Matkailu

Kanariansaarten toiset kasvot – Fuerteventura on treenaajan paratiisi

Luulitko, että Kanariansaarilla voi vain bilettää tai löhötä? Fuerteventura on eri maata.
Teksti: Elisa Hurtig

Jos luulet, että Kanariansaarilla voi vain bilettää tai löhötä, olet väärässä. Hyvinvointiin keskittyvällä Fuerteventuran saarella turistit liikkuvat trikoissa ja ystävystyvät ventovieraiden kanssa. Harrastettavien liikuntalajien valikoima on valtava, ja hyvinvointia on tarjolla niin rauhan kuin hieronnankin muodossa.

Lue lisää liikunnallisista lomamatkoista: La Palma ja La Gomera – Patikointia paratiisisaarilla

Treenaajien kokoontumisajot

Olen kuullut, että Las Playitaksen pienessä kalastajakylässä sijaitseva Playitas Resort -sporttikeskittymä on kuin laskettelukeskus kesällä. Siis paikka, jossa treenivaatteissa ollaan yötä päivää ja jossa vallitsee hyvä yhteishenki.

Ensimmäinen havaintoni paikasta on se, että kaikilla on trikoot ja tekniset jumppatopit. Yleensä haluan lomalla hieman erakoitua. Mutta täällä, lajitovereideni keskellä, minusta kuoriutuu sosiaalinen höpöttäjä ja tutustun nopeasti uusiin ihmisiin. Muille on käynyt samoin. Ruotsalainen Anja kysyy kesken porrasjuoksun, mistä olen ostanut sortsini. Pian keskustelemme perhesuhteista. Jumppatunnilla tanskalainen Ilse moikkaa minua jo kaukaa. Hän tiedustelee iltapäiväohjelmaani ja pyytää uintiseurakseen.

Niitä varten, joille spontaani tutustuminen on vaikeaa, alueella on Etsitkö treeniseuraa -ilmoitustaulu. Yhdessä lapussa Peter etsii kaveria pyörälenkille.

Saavun viime tipassa treenitunnille, jossa harjoitukset tehdään pareittain. Muut ovat jo löytäneet parinsa. En silti joudu olemaan yksin, sillä ohjaaja houkuttelee hallin ulkopuolella pyörivän englantilaisen Paulin parikseni.

Tavallisesti haluan urheilla yksin. Olen nimittäin kuvitellut, että puhe heikentää suoritusta. Nyt huomaan asian olevan päinvastoin. Kerrankin minun ei tarvitse hävetä urheiluhulluuttani.

Illalla kävelen hikisenä kohti hotellihuonettani. Ohi tanssahtelee kolme ruotsalaista naista, joiden kanssa heitin ylävitosia aamujumpassa. He pyytävät mukaansa after workoutiin, mutta rankan päivän jälkeen kaipaan suihkua ja ruokaa. Yksin.

– No nähdään sitten aamujoogassa, he huikkaavat ja lähtevät viettämään iltaa. Jumppatrikoissa, totta kai.

Kokopäiväistä siestaa

Missä kaikki ovat? On aamupäivä, ja olen ajanut saaren eteläosaan Morro Jablen kaupunkiin. Ranta on lähes autio. Onko nyt siesta-aika vai onko sesonki jo ohi? Ei ja ei. Toisin kuin muita Kanariansaaria, Fuerteventuraa turistit eivät vain ole vielä kokonaan valloittaneet.

Riisun kengät ja kävelen vesirajaan. Lämpimän hiekan ja kylmän veden yhdistelmä tekee hyvää juoksussa rasittuneille nilkoille. En kuule kuin aaltojen pauhun. Tunne on niin meditatiivinen, että säikähdän, kun rantavahti ajaa maasturillaan ohi.

Jatkan matkaani saaren keskiosaan Betancurian kylään, joka on muinoin ollut Fuerteventuran pääkaupunki. Ajan melkein ohi; kylässä on vain kirkko ja muutama rakennus. Kiipeän kuin unessa kattoterassille Casa Santa Maria -ravintolaan, joka on kuin pieni keidas uinuvan kylän yllä. Tapakset syötyäni huomaan, että silmäni meinaavat painua kiinni. Ikuinen siesta on näköjään tarttunut. Vahvaa espressoa kiitos ja matka jatkukoon!

Saaren pohjoisosassa sijaitsevan Corralejon kaupungin kadut kuhisevat ihmisiä. On uimapatjakauppoja ja t-paitakojuja. Aiemman hiljaiselon jälkeen elämä tuntuu kuitenkin niin vieraalta, että lähden nopeasti takaisin etelään. Jo matkalla pääni naksahtaa taas rentoutumisasentoon. Haukottelen. Mielikuvani Kanariansaarista biletyspaikkoina on karissut jo aikapäiviä sitten.

Koska Fuerteventuran valtti on hyvinvointimatkailu, useasta hotellista löytyy spa-osasto. Saavuttuani hotellille menen suoraan hierojalle. Kesken toimituksen hieroja kysyy, haluaisinko kahvia. Kysymys on vitsi.

– Täällä kaikki ovat niin rentoutuneita, että kun alan hieroa, he nukahtavat heti.

Lajien taivas

Päivä alkaa joogalla. Aurinkotervehdysten aikana esiin hiipivä aurinko hivelee aamukankeita lihaksia. Joogan jälkeen juoksulenkille. Parin kilometrin pyrähdyksen jälkeen olen valmis mihin tahansa.

Vaihtoehtoja riittää. Lähtisinkö vaeltamaan, jumppaamaan, uimaan, sukeltamaan vai sisäpyöräilemään? Vai innostaisiko purjehdus, surffaus, golf, crossfit tai bootcamp?

Lue lisää: Mikä liikuntalaji minulle sopisi?

Lähden vaeltamaan Las Playitaksen ja Gran Tarajalin välissä kohoaville vuorille. Kuvittelen vuorikävelyn olevan palauttavaa liikuntaa, mutta huomaan jo alkumetreillä, miten syke nousee jyrkkää polkua kavutessa. Maisemat palkitsevat kiipeäjän, ja huipulta laskeutuminen on jo kevyttä.

Seuraavaksi valitsen bootcampin, armeijatyyliin vedettävän rääkkijumpan. Alkuun sprinttijuoksuja, burpeita eli yleisliikkeitä, punnerruksia ja kyykkyjä rannalla. Sitten juoksu läheiseen kylään, jossa hikoillaan porrasjuoksussa ja vedetään spurtteja kiemurtelevissa mäissä.

Tunnin jälkeen on pakko pulahtaa altaaseen. Tarjolla olisi myös avovesiuintia, mutta merivesi on herkälle hipiälleni aivan liian kylmää. Vedet ovat uimaopettajan mukaan hyvässä kunnossa ja näkyvyys on pinnan alla loistava.

Fuerteventura on kuin luotu kuntoiluun. Siksi myös Ruotsin Rion olympiamaajoukkue on ollut edellisellä viikolla saarella treenileirillä.

Suurin sporttikeskittymä on Playitaksessa, mutta tiet ovat niin hyvässä kunnossa, että esimerkiksi pyöräily onnistuu ympäri saarta. Korkeuserot eivät ole mahdottomia, joten aloittelijakin voi ottaa tuntumaa maantiepyöräilyyn. Autot väistävät pyöräilijöitä.

Iltakymmeneltä hotellien ikkunat ovat pimeät. On nukuttava tukevasti seuraavan aamun treeniä varten.

X