Matkailu

Etelä-Afrikka – Safaripäiväkirja

Teksti: Sari Kivelä Kuvat: Sari Kivelä

LeijonaveljeksetNostamme reppumme äitini kanssa pienen sinisen traktorin vetämästä kärrystä lähellä Krugerin kansallispuistoa Etelä-Afrikassa. Tunnin ajomatkan jälkeen Ngala Private Game Lodgessa meidät otetaan vastaan kristallisin tervetulomaljoin. Paikan johtaja Dennis tuo papereita allekirjoitettavaksi. Kysyn, mitä takana oleva pieni printti tarkoittaa. -”Siinä tapauksessa että leijona syö teidät, emme ole vastuussa…mutta teen tietenkin kaikkeni ettei niin käy.” Nimi siis vain paperiin ja meillä on pari tuntia aikaa hengähtää ennen kuin alkaa ensimmäinen safarimme.

Mökkimme valkeaksi rapatut ulkoseinät ja kaislakatto antavat vaikutelman melko vaatimattomasta kyhäelmästä, mutta sisältä mökki on erittäin viihtyisä ja tasokas. Huonekorkeus on arviolta noin 4 metriä, mikä antaa erittäin tilavalle huoneelle lisää avaruutta. Kylpyhuoneen suihku ja kylpyamme on vuorattu tummalla liuskekivellä.

Kello neljä alkaa iltasafari. Auton keulassa istuu jäljittäjämme Norman. Oma rangerimme Jeff nousee kuljettajan paikalle ja painottaa vielä, että puhelin on pidettävä ehdottomasti suljettuna eikä autossa koskaan saa nousta seisomaan. Takanamme istuu tuore englantilainen pariskunta Paul ja Sarah.

Lämmin tuulenvire käy kasvoilla, kun ajamme avonaisella maastoautolla hiekkateitä pitkin eteenpäin. Ilmeet muuttuvat kaikilla hämmästyksestä, kun Jeff ohjaa automme suoraan tiheäkasvuiseen pusikkoon. Ajelemme hieman ristiin rastiin ennen kuin saavumme leopardiemon luokse, jolla on 2,5 kuukauden ikäiset pennut vierellään. Eläimet makoilevat ruohikossa ja niitä ei näytä liikuttavan tippaakaan, että olemme niistä vain muutaman metrin päässä. Tunne on aivan uskomaton.

LounaallaAuringonlaskun aikaan Jeff ja Norman kokoavat pöydän keskelle savannia. Tarjolla on juotavaa valkoviinistä whiskeihin ja pikkupurtavaa: kuivattua nautaa, mangoa tai pähkinöitä. Auringon laskeuduttua Norman jäljittää eläimiä heiluttamalla valokiilaa nopeasti edestakaisin ja varoo osumasta valoa tiettyihin eläimiin, koska ne olisivat muutoin helppoa saalista leijonille.

Pimeän tullen emme saa liikkua yksin missään, sillä Ngalassa ei ole minkäänlaisia aitoja eläimille. Safarin jälkeen portilla on odottamassa turvamies, joka saattaa meidät takaisin mökkiimme sekä takaisin kynttiläillalliselle. Pihamaalle on sytytetty yli 100 lyhtyä ja pöydät on siirretty nurmikolle tähtitaivaan alle. Lähistöltä kuuluu eläinten ääniä, taukoamaton heinäsirkkojen siritys.

Aamu alkaa leijonasafarilla

Herätys on kello viisi aamulla, ulkona on jopa kylmä. Puemme yllemme pitkät housut ja jotain pitkähihaista. Nautimme nopeasti aamukahvin paksun ja maukkaan keksin kera. Safarimme suuntaa Ngalan eteläkärkeen leijonien luokse. Ne ovat yöllä saalistaneet vesipuhvelin ja on helppo seurata korppikotkien liitelyä taivaalla raadon lähistöllä. Meitä tulee vastaan nuori leijonauros, joka kajauttaa ilmoille kutsun kolmelle vanhemmalle veljelleen. Hieman etäämmällä on naarasleijona kolmen pennun kanssa. Aurinko on juuri nousemassa ja pienet leijonat ovat tarmoa täynnä, tassuttelevat aivan viereen tutkailemaan uteliaana meitä ja välillä venyttelevät pehmeällä hiekalla.

Leijonien määrä on hälyyttävästi laskenut kansallispuiston alueella ja Jeff on mukana projektissa, johon kuuluu niiden seuraaminen päivittäin. Jeff tilastoi kaiken leijonien elämästä mm. kuka parittelee kenen kanssa, niiden ruokailut ja sairaudet. Luonnon kiertokulkuun ei kuitenkaan puututa. Mikäli havaitaan sairas eläin, tilannetta seurataan, mutta sille ei anneta esimerkiksi lääkettä.

Norman on toiminut jäljittäjänä 12 vuotta Ngalassa. Jeff on työskennellyt rangerina vasta 1,5 vuotta, mikä on ihme, sillä hän vaikuttaa kävelevältä tietosanakirjalta. Jeff näyttää meille eri puiden lehtiä. Aina löytyy sopiva lehti vaikkapa hikkaan, päänsärkyyn, silmälasien kiillotukseen tai jopa maalipinnan hiomiseen. Eräs lehti on sopiva teen keittoon, kunhan ensin on poistanut myrkyllisen siemenen lehtien välistä. Puun juuret käyvät vaikka naruksi. Tiettyjä puita seuraamalla huomaa maanalaisen vesilinjan. Kasvin hedelmäkoteloista saa käteviä juomapulloja.

KirahviSafari on hoitoa sielulle ja mielelle aistien avautuessa äärimmilleen. Silmiä hivelevät savannin vihreän eri sävyt. Istumme hiljaa, kuunnellen ja yritämme tunnistaa eläimiä äänten perusteella. Mukaan mahtuu uskomaton määrä eri eläinten ääniä. Jeff maistattaa eri puiden lehtiä, joilla selviää luonnossa mikäli omat nesteet loppuvat. Osa safarin viehätystä on, että emme vain istu toimettomana auton kyydissä vaan meidät otetaan mukaan heti alusta alkaen. Meille opetetaan kädestä pitäen, kuinka etsitään eläinten jälkiä ja nähdään niiden kulkusuunta. Olen pitänyt tähän mennessä luonnossa liikkumista ikään kuin itsestään selvyytenä. Safari kirjaimellisesti avaa silmät ja osaa kiinnittää huomiota luonnon pieniin yksityiskohtiin. Vuorovaikutus luonnon kanssa on vaikuttava.

Palaamme lodgelle kymmeneltä. Aamupalaksi on mahdollista ottaa teen ja paahtoleivän lisäksi lämmin ateria. Tämä sisältää mm. munakkaan, pekonia ja makkaroita. Tänään on kuitenkin vuorossa herkuttelua lettujen kera appelsiinimarmaladilla, jossa on päällä grillattua banaania sekä hieman sulaneita suklaan paloja. Loikoilemme uima-altaalla muutaman tunnin, kunnes on jo lounaan vuoro. Tarjolla on hyvin erilaisia maukkaita kasvisvaihtoehtoja, bataattia ja paahtopaistia.

TerassillaIstumme mökkimme terassilla nauttimassa mökkiin tuotua yllätystä, shamppanjaa ja suklaapiiraita, kun pari apinaa ovat kilpajuoksulla mökkimme vieressä. Ohitsemme kulkee myös ensimmäiseltä safarilta palaava lapsiperhe, joka eilen illalla saapui parijonossa naapuriimme. Kaikkien kasvoilta on luettavissa iloisuutta, jopa silmät hymyilevät ja lapset matkivat innoissaan eläimiä.

Safarimme on alkanut uskomattomalla eläinten paljoudella. Kahden päivän aikana olemme nähneet jo valtavan kirjon myös muita eläimiä ja mukaan mahtuvat sarvikuonot, kirahvit, sakaalit, puhvelit, virtahevot, impala-antiloopit, elefantit, pöllöt, kotkat, villisiat ja seeprat. Puhumattakaan pienemmistä eläimistä: värikkäitä sudenkorentoja, kilpikonnia ja heinäsirkkoja. Päivän kokemuksia keräännymme kertomaan grillijuhliin, vartaassa pyörivät villisika ja lammas.

Kuin mukana luontodokumentissa

Yön aikana on tehty havaintoja gebardien liikkeistä ja automme suuntaa heti aamusta niiden luokse. Saavumme kuin keskelle luontodokumenttia, missä gebardi juoksee muutamassa sekunnissa nuolen lailla impalan kimppuun. Gebardi raahaa itseään noin kaksi kertaa isompaa saalistaan hieman meistä kauemmaksi. Impaloiden hätäkutsu on hälyyttänyt paikalle myös hyeenat ja pian gebardi joutuu luovuttamaan saaliinsa toiselle.

Lodgella voi päivällä hemmotella itseään leväten auringossa uima-altaan reunalla tai pehmeällä divaanilla, hyvän kirjan parissa maistellen vaikkapa sherryä. Lämpötila on päivisin juuri sopiva, muistuttaen Suomen alkukesää. Tänään otamme osaa päivittäin lähistöllä järjestettävään luontokävelyyn, joka kestää pari tuntia.

Turvallisuussyistä meillä tulee kulkea jonossa ja aina Kennyn ja kiväärin takana. Meitä arveluttaa valtavasti astua karkeaan vaaleanvihreään ruohikkoon käärmeiden pelossa. Kenny sanoo, että ainoa käärme, jota täällä voi olla on puffanderi ja jos joku sen päälle tallaa, niin se olen minä. Kuulemme myös, että maan päällä näkyvät valtavat jopa kaksi metriä korkeat termiittikeot ovat vain jäävuoren huippu. Kuningatar elää noin 15 vuotiaaksi ja keot voivat olla jopa 100 vuotta vanhoja.

Leopardia jahtaamassa

Aamusafarilla meillä on tarkoitus palata leopardien luokse, kun pysähdymme katselemaan pienessä lammikossa kylpevää puhvelia. Kaukaa kuuluu naarasleijonan kutsu. Jeff ja Norman vilkaisevat nopeasti toisiaan. On mielenkiintoista nähdä heidän kommunikoivan keskenään käsimerkein tai pelkällä katseella – ja näyttää, että he pystyvät lähes lukemaan toistensa ajatukset. Jeff ilmoittaa meille: ”Tässä lähellä liikkuvat leijonaveljekset ja niitä seuraamalla voimme ehkä löytää naaraan, joka on vasta saanut pentuja”.

Leijonaveljekset löytyvät pian ja lähdemme ajamaan hiljakseen niiden perässä. Viereisessä puussa on paviaanilauma ja nähdessään ne leijonat aiheuttavat käsittämättömän, korvia huumaavan metelin. Paviaanit hyppelevät oksalta toiselle ja näyttää kuin ne aikoisivat hajottaa koko valtavan puun peloissaan.

Sadekausi on meneillään, mutta leveä Timbavati-joki on rutikuiva, koska ei ole satanut viikkokausiin. Myös elefantit ovat kaivaneet melkein puoli metriä syviä kuoppia kullankeltaiseen hienoon hiekkaan etsiessään vettä, tuloksetta. Leijonat nousevat jyrkkää joen pengertä ylös pensaikkoon ja joudumme kiertämään hieman kauempaa reittiä. Joen penger on liian jyrkkä, jopa maastoautollemme. Leijonat löytyvät helposti lepäilemästä puun varjosta.

NorsuIltasafarilla jatkamme leopardin etsimistä. Jälkiä löytyy helposti ja Jeff ja Norman jättävät meidät odottamaan autoon keskelle pusikkoa. Kuluu hetki jos toinenkin eikä heitä kuulu takaisin. Radiopuhelimesta kuuluu ajoittain epämääräistä rätinää ja mietimme, että joko he ovat eksyneet Mosambikin puolelle tai leijonat ovat syöneet heidät.

Tauon aikana on mahdollista vaihtaa safarikuulumisia toisten kanssa. Viikon aikana kaikki tapaamamme ihmiset ovat käyneet Kenian safarilla ja tulevat tänne, koska täällä on paljon paremmat mahdollisuudet nähdä ”takuuvarmasti” eläimiä. Toiset ovat yllättyneitä, että kahdessa päivässä olemme nähneet jo kaiken. Kuitenkin jokainen safari on erilainen eikä koskaan tiedä, mitä se tuo eteensä. Lämpötilasta ei ole kenelläkään tietoa, mutta kello löytyy kaikilta, että ehtii mukaan safarille.

Jeff ja Norman palaavat autolle; ei leopardia tänään. Paluumatkalla näemme puhveleita ja virtahepoja. Pimeän aikaan Norman etsii valokeilalla eläimiä, kun yllättäin edessämme tietä pitkin tallustelee kauan kaivattu leopardi. Jeff tekee ilmoituksen radiolla muille ja kertoo, ettei se välitä meistä, sillä on mielessä vain saalistus. Pian kaksi muuta autoa saapuvat paikalle ja luovutamme paikkamme, ettei eläin stressaannu ”jahtaamisesta”.

Paluumatka takaisin tielle tuntuu yllättävän pitkältä ja välillä Jeff vilkuilee ylös taivaalle. Ajattelen, että niin tietenkin, oppaat Afrikassa osaavat suunnistaa tähtien mukaan. Matka vain jatkuu ja Jeff naurahtaa, että oli se tie täällä jossakin. Jeff ottaa radiolla yhteyttä toisiin, että he näyttävät meille valonheittimellä sijaintinsa. Pian taivaalle heijastuu valonkajo ja löydämme takaisin tielle.

Olemme jo paluumatkalla, kun radiosta kuuluu, että eräällä toisella ryhmällä auto on hajonnut keskellä tiheää pensaikkoa leopardin ollessa jossakin lähistöllä. Jeff vastaa kutsuun ja löydämme pian auton, josta akku on täysin tyhjentynyt. Jeff pyytelee anteeksi iäkkäältä pariskunnalta, että on varmaan pelottavaa joutua istumaan täysin pimeässä leopardi vierellä. Naisen vastaa innokkaana, että vielä mitä, olipa mahtava seikkailu!

Jeff virnuilee ratin takaa, että meillä on vielä yksi yllätys teille. Mikähän eläin mahtaa olla kyseessä, tätä ei vielä kukaan teistä ole nähnyt. Yllätys on todella melkoinen, kun erään mutkan takaa keskellä metsää loistavat sadat lyhdyt ja meidät vastaanottaa herkullinen tuoksu grillistä. On kuin olisimme saapuneet johonkin taikametsään.

Palaamme takaisin mökkiimme ja avaan kylpyhuoneen oven ihmetellen, kun vasten kasvoja pöllähtää kostea ja lämmin ilma. Jään tuijottamaan sanattomana hetkeksi näkyä. Kylpyhuone on valaistu kymmenillä kynttilöillä ja kylpyammeeseen on laskettu höyryävän kuuma tuoksuva ruusukylpy.

Leijona silmästä silmään

Jeff kysyy meiltä, mitä haluamme tänään nähdä. Caroline on tullut CC African pääkonttorista lomalle ja vastaa, että haluaa nähdä eläimet tekemäsä jotakin. Vastaus aiheuttaa suurta hilpeyttä Normanissa ja Jeffissä – vai tekemässä jotakin!! Eikä aikaakaan, kun näemme elefantin syömässä ruohoa. Jeff tokaisee, että tehtävä suoritettu, siinä eläin nyt tekee jotakin.

Leijonia etsimässäHieman myöhemmin maassa havaitaan leijonan jälkiä. Jeff nappaa kiväärin ja katoaa Normanin kanssa läheiseen pusikkoon. 10 minuutin kuluttua he palaavat ja arvelevat leijonien olevan läheisellä juomapaikalla, mutta sinne saavuttuamme mitään ei näy. Ajelemme rannan tuntumassa ja molemmat ovat vähän ymmällään, sillä jäljet kulkevat lähistöllä edestakaisin. Jeff ilmoittaa, että tarkastetaan vielä äkkiä rannan toinen puoli. Katselen maisemaa ja huomaan kaksi leijonaa makoilemassa hieman kauempana.

Ajamme pois tieltä suoraan leijonien viereen. On uskomaton tunne katsoa suoraan leijonan silmiin vain muutaman metrin päässä. Leijonat ovat aterioineet vain muutamaa tuntia aiemmin, mutta ainoa sen puolesta puhuva näkyvä seikka on niiden pullottava vatsa, joka juomapaikalla suorastaan roikkuu maata vasten. Puhvelista ei ole jäänyt jäljelle muuta kuin vähän takajalkoja ja toinen silmä.

Jeff on kertonut aikaisemmin, että kävelee vaikka vastaan leijonia tai leopardeja, mutta ei puhveleita. Ne ovat täysin arvaamattomia ja käyttäytyvät toisinaan kuin pillastunut härkä. Tuntuu mielenkiintoiselta, että pian olemme keskellä noin sadan yksilön puhvelilaumaa ja voimme tuntea eläinten tuijotuksesta ja puhinasta, että emme ole tervetulleita.

Autot tarkistetaan joka aamu ja rengasrikko tapahtuu kerran kuussa. Jeff kertoo, että auto pysäköidään aina niin, että on reitti valmiina mahdollista pikaista poistumista varten. Tiellemme on kyllä osunut jo pari ärhäkkää elefanttia. Ne heiluttelivat suuria korviaan, jalalla nostattivat hiekkaa ilmaan ja töräyttelivät meitä lähtemään.

Haikeat jäähyväiset

On viimeinen aamumme ja safarille lähtee mukaan nuori harjoittelijapoika Gregg. Norman jätetään matkan varrelle etsimään leijonia. Saamme radiolla ilmoituksen gebardista, jolla on seitsenviikkoiset pennut. Jeff ehtii kiljahtaa, että kuulitteko?!, kun samassa jo kurvaa auton kahdella renkaalla ympäri risujen raapiessa auton kylkiä. Jeff kaahaa rallia hiekkatiellä ja auto pomppii montusta toiseen. Ehtii hän sentään jossakin välissä kysyä meiltä, olemmeko kunnossa. Viittilöimme, että kaikki ok – aja, aja!!

Gebardiemo on pentuineen hyvin arka emmekä pääse aivan viereen. Vaivainen 10 metriä tuntuu todella kaukaiselta. Poimimme paluumatkalla kyytiin eläimen nimeltä Norman sekä näemme vielä kome naarasleijonaa lepäilemässä puun varjossa. Olemme olleet koko aamun allapäin, sillä paluu kotiin häämöttää, mutta mikä lopetus safarille, gebardeja ja leijonia!

Paluumatkalla Jeff näyttää mukana olleille uusille matkaajille miten elefantin jätöksestä selviää onko kyseessä uros vai naaras. On tarpeeksi kamalaa katsottavaa, kun hän työntää sormensa siihen, mutta sen vielä lisäksi nuolaisee sormeaan ”Makea maku, naaras. Haluaako joku kokeilla, eikö? Missä teidän seikkailumieli on, viikko on jo mennyt!”

Matka oli kokonaisuudessaan todella antoisa ja rentouttava. Henkilökunta on aidon ystävällistä. Norman kertoo, miten heidän näkökulmastaan pyritään täyttämään asiakkaan toiveet eläinten suhteen, mutta usein heillä on aikaa kaksi päivää ja asiakkaat haluaisivat nähdä kaiken. Tuolloin safari on pelkkää ajoa eli vain siirtymistä paikasta toiseen. Paras mahdollinen safari kestää 3-5 päivää. Päivän aikana autolla ajoa kertyy n. 25 km.

Kotiinlähtö on todella haikea. Tuntuu kuin olisimme menettämässä hyviä, läheisiä ystäviä. Jeff ja Norman tekivät kirjaimellisesti kaikkensa, että matkamme olisi ikimuistoinen. Vietimme yhdessä iltaa grillinuotiolla ja koimme yhdessä mieleenpainuvia kokemuksia niin isojen kuin pienempienkin eläinten kanssa. Jäämme kaipaamaan Etelä-Afrikkaa, sen upeita auringonlaskuja, tiilenpunaista ja kullanruskeaa pehmeää hiekkaa sekä puustoa, joka heijastelee kaikissa vihreän eri sävyissä.

Safarimatka sisälsi
Ngala Private Game Lodge *****
3 ateriaa päivässä
Talon viinit, paikalliset alkoholijuomat, oluet, virvoitusjuomat, kahvi, tee, vesi
2 safaria päivän aikana avonaisella 4 x 4 maastoautolla
Luontokävely aseistetun oppaan johdolla
Uima-allas
Pesulapalvelut

Krugerin kansallispuisto kattaa yli 14 700 hehtaaria Afrikan kauneinta luontoa. Ngalan safarimaja on luonnonsuojelualueen sisällä ja on vuodesta 1992 kuulunut CC African omistukseen. CC Africa on eräs Afrikan suurimpia safarien järjestäjiä, jonka muita majoitus- ja safaripalveluja löytyy mm. Keniasta ja Tansaniasta.

Ajomatka Johannesburgista Ngalaan on 5 tuntia. Lähin lentokenttä on Ngalan oma kenttä, mutta myös Hoedspruit on vain 45 minuutin autokuljetuksen päässä.

X