Matkailu

Emma Vepsä liftasi Afganistaniin – ”Uutisista saa vääristyneen kuvan monista maista”

Emma Vepsän, 28, uhkarohkea liftireissu Venäjältä Afganistaniin näytti hänelle sotien runtelemien maiden vieraanvaraiset kasvot.
Teksti: Anna Palmén Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Onko tässä mitään järkeä? Emma Vepsä mietti talvella 2015 kazakstanilaisen moottoritien varressa, kun yksikään auto tai rekka ei pysähtynyt kohdalle.

Ulkona oli 25 astetta pakkasta ja kylmä tuuli sai ilman tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Tien toisella puolella oleva lämmin kahvila suorastaan kutsui astumaan sisään, mutta palelemisen takia tajunnan rajamailla häilyvä Emma ei luovuttanut vaan jatkoi sitkeästi liftaamista.

– Autoja kulki tiellä vähän, eikä yksikään niistä pysähtynyt. Turhautumisen kyyneleet jäätyivät poskilleni, ja kärsin todennäköisesti hypotermiasta.

– Lopulta eräs paikallinen mies pysähtyi ja sain kyydin sadan kilometrin päähän huoltoasemalle, jossa sain odotella kyytiä sisällä. Ystävälliset huoltoaseman työntekijät kyselivät ohi ajavilta kuskeilta, olisiko joku matkalla Almatyyn. Lopulta kuski löytyi ja sain kyydin. Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka vaarallinen tilanteeni oli ollut ennen sitä.

Emman matka alkoi Moskovasta

Emma oli alkanut haaveilla paluusta Afganistaniin vierailtuaan muutama vuosi sitten maan pääkaupungissa Kabulissa. Emma ihastui maahan mutta ei halunnut matkustaa sinne lentämällä.

– En enää pidä lentämisestä. Siinä matkustusmuodossa ihminen vain siirretään paikasta toiseen. Sen vuoksi päätin alkaa liftata, Emma sanoo. Varsinaisen päätöksen matkaan lähtemisestä Emma teki vain kuukausi ennen reissua.

28-vuotias Emma pitää omaa matkablogiaan ja on matkustanut jo yhteensä 64 maassa, myös kriisipesäkkeissä. Hän haluaa tutustua maihin ja ihmisiin konfliktien takana ja oli muun muassa Egyptissä arabikeväänä 2011. Emmalla ei ole vakituista kotia Suomessa. Viime kesänä hän teki ystävänsä takapihalle kasvimaan ja sai vastapalvelukseksi katon päänsä päälle. Suomessa ollessaan hän on työskennellyt muun muassa taidemuseossa.

Liftausmatkansa Afganistaniin Emma aloitti Moskovasta, jossa hän tiesi majailevan paljon peukalokyytiläisiä. Koska parhaat asiat tapahtuvat Emman mielestä yllättäen, hän ei tee tarkkoja matkasuunnitelmia etukäteen. Sen vuoksi matkareitti oli vielä lähtiessä avoin, mutta kokeneilta venäläisiltä liftareilta hän sai arvokkaita vinkkejä.

– Sain myös eräältä paikalliselta mieheltä lahjaksi pehmoaasin, jonka nimesin Vladimiriksi. Sidoin aasin rinkkaani tuomaan onnea.

Viimeisen illan Moskovassa Emma vietti uudella venäläisellä ystävällään, joka neuvoi ensimmäisen hyvän liftauspaikan. Aamu koitti, ja Emma seisoi Moskovan ulkopuolella tien varressa valmiina suureen seikkailuun.

– Hymyilin leveästi ja nostin peukalon. Olin saanut vinkin, että kannattaa seistä sellaisessa paikassa, johon kuljettavat kiinnittävät huomiota. Päätin seistä aivan poliisien tarkastuspisteen kohdalla eli paikassa, jossa monet kuskit hidastivat. Kukaan kohdalleni pysähtyneistä ei kuitenkaan ollut matkalla samaan suuntaan.

Lue myös: Kokeneen reppureissaajan vinkit Aasiaan

Aluksi Emma ei osannut sanaakaan venäjää

Emman reitti kulkisi Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin kautta Afganistaniin.

Ennen ensimmäisenkään kyydin saamista, tunnin seisomisen jälkeen, Emman olkapäitä särki ja kymmenen kilon rinkka painoi selässä. Juuri kun Emma päätti pitää tauon, rekka pysähtyi kohdalle: ”Nižni Novgorod?” Emma kysyi. ”Da”, kuski vastasi.

Rekassa soi letkeä musiikki, ja korkealta oli hyvä katsella maisemia. Matkaa hankaloitti vain yhteisen kielen puute. Se kuitenkin selvisi, että moskovalaisen kuskin nimi oli Ildar ja hän oli matkalla Kazaniin, Tatarstaniin.

– Tajusin, että olisi hyvä osata edes hieman venäjää. Päätin, että heti kun pääsen internetiin, hankin puhelimeeni venäjän kielen sanakirjasovelluksen.

Ildar halusi päästä perille 800 kilometrin päässä sijaitsevaan Kazaniin jo samana iltana, joten pysähdyksiä ei ollut montaa. Kerran mies keitti Emmalle kahvit rekassa olleella pienellä keittolevyllä.

Ildar jätti Emman tien varteen 10 kilometriä ennen Venäjällä sijaitsevaa Nižni Novgorodia. Emma hyppäsi paikallisbussiin.

– Ihmiset hymyilivät, ja Vladimir-aasi pilkotti repustani. Ensimmäinen etappi oli ohi, ja olin onnellinen.

Kyyti Itä-Ukrainan sota-alueelta palaavalta mieheltä 

Nižni Novgorodissa Emma hankki heti puhelimeensa sanakirjasovelluksen, jotta kommunikointi kuskien kanssa olisi jatkossa helpompaa.

– Osa kuskeista puhui yllättävän paljon, vaikka yhteistä kieltä ei aina ollutkaan. Useimpia se ei näyttänyt haittaavan.

Vaikka yhteisen kielen puute tuntuikin rasittavalta, välillä Emma pääsi käymään myös syvällisempiä keskusteluja. Esimerkiksi Venäjällä, lähes neljänsadan kilometrin päässä Moskovasta, Emma sai kyydin Itä-Ukrainan sota-alueelta Donetskista palaavalta Igorilta. Elämää nähneellä, englantia puhuvalla miehellä oli paljon mielipiteitä elämästä ja politiikasta. Igor puhui ja Emma kuunteli.

– Kerran nukahdettuani kesken matkan eräs kuski herätti minut varta vasten ihailemaan upeita vuoristomaisemia. Kaikki matkan varrella tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä.

Vaikka Emma ei pelännyt, hän ei silti hypännyt jokaisen kohdalle pysähtyneen kuskin matkaan.

– Tarkkailin joka kerta, miten kuski katsoi minua. Jos minulle tuli katseesta sellainen tunne, että en voi luottaa kuskiin, kieltäydyin kohteliaasti.

Lue myös: Onko liftaus turvallista? – 10 vinkkiä liftarille

Pelkäsikö Emma?

Ulkopuolisesta Emman matka kuulostaa hullulta ja jopa uhkarohkealta mutta naisesta itsestään ei.

– Mikä minua olisi pitänyt pelottaa? hän ihmettelee.

Esimerkiksi liftausreissun aikana Kirgisiassa kävi niin, että Emma tajusi vasta autosta hypättyään olevansa väärässä kaupungissa. Kadulla hän kuitenkin törmäsi Bakyt-nimiseen mieheen, joka tarjosi Emmalle äitinsä kotia majapaikaksi. Äiti asui maatilalla, josta on upeat näkymät vuoristoon.

– Pihapiirissä käyskenteli hevosia ja yksi äänekäs aasi. Sain hyvää ruokaa ja aamulla pesin hampaani ulkona ihaillen upeaa vuoristomaisemaa.

– Liftauksellani haluan osoittaa, että ihmiset haluavat pääosin hyvää toisilleen. Matkalla on täysin riippuvainen toisten hyvästä tahdosta. Sodasta tai köyhyydestä huolimatta liftausreissullani kohtaamani ihmiset kutsuivat kotiinsa teelle ja olivat aina vieraanvaraisia.

Liftaria luultiin köyhäksi ja hänelle tarjottiin rahaa

Emman päiväbudjetti oli noin 10 euroa. Hän majoittui enimmäkseen internetin sohvasurffauspalvelusta löytämiensä paikallisten luona. Uzbekistanissa hän tosin joutui yöpymään hotellissa, koska maan lainsäädännön mukaan turistin täytyy majoittua rekisteröidyssä majapaikassa.

Hotelleissa yöpyessään Emma sai usein huoneen puoleen hintaan kertoessaan olevansa liftireissulla. Esimerkiksi erään hotellin johtaja oli lukenut Emman blogia ja pitänyt liftausideasta ja halusi siksi antaa Emmalle alennusta. Rekkakuskit maksoivat usein myös Emman ruoat. Välillä hänelle tarjottiin jopa rahaa, koska jotkut ajattelivat, että liftaava tyttö on köyhä.

– En ottanut rahaa vastaan. En liftannut sen vuoksi, ettei minulla olisi rahaa. Liftasin, koska halusin tutustua paikallisiin ihmisiin.

Lue myös: 100 parasta matkalaukun pakkausvinkkiä – Älä runno, vaan rullaa ja rutista!

Afganistanissa Emma kutsuttiin rauhanturvaajien saunaan

Lopulta rajanylityspäivä Afganistaniin koitti. Emma heräsi hotellissa Uzbekistanissa lähellä Afganistanin rajaa.

– Ensimmäistä kertaa matkani aikana olin hermostunut ja mahaani sattui. En tiennyt, mitä odottaa. Kaikki Afganistanista kuulemani varoitukset kaikuivat korvissani. Entä jos matkani tyssääkin tähän? Olin jo matkustanut 7 250 kilometriä, ja minulla olisi enää 100 kilometriä jäljellä.

Emma joi muutaman kupin kahvia ja pukeutui löysiin vaatteisiin ja pään peittävään huiviin.

Rajanylitys sujui ongelmitta, ja hermostus kaikkosi.

– Ylitin ystävyyden sillan, joka kulkee Amu Darya -joen yli. Nappasin kännykkäkameralla kuvan sillasta, vaikka se ei varmasti ollut sallittua.

– Afganistanin rajaviranomaiset olivat varmasti rennoimpia viranomaisia, joita olen koskaan tavannut. He vain vitsailivat ja kysyivät, että onko repussani Vladimirin lisäksi enemmänkin aaseja.

Kolme afgaanimiestä tarjosi Emmalle kyydin Mazar-i-Sharifin kaupungissa sijaitsevaan hotelliin. Hotellihuoneessaan Emma vihdoin tajusi, mitä oli juuri tapahtunut.

– Jännitys laukesi ja puhkesin hymyyn. Tuntui samalta kuin maratonin maaliviivalla mutta vain paremmalta!

Suomalaiset rauhanturvaajat olivat seuranneet Emman matka-blogia ja kutsuivat hänet heti saapumista seuraavana päivänä saunaan. Sauna oli kierrätysmateriaaleista rakennettu leirisauna, mutta se tuntui rankan ja kylmän matkan jälkeen mahtavalta.

Emma inspiroitui afgaaninaisista

Afganistanissa Mazar-i-Sharifissa Emma tapasi paikallisia nuoria naisia. Hunnutetut naiset olivat koulutettuja ja ylpeitä kotimaastaan.

He puhuivat naisten ja nuorten haaveista, politiikasta ja siitä miten maata voisi kehittää parempaan suuntaan. Monet heistä olivat eläneet pakolaisina ulkomailla mutta palanneet Afganistaniin, koska näkivät maan tulevaisuuden valoisampana.

Näiden kohtaamisen takia Emma matkustaa.

– Uutiskuvista saa vääristyneen kuvan monista sotaa käyvistä maista. Esimerkiksi afgaaninaiset näytetään usein vain uhreina.

Emma ei aio jatkossakaan pysyä aloillaan. Hän on juuri liftannut Tallinnasta Teheraniin.

– Maailmassa on niin paljon nähtävää ja niin monia ihmisiä, joiden mielenkiintoisia tarinoita en ole vielä kuullut.

Lue myös: Iina Kuustonen: ”Hyväntekeväisyystyö on ollut parasta terapiaa”

Käy kurkkamassa myös Emman blogia.

Artikkeli on julkaistu Annassa 15/2016.

X