Matkailu

Kissakahvila Purnauskis Tampereella – Hurrrmaavaa päiväkahviseuraa

Teksti: Anna.fi

Kissan silittäminen tekee hyvää sielulle ja ruumiille, sen kehräys on musiikkia korville. Tästä onnesta pääsee osalliseksi Suomen ensimmäisessä kissakahvilassa, Purnauskiksessa Tampereella.

Jo ovelta näkee, kuka on paikan kingi. Vielä jokin aika sitten Micu oli koditon kiertolainen. Nyt se lepäilee plyysipäällysteisellä rokokoosohvalla ja näyttää pörröturkissaan pitkästyneeltä ylimykseltä.

Neljä muuta asukasta ovat Evo, Kössi, Albi ja Nurri. Muutama saapui taloon paikallisen Kissojen suojeluyhdistys Kisun kautta, osa etsi uutta kotia pitovaikeuksien takia. Nyt niillä on kissanpäivät.

Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis on sisustettu aristokattien arvon mukaisesti. Isossa salissa on muhkeita laiskanlinnoja, joihin sopii käpertyä päiväunille. Ruoka tarjoillaan ruusukuvioisilta lautasilta. Seinillä on taidetta, lähinnä muotokuvia lajitovereista.

Purnauskis on kissojen valtakunta, ainoastaan keittiöön niillä ei ole asiaa. Omistajapari Tiina, 30, ja Markus, 36,  Aaltonen ovat kissojen palvelusväkeä ja kahvilan asiakkaat niiden nöyriä alamaisia.

– Idea on, että kahvittelun lomassa ihmiset saavat rentoutua silitelemällä kissoja ja kuuntelemalla niiden kehräystä, Tiina kertoo.

Maailmalla kissakahvilat ovat olleet huudossa jo pitkään. Ensimmäinen perustettiin tiettävästi Taipeihin Taiwaniin vuonna 1998. Sieltä ne levisivät ensin Japaniin, sitten Eurooppaan. Tallinnan kassikohvik Nurri avasi ovensa juuri ennen Tampereen Purnauskista.

Liikeidea alkoi muotoutua Tiina Aaltosen päässä viime toukokuussa, kun puoliso Markus lähetti hänelle nettilinkin lontoolaiseen kissakahvilaan. Jo sen logon musta kissa sai hänet syttymään.

Tiina ja Markus ovat kissaihmisiä henkeen ja vereen. Molemmilla oli tutustumisen aikaan musta kissa.

– Kissat hitsasivat meidät yhteen, Tiina toteaa nauraen.

Tuumasta toimeen. Kahden pienen tytön kotiäiti alkoi soitella terveysviranomaisille varmistaakseen, että kissakahvila olisi mahdollista perustaa myös Suomeen.

Sopiva tila löytyi enteellisesti Aaltosenkadulta, Tammelan kaupunginosasta. Loppukesästä päästiin remontoimaan. Sisustus rakennettiin kissojen ehdoilla. Joka nurkassa on kattoon asti ulottuva luonnonpuu kiipeilyä varten ja siellä täällä on piilopaikkoja, jonne voi vetäytyä rauhoittumaan.

Myös ihmisvieraiden viihtyvyyttä on ajateltu. Vanhat, kauniisti entisöidyt kalusteet ja koristetyynyrykelmät luovat vaikutelman entisaikojen teehuoneesta. Virvokkeiden ja leivonnaisten ohella tarjolla on silmänruokaa: tauluja, patsaita, asetelmia.

– Halusin tänne samaa mystistä, rauhoittavaa tunnelmaa kuin kissoissa itsessäänkin on.

Muuttopäivänä rauha ja mystiikka tosin olivat kaukana. Kissat ryntäilivät seinien vieriä pitkin ja lymyilivät penkkien alla. Tuli myös reviiritaisteluita, kun kaksi isointa kollia,

Kössi ja Micu, mittelivät voimiaan. Nyt ne ovat jo sopeutuneet rauhanomaiseen rinnakkaineloon.

Toissa viikonloppuna vietettiin viimein avajaisia. Tänään, maanantaina, kahvila on kiinni ja paikalla on vain kutsuvieraita. Ovelta joudutaan käännyttämään toiveikkaita sisään pyrkijöitä.

– Meillä on 25 asiakaspaikkaa, joten varaus kannattaa tehdä etukäteen. Viikonloput ovat jo aika pitkälle loppuunmyytyjä, Tiina toteaa.

”Tiedoksenne, että Purnauskiksessa on vakava hurmaantumisvaara. Teitä on varoitettu”, todetaan kahvilan nettisivulla.

Varoitus on aiheellinen. Jos mielihyvähormoni oksitosiinin voisi haistaa, sitä olisi nyt ilma sakeanaan. Kymmenkunta asiakasta tuijottaa lumoutuneena kissojen puuhia.

Harmaaraidallinen Evo vetää sikeitä tuulikaapin päälle levitetyllä lampaantaljalla. Albi juoksentelee katonrajaan kiinnitettyä hyllyä pitkin ja pitää äänekästä palopuhetta.

Pulska Kössi tarkkailee tilannetta mielipaikallaan kiipeilytelineen ylimmällä tasolla.

Kaikki viisi kissaa ovat käyneet läpi perusteellisen lääkärintarkastuksen. Ne on myös seurallisiksi ja hyvätapaisiksi havaittu. Silti niitä ei sovi lähestyä suin päin. Sääntöjä ei ole kirjattu mihinkään, mutta sanomattakin on selvää, että kissakahvilassa ei hosuta eikä metelöidä.

– Luotamme siihen, että ihmiset osaavat käyttäytyä asiallisesti. Viiden euron pääsymaksulla pyritään karsimaan mahdolliset häiriköt. Maksun myötä asiakas tapaa aina työntekijän ennen kuin pääsee tervehtimään kissoja, Tiina kertoo.

Jos joku ei tiedä, kuinka kissaan otetaan kontaktia, neuvoa voi kysyä Aaltosten kolmevuotiaalta tyttäreltä. Kattien kanssa kasvanut Taika on luvannut järjestää Näin silitän kissaa –pikakursseja.

Puolivuotias Nurri telmuaa kynnet rapisten naruun kiinnitetyn kangashiiren perässä. Hiirtä hyppyyttää Jani Liimatta, 24. Avovaimo Minja Tuominen, 23, seuraa myhäillen vierestä.

Eläimen seurassa aikuisellakin on lupa taantua. Kuka voisikaan vastustaa, kun pentukissa kutsuu riehakkaaseen leikkiin!

Myös ison kissan laiska eleganssi on kiehtovaa katseltavaa. Jopa kymmenkiloinen jättiläinen Kössi laskeutuu ihmeen sulokkaasti alas kiipeilytelineeltä.

Kissakahvilassa tärkeily ja turha arvokkuus karisevat jo ovella. Kun ihminen lähestyy kissaa, ilme pehmenee, ääni madaltuu ja suusta alkaa väkisinkin purkautua leperrystä.

Purnauskiksen lattiaa peittää pehmeä kokolattiamatto. Siihen on ihan käytännön syy.

– Usein asiakkaat könyävät kontallaan kissojen perässä, Tiina paljastaa.

– Näytäs nyt, Evo, Tiina pyytää. Evo osaa tempun. Se nousee takakäpälilleen ja puskee ihmisen kämmentä vasten. Siis silloin, kun sitä sattuu huvittamaan. Juuri nyt ei huvita.

Ei, vaikka emäntä kuinka maanittelee.

Siinä juuri on koirien ja kissojen välinen ero. Koira tervehtii riehakkaasti, hakee katsekontaktia ja tottelee käskyjä. Kissa tekee tuttavuutta hienovaraisemmin, omilla ehdoillaan. Se täytyy vain hyväksyä.

Juuri itsenäisyyttä kissan omistajat lemmikissään arvostavat. Mutta kyllä kisukin osaa osoittaa kiintymystä, vakuuttaa Päivi Oksanen, 51. Hän kaivaa käsilaukusta kännykän ja esittelee kuvia mustavalkoisesta Danielastaan.  Kun Päivin edellinen kissa muutama vuosi sitten kuoli, suru oli niin suuri, että hän päätti ettei taloon enää koskaan tule uutta lemmikkiä. Mutta kodittomaksi jääneen Danielan edessä Päivin sydän heltyi.

– Aluksi se juoksenteli ympäri huushollia ja vilkuili minua olkansa yli. Ilme kertoi: katsoa saat muttet koskea. Voi sitä riemua, kun se viikon kuluttua lopulta antautui paijattavaksi, Päivi muistelee.

Nyt kissa jopa saunoo emäntänsä kanssa. Sillä aikaa kun Päivi vaahdottaa hiuksia, kissa pujahtaa suihkun alle. Myös iltatoimet hoidetaan yhdessä. Danielalla on oma hammasharja ja kananmakuista hammastahnaa.

– Se haluaisi syödäkin samalta lautaselta. Siihen en sentään suostu.

Koiran läsnäolo on rauhattoman energistä ja touhukasta. Kissa ei kerjää jatkuvaa huomiota, sen seurassa voi relata. Siihen perustuu kissakahviloiden suosio.

Nurri saa lopulta riehumisesta tarpeekseen. Uupunut pentu käy kerälle Janin syliin ja aloittaa tarmokkaan kehräämisen. Jani kuopsuttaa kissaa hellästi korvan takaa.

Molemmat näyttävät nauttivan.

Lemmikin paijaaminen tekee todistetusti hyvää sekä sielulle että ruumiille. Jo pelkästään pehmoisen turkin kosketus kämmentä vasten saa oksitosiinin erityksen kiihtymään. Pulssi hidastuu ja verenpaine laskee. Eläimen kanssa leikkiessä elimistöön erittyy hyvää oloa tuottavaa endorfiinia, joka lievittää kipua ja vähentää stressin oireita.

Ei ihme, että koiria ja kissoja on alettu käyttää hoitolaitoksissa tassuterapeutteina. Tiina suunnittelee, että myös Purnauskiksessa voisi järjestää teemailtoja vanhuksille ja vammaisille.

– Syliin pyrkivä lemmikki tuo lämpöä ja lohtua ja tunteen siitä, että olen tärkeä ja minusta tykätään. Täällä nekin, joilla ei ole mahdollisuutta ottaa omaa kissaa, pääsevät siitä tunteesta osalliseksi, hän toteaa.

Jani ja Minja tekevät lähtöä. Pääsylipun hinnalla kahvilassa saa viettää kaksi tuntia. Tiina tulee ovelle saattelemaan ja varmistaa leikillään, ettei Nurri ole pujahtanut Janin taskuun.

Muutama asiakas on jo kysellyt, voisiko suloisen pennun adoptoida. Mutta Purnauskis on nyt Nurrin, Evon, Micun, Albin ja Kössin koti. Tarkoitus on, että vanhaksi tultuaan kissat pääsevät viettämään eläkepäiviään hyvään perheeseen.

– Siihen asti ne kehräävät täällä hyvää mieltä asiakkaille.

Kissakahvila Purnauskis, Aaltosenkatu 31-33, Tampere.

Teksti: Miia Siistonen
Kuvat: Sara Pihlaja

Lue myös:

Ravintola Story Helsingin Vanhassa Kauppahallissa

Suomen ihanat sisustuskaupat

Kouvola – Kymmenen syytä matkustaa

Lue myös

Suosittelemme