskaan työskennelläkseen siellä englannin kielen opettajana. Pariisissa hän tapasi Joycen, josta tuli Beckettin pitkäaikainen ystävä. Näiden kahden kirjailijan ystävyys oli varmasti yksi hedelmällisimmistä. Jos on Joyce jäänyt kirjallisuushistoriaan, on Beckett edelleen tunnettu etenkin teatteripiireissä näytelmistään Leikin loppu ja Huomenna hän tulee.

Pappi-poliitikko vei Gulliverin retkille

Oman aikansa suurkirjailija oli Jonathan Swift (1667-1745). Tämä pappi, poliitikko, satiirikko, ja esseisti syntyi Dublinissa ja kävi koulua maaseudulla ennen opintojaan Trinity Collegessa. Hän siirtyi Irlannin antikatolisen vallankumouksen tieltä Englannin Moor Parkiin valtiomies Sir William Templen avustajaksi. Temple kutsui Swiftin myöhemmin takaisin Moor Parkiin muun muassa kirjoittamaan tämän muistelmia.

Swift teki Dubliniin palattuaan useita matkoja Lontooseen, sai julkisuutta esseillään ja oli 1700-luvun alkuvuosina Lontoon poliittisen ja kirjallisen elämän merkkihenkilöitä ja palasi sinne pitkäksi aikaa. Sittemmin Swift vetäytyi politiikasta ja palasi Irlantiin toimiakseen Pyhän Patrickin katedraalin tuomiorovastina.

Swiftin kuuluisin teos Gulliverin retket julkaistiin vuonna 1726. Swift kärsi terveysongelmista, mahdollisesti Alzheimerin tai Ménièren taudista. Hän esitti elämänsä loppupuolella, että köyhien tulisi myydä lapsensa rahasta. Moni pitikin Swiftiä tämän elämän loppupuolella mielenvikaisena.

Shaw kieltäytyi rahasta

Dublinin eteläosan Synge Streetillä kasvoi Nobel-palkittu näytelmäkirjailija George Bernard Shaw (1856-1950), dublinilaisille tunnettu paremmin pelkästään Bernard Shawna. Hän totesi jo nuorena poikana Dublinin kansallisgallerian olevan paras koulu hänelle. Taideteosten äärellä hän kasvoi mieheksi, joka kirjoitti muun muassa näytelmän Pygmalion. Samaan näytelmään perustuu maailmankuulu musikaali My Fair Lady.

Menneinä aikoina irlantilaiset olivat useimmiten köyhiä. Shaw oli antelias ja testamenttasi lopulta Pygmalionin näytelmäoikeudet kansallisgallerialle. Se on ollut sille lottovoitto miljoonatuottoineen.

Shaw sai elämänsä aikana melkoisia tunnustuksia. Hän on ainoa kirjailija, joka on saanut sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon (1925) että Oscar-palkinnon (1938). Shaw oli periaatteen mies ja oli jopa kieltäytyä Nobel-palkinnosta. Hänen vaimonsa sai kuitenkin suostuteltua miehensä ottamaan palkinnon vastaan. Rahapalkinnosta hän luopui vaatimalla sen käyttöä ruotsalaisen kirjallisuuden kääntämiseen englanniksi.

Shaw'n kotitalo

Sotakirjeenvaihtajasta kirjailija

Vain vähän matkan päässä Shaw’n asuintalosta on pitkässä ketjutalossa asunto, jossa asui uskalias mies. Cornelius Ryan (1920-1974) lähti toiseen maailmansotaan kirjeenvaihtajaksi. Hän lensi brittipommikoneissa Euroopan yllä, mutta onnistui välttämään pommikonelentäjien kuoleman siirtymällä vähemmän riskialttiimpiin hommiin maavoimien mukaan.

Ryan reissasi toisen maailmansodan aikana kenraali George S. Pattonin mukana Ranskassa ja Italiassa ennen pääsyään todistamaan Berliinin antautumista. Kun maailmansodan jälkeen Israelin perustaminen oli lähellä ja Jerusalemissa levottomuuksia, hän matkasi paikan päälle käytyään ensin seuraamassa Tyynenmeren alueen sotatoimia ja ydinpommin testausta.

Sotakokemuksiinsa perustuen hän kirjoitti sotiin liittyviä kirjoja. Ensimmäinen romaani, Atlantin valli murtuu, kertoo Normandian maihinnousun ensimmäisestä päivästä. Se ilmestyi vuonna 1959 ja tehtiin elokuvaksi vain kolmea vuotta myöhemmin. Mukaan päätyi suuri osa sen ajan suurimmista elokuvatähdistä. Ryanin myöhemmistä romaaneista elokuvaksi on tehty Yksi silta liikaa.

Nykykirjallisuuden helmet

Irlantilainen kirjallisuus elää edelleen. Tulevina vuosina kaupungissa tullaan varmasti muistelemaan nykykirjailijoista suurimpia. Hieman keveämmän kirjallisuuden myyntitykki Maeve Binchy (1940-) on jo mainittu Dublinin eteläpuolen Dalkeyn kylän yhtenä julkkisasukkaana. Talo Dublinissa, Ystävyyden piiri ja Punapyökin varjossa ovat maailmanmenestysromaaneja, jotka ovat myyneet miljoonia kappaleita.

Irlantilaisen kirjallisuuden puolella riittää edelleen paljon arvostusta. Vastikään 70 vuotta täyttänyt nobelisti-runoilija Seamus Heaney (1939-) on kansan keskuudessa hyvin pidetty ja arvostettu henkilö, jota nähdään kaupungin tärkeissä kirjallisuustapahtumissa pitkin vuotta. Heaneyn Nobel-palkinto vuodelta 1995 tuskin jää maan viimeiseksi. Kirjallisuusturisteja tullaan siis näkemään Dublinissa vielä jatkossakin.

Thomas Moore

 

X