Matkailu

Granada – Tapaksia ja aurinkoa maurien kaupungissa

Teksti: Henri Lassander Kuvat: Henri Lassander

GranadaTaustalla lumihuippuiset vuoret, kivenheiton päässä aurinkoiset hiekkarannat ja ympärillä historiallinen kulttuurikaupunki: Granada ei todellakaan ole yksitoikkoinen matkakohde. Ylväästä maurilinnoituksestaan tunnettu Tampereen kokoinen kaupunki on koko Andalusian kehutuin kohde, vaikka usein Sevilla kaappaa kulttuurimatkailijat ja Malaga auringonpalvojat.

Granada on monen mielessä synonyymi sen tunnetuimmalle nähtävyydelle, La Alhambralle. Tämä kukkulan päälle rakennettu komea palatsi jättää Granadan kirjaimellisesti varjoonsa, mutta itäisen Andalusian ylpeys on toki paljon, paljon muutakin: kirkkoja, espanjalaisia kapeita katuja, kauppoja ja toreja, vuoristoa – eivätkä ne aurinkorannatkaan kaukana ole.

Alhambra

Meille tämä pienisuuri kaupunki oli erinomainen valinta, sillä emme osanneet millään päättää, haluammeko vuoristoon, rannalle vai kaupunkilomalle. Granadassa saimme yhdistettyä nämä kaikki ja vähän muutakin.

Viikon mittaiseksi etelänmatkaksi Granada myös lunasti korkeat odotukset, joita me olimme kesälomallemme asettaneet. Siitä huolimatta, että heinäkuussa Andalusiaa suositellaan välttämättään, sillä elohopeat tuppaavat nousemaan päälle neljänkymmenen. Vaikka kaupunki tunnetaan erityisesti maurilaisaikaisen arkkitehtuurinsa kautta, on Granadalla paljon muutakin tarjottavaa. Se on erinomainen paikka tutustua vaikkapa flamencoon tai tapas-kulttuuriin. Shoppailijat löytävät täältä nopeasti omat katunsa, ja juhlamielellä matkaan lähteneet voivat illan tullen lyöttäytyä opiskelijaelämän tai muiden matkalaisten sekaan.

Maurien viimeinen tukikohta

Granada oli keskiajalla varsin erikoisessa asemassa. Islaminuskoiset maurit olivat vallanneet lähes koko Espanjan 700-luvulla ja pari sataa vuotta myöhemmin alkoi reconquista eli takaisinvaltaus. Sitä kesti useamman vuosisadan, kunnes lopulta Granada jäi muslimien viimeiseksi tukikohdaksi ja turvaksi Pyreneiden niemimaalla.

Kaupungin valtias Mohammed Ibn-Yusuf Ibn-Nasar rakennutti La Alhambran ennen kaikkea viimeiseksi puolustukseksi ympäröiviä kristittyjä vastaan. Nimensä La Alhambra sai väristään, sillä sana tarkoittaa ”punaista linnaketta”. Pari sataa vuotta Granada eli lähes rauhassa muun niemimaan kanssa ja muodosti jopa kauppasuhteita, pärjäten varsin mainiosti kristillisessä puristuksessa.

Parador

Reconquista päättyi lopullisesti vuonna 1492, kun Ferdinand Katolilainen ja hänen vaimonsa Isabella valtasivat Granadan. Vapautustarina ei ole kaunis: vaikka Granadan maureille luvattiin eteläisempiä maita ja koskemattomuus vastineeksi sodan päättämisestä, varsin pian Ferdinand perusti inkvisition edistämään niemimaan puhdistamista vääräuskoisista, eli juutalaisista ja maureista.

Vuosi 1492 oli merkittävä toisestakin syystä: samana vuonna muuan Kristoffer Kolumbus törmäsi Uuteen Maailmaan Isabellan rahoittamalla reissulla. Amerikan löytyminen avasi uusia kauppareittejä, joista Granadakin sai osansa. Se menestyi vielä hetken aikaa, mutta jäi vähitellen unohduksiin Nevadan varjoihin.

Vasta 1800-luvun romanttinen kansallisliike löysi Granadan ja sen näyttävän historian. Lopullisesti Granadan historiallinen merkitys tunnustettiin, kun kaupungin oma poika, runoilija Federico García Lorca ja säveltäjä Manuel de Falla nostivat paikkakuntaa kartalle. Tosin heidän työnsä jäi surullisella tavalla kesken, kun Espanjan sisällissota syttyi 1936. Garcia Lorca oli tunnettu vasemmistolainen, joka murhattiin ensimmäisten joukossa fasistien toimesta.

Granada

Tänä päivänä Granada on Andalusian helmi. Tuhannet matkailijat ovat löytäneet Alhambran Sierra Nevadan kupeesta ja Granada kilpailee matkailijoista suuren Sevillan ja merellisen Malagan kanssa.

Granadassa sopii mainiosti viettää useammankin päivän, mutta kaupunkiin tehdään myös runsaasti päiväreissuja läheisiltä rannoilta ja muista kaupungeista.

Katedraali on keskipiste

Kuten lähes kaikkien eurooppalaisten kaupunkien, Granadan keskipiste on sen katedraali. Tämän goottilaiskaunokaisen rakentaminen alkoi heti reconquistan jälkeen 1500-luvun alussa, eikä sen perustus voisi olla poliittisempi: se rakennettiin aiemmin maantasalle jyrätyn Granadan päämoskeijan paikalle. Katedraali suunniteltiin alunperin goottilaiseksi, mutta se rakennettiin pitkälti renessanssin ajatusten mukaan ja ehtipä siihen vaikuttaa vielä barokkikin. Hienoa katedraalia tärkeämpi nähtävyys on sen vieressä sijaitseva kappeli, johon Ferdinand ja Isabella ovat haudattu.

Tänä päivänä katedraali on jokseenkin kuvaavasti sokkelomaisten katujen puristuksissa, eikä sitä oikein edes huomaa ennen kuin seisoo aivan vieressä ja vilkaisee vahingossa ylöspäin. Jos katedraali oli tarkoitettu symbolisoimaan uutta kristillistä alkua kaupungissa, niin sen editse kulkeva Gran Vía eli Suuri Tie kuvaa myöhempien vuosien unohdusta – tämä pääkatu jyrättiin varsin rumasti keskelle vanhaa kaupunkia aikana, jolloin historialla oli varsin vähän painoarvoa.

Aivan katedraalin vierestä löytyvät myös pari muuta katolilaista rakennusta. San Jerónimon luostari ja San Juan de Diosin basilika löytyvät San Jerónimo -kadun varrelta.

Granada

La Alhambra on maurien taidonnäytö

Katedraalin karusta tarinasta huolimatta Granadan ilme on ja tulee aina olemaan maurilainen, sillä kaupungin päänähtävyys, upea La Alhambran palatsi, jättää niin katedraalin kuin koko kaupunkin varjoonsa.

Kukkulalle rakennettu ja koko kaupungin vertauskuvalliseen varjoonsa jättävä palatsi on Granadan-matkan ehdoton pääkohde. 800-luvulla aloitettu ja 700 vuotta myöhemmin viimeistelty palatsi on islamilaisen arkkitehtuurin suurimpia saavutuksia. Se rakennettiin turvaamaan paitsi niemimaan viimeisiä islaminuskoisia, myös heidän kulttuuriaan ja saavutuksiaan.

La Alhambra: Palacio de Carlos V

Palatsin vieressä on Nasrid-kuninkaiden kesämökki, Generalife. Se tarjosi aikanaan kaupungin hallitsijoille piristävämmän ja puutarhamaisemman ympäristön kuin puolustustarkoituksiin rakennettu Alhambra.

Kaikkien kiireisimpänä sesonkina Alhambraan voi olla hyvinkin paljon tunkua ja kaiken lisäksi palatsin tärkein osa, Nasrid-palatsi, vetää vain 300 henkeä kerrallaan. Niinpä lippuunkin on merkitty aika, jolloin sinne pääsee. Kannattaa siis olla tarkkana – niin ovat Nasridin vartijatkin.

La Alhambra: Palacios nazaríes

Sokkelomaisia katuja ja vaatekauppoja

Katedraalin eteläpuolelle levittäytyy Granadan vanha keskusta, labyrinttimäinen katujen verkosto, josta voi käydä bongailemassa kaikenlaista shoppailtavaa. Kalliimpia putiikkeja kannattaa puolestaan metsästää suuremmilta lähikaduilta kuten mainitulta Gran Víalta ja sen päästä Calle Reyes Catolicos -nimiseltä kadulta.

Turistitoimisto puolestaan sijaitsee Plaza de Mariana Pinedalla, katedraalista etelään. Paikan päältä saatavan turistikartan kanssa kannattaa olla tarkkana: se kun ei näytä ilmansuuntia aivan kohdilleen.

Alhambran pohjoispuolella on jälleen yksi Granadan nähtävyyksistä, nimittäin Albayzin. Tämä pieni nurkkaus on autenttisin jäänne maurilaisajoista La Alhambran ohella, jossa voi tutkailla arkkitehtuuria aikojen takaa ja kokeilla paikallisia pieniä baareja. Myös Granadan tunnetut arabialaiskylpylät, Baños Arabes, löytyvät täältä. Kylvyt ovat avoinna miehille ja naisille vuoropäivinä.

La Alhambra: Palacios nazaríes

Jos malttaa hieman kävellä ylämäkeen, löytyy heti Albayzinin takaa San Nicolásin ”mirador” eli näköalapaikka. Varsinkin kameraharrastajien kannattaa kiivetä tänne ottamaan maisemakuvansa – erityisesti La Alhambran postikorttikuvat on napattu täältä. Näköalakukkulan alapuolelta löytyy Elviran portti, joka aikoinaan toimi ovena vanhaan kaupunkiin (joka tuolloin oli tietysti se varsinainen kaupunki).

Albayzinistä eteenpäin eli itään löytyvät Sacramonten luolat. Näissä ennen muinoin mustalaisten asuttamissa koloissa voi myös käydä tutustumassa flamenco-esityksiin ja tehdä tämän jutun kirjoittaja(t) kateelliseksi, sillä me emme ehtineet niihin osallistua.

Ja, Andalusiassa kun ollaan, myös härkätaistelut kuuluvat asiaan. Granadan toro-areena löytyy katedraalista katsottuna lännestä, sen huomaa varmasti mikäli tulee linja-autoaseman kautta.

Syömisen jalo taito

Ruoaksi kannattaa kokeilla paikallisia ja kansallisia herkkuja. Koska Granada on melkoinen turistipyydys, monista ravintoloista on hankala tietää etukäteen, onko hinta-laatu-suhde kohdillaan. Me ainakin opimme tämän kantapään kautta, kun mieli teki kunnon pihviä. Turisti-infon antama pieni ravintolaopas lupaili aivan liikoja johdatellessaan meitä kohti La Esquinitaa Calle del Campo del Príncipellä. Parin kymmenen euron fileet olivat maistuvia mutta hyvin pieniä ja ainoat lisukkeet olivat tölkkipaprikat.

Otimme opiksemme: jos ravintolasta ei ole luotettavaa tietoa, kannattaa tilata useita pienempiä tapas-annoksia, joista saa paikassa kuin paikassa muodostettua kattavan ja monipuolisen lounaan, päivällisen tai illallisen. Tähän temppuun turvauduimme myöhemmin Calle Navaksen ravintoloissa. Kunnon tapas-aterioita voi kokeilla myös tekemällä turisteille tarkoitetun tapas-kierroksen.

Mausteet

Surkean aterian korvasi hieno ilta. Ihmiset juhlivat, Espanjan liput liehuivat ja autot tööttäilivät riemuissaan pitkin katuja. Torvet soivat ja baarit täyttyivät – kyseessä oli fiesta, espanjalainen tapa juhlia yhdessä, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Ilonpito ei tosin johtunut mistä tahansa lauantai-illasta, vaan samana iltana voitetusta jalkapallopelistä Paraguayta vastaan.

Pihviäkin saimme myöhemmin yllätyksen kera, kun etsimme umpimähkään Torrox Costan rantakaduilla pientä ruokalaa, josta saisi aterian Espanja-Saksa -jalkapallopelin lisukkeeksi. La Farota vaikutti varsin näppärältä ruokabaarilta, emmekä odottaneet rantojen viereen ja niitä varten kyhätyltä kylältä juurikaan mitään.

Huti meni. Ateriat olivat kookkaita ja herkullisia, sekä kohtuuhintaisia, suorastaan halpoja. Mikäli nälkä tuo teidät tänne, muistakaa myös kysyä tuoretta kalaa. Paellaakin on tarjolla, mutta se pitää tilata etukäteen; tätä ehtaa valencialaista riisisotkua tehdään ajan kanssa ja taidolla, eikä mikrolämmitettynä pakasteruokana, kuten niin monissa turistiloukuissa on tapana. Jos La Farota yllätti iloisesti ruoillaan, ei se juomissakaan jäänyt tippaakaan jälkeen. Sangria oli matkan parasta ja talon punaviini juuri sopivan mausteista.

Kun nyt ruoasta tuli puhetta, mainittakoon vielä, että aamiainen on syytä aloittaa tietenkin madridilaisilla churroilla – varsinkin jos tiedossa on vaativampia nähtävyyksiä. Sulaan suklaaseen dipattavat munkkipötköt tuntuvat ensi alkuun istuvan ennen kaikkea lumenvalkeaan talveen, mutta kyllä ne ihan hyvin helteelläkin maistuvat.

Churrot

Ja lopuksi, Plaza del Campillolta löytyy suihkulähde, joka toimii tärkeänä maamerkkinä: aivan sitä vastapäätä löytyy maukas italialainen jäätelöbaari, joka voi puhtaalla omalla tunnolla suositella minkä tahansa aterian jälkiruoaksi. Fíordigelato on auki yöyhteen.

Oma lukunsa Espanjan ruokakulttuurissa on tietenkin ”tinto” eli punaviini ja siitä valmistettava ”sangria”, kesähedelmäinen juomaherkku joka tavallisesti tilataan litran kannussa. Mieluiten baari on tehnyt sangriansa itse ja nakannut joukkoon kourallisen hedelmiä, mutta aina ei tämän varaan voi laskea.

Toinen hyvin samanlainen, melkeinpä sangrian kaksoisveli, on ”tinto de verano” (kesäpunaviini). Tämä sangriaa yksinkertaisempi juoma sisältää lähinnä vain punaviiniä ja sitrusjuomaa, ja sen tarkoituskin on yksinkertainen: tehdä lämpimästä punaviinistä kesähelteisiin sopiva.

Sangria

Viereiset lumihuiput

Granadan matkailijat eivät ole ainoastaan värikkään historian ja katupölyn armoilla. Aivan kaupungin vieressä kohoavat Etelä-Espanjan huiput, Nevadan vuoristo, joka tarjoilee kesäisin hulppeat vaellusmahdollisuudet ja talvisin Euroopan eteläisimmät laskettelurinteet. Miltä kuulostaisi lumilautailu auringossa ja skimban päätteeksi tapaksia Alhambran juurella?

Sierra Nevadan tunnetuin osa löytyy sen eteläpuolelta. Alpurrajan laaksossa voi ihailla seudun perinteisiä, kukkuloiden kylkeen liimattuja vitivalkoisia kyliä. Meidän reittimme kulki Granadasta kaakkoon kohti Lanjarónia ja Orgivaa, joiden jälkeen kiipesimme (autolla tosin) hieman ylemmäs pohjoiseen katsomaan Cañaria, Bubiónia ja lopulta Capileiraa.

Sierra Nevada: Güejar Sierra

Lanjarón on näistä kenties se tunnetuin, varsinkin koska runsaat vesilähteet ovat vieneet kaupungin nimen vesipullojen kylkeen. Paitsi lähdevettä, Lanjarón tuottaa myös runsaasti kylpylä-, hieronta- ja muita virkistyspalveluita. Tiettävästi nuoruudenkin lähde löytyy jostain Lanjarónin lähistöltä, tosin kaikki lähiseudun kylät väittävät sitä omakseen.

Muutaman spiraalin päässä idässä on vielä Trevélez, joka tunnetaan kahdesta asiasta: ilmakuivatusta kinkustaan eli jamón serranosta ja Espanjan korkeimmasta kärjestä, Mulhacénista.

Nämä pienet valkoiset kylät ovat sinänsä yksi toisensa näköisiä, mutta kaikkinensa hyvin viehättäviä pieniä taukopaikkoja. Mitään hiljaisia paratiiseja Bubión ja Capileira eivät tosin ole, sillä ne ovat erityisesti patikoijien suosiossa ja sitä kautta hyvinkin koluttuja kyliä – hankalista yhteyksistä huolimatta. Tämä toisaalta takaa myös sen, että ne ovat tottuneet ottamaan vieraita vastaan.

Nevadan karttaa tutkaillessa on luonnollisesti hyvä muistaa, että matkat ovat varsin lyhyitä linnuntietä – varsinkin jos on auto alla – mutta tosiasiassa reitit ovat paljon pidempiä. Tiet kun kiertävät yhden jos toisenkin kukkulan ja matkoista muodostuu melkoisia pyörteitä.

Mikäli näille seuduille on suunnitteilla patikointia, kannattaa tulla keväällä tai syksyllä, jolloin ilmasto on huomattavasti inhimillisempi.

Costat kutsuvat uinnille

Granadan eteläpuolella siintää Costa del Tropica ja Costa del Sol, joten pulahdus Välimereen on täysin mahdollista ja erittäin suositeltavaa matkan aikana. Tässä vaiheessa lienee syytä tarkentaa, että aiemmin mainittu kivenheitto tarkoittaa tässä noin 70-150 kilometriä, riippuen rantakohteesta.

Costa del Tropica sijaitsee suoraan Granadasta etelään ja jyrkkine kallionrinteineen se on Espanjan etelärannikoista kenties kaunein – mutta rannan löytäminen on sitäkin hankalampaa. Tropican länsipuolelle levittäytyvä, tunnetumpi Costa del Sol tarjoaa sen sijaan sujuvammat mutta toki tylsemmät rantakohteet.

Costa del Sol

Meidän matkamme vei meidät Torrox Costaan, Nerjan vieressä sijaitsevaan pienehköön lomakohteeseen. Torrox Costa oli mainio pysäkki näihin tarpeisiin: pari päivää rannalla, hyvää ruokaa ja uintia meressä. Mikään nähtävyys Torrox Costa ei todellakaan ole, aivan kuten ei ole viereinen Nerjakaan – kovasti mainostettu Eurooppa-parveke (Balcón de Europa) ei ole mikään kaksinen hitti. Itse asiassa ainoa varsinainen matkailunähtävyys täällä on Nerjan luolasto. Se sitten onkin yksi Espanjan matkailun helmiä, johon riittää jonoa ympärivuoden. Alun perin pikkupoikien 50 vuotta sitten löytämään, viiden kilometrin mittaiseen tunneliverkostoon tehtiin graffitteja jo 20000 vuotta sitten. Maanalaiset maisemat ovat komeita.

Mutta nähtävyyksiä emme Costa del Solilta tulleetkaan hakemaan, vaan pitkiä pätkiä hiekkaista rantaa, jota kuljeskella auringonlaskun aikaan.

Costa del Sol

Tulo-ohjeet

Suomesta ei ole suoria lentoja Granadaan, mutta esimerkiksi eBookersin tai Rumbon kautta voi hakea välilaskullisia yhteyksiä. Toinen vaihtoehto on lentää Helsinki-Vantaalta Madridiin tai Malagaan ja jatkaa sieltä linja-autolla. Linja-automatka Madridista kestää 5 tuntia ja Malagasta 2 tuntia.

Lisää tietoa

Lennot ja hotellit: eBookers (suomeksi), Rumbo (englanniksi ja espanjaksi)
Linja-autoyhteydet ja liput (espanjaksi ja englanniksi)
Granadan matkailusivut (espanjaksi ja englanniksi)

X