Matkailu

Kodikkaasti Irlannissa

Teksti: Essi Salonen Kuvat: Essi Salonen

Pienessä Irlannissa ehtii muutamassa päivässä kokea paljon: huikean kauniin maaseudun ja kaksi kaupunkia, Dublinin ja Belfastinkin. Karun kauniille saarelle pääsee kolmessa tunnissa suoraan Dubliniin lentäen.

Lentokoneen laskeutumisesta Dubliniin on vierähtänyt vain tovi, kun monet Irlannin tunnusmerkit ovat silmien alla. Vasenta kaistaa kohti Belfastia ajavan bussin ikkunan takana lampaat laiduntavat vihreillä jyrkillä rinteillä.

Kaksikerroksiset asuintalot ovat matkan varrella melkein tiessä kiinni ja niiden pihoja rajaavat matalat kiviaidat. Sää vaihtelee kuten matkaoppaissa kerrotaan. Nopean sadekuuron jälkeen pilkistää pian aurinko. Ja kohta ripsottaa taas vettä. Vaikka saarella on sateinen maine, ei Irlannissa sada päivätolkulla kuten Suomessa.

Tulinen tomaattikeitto, kalkkunasandwichit ja olut virkistävät puolimatkassa, vaikkei matka Belfastiin kestä paria tuntia pidempään. Tienvarsihotellin ravintolassa on itsepalvelu ja tunnelma mutkaton.

Rajanylitystä Pohjois-Irlantiin ei juuri huomaa. Rajamuodollisuuksia ei ole. Ainoa ero Irlannin tasavaltaan on maantien laidan keltaisen viivan vaihtuminen valkoiseksi. Pohjoisempaan mentäessä myös maatilojen koko alkaa kasvaa.

Kaikkialla tien laidassa tuntuu viihtyvän keltaisena kukkiva pensas, goarse eli piikkiherne. Se on Irlannissa todellinen maanvaiva, jonka hävittämisestä valtio on jopa maksanut maanviljelijöille. Matkailijan silmään pensas näyttää kauniilta vihreitä nummia vasten.

Kiintoisa Belfast

Belfastia lähestytään mäkisen esikaupunkialueen halki. Tie käy kuoppaiseksi. Sotaisa lähimenneisyys näkyy talojen päädyissä värikkäinä propagandamaalauksina, muraleina. Laitakaupunki on vaatimatonta, paikoin ankeaa, rakennukset rapistuneita. Katolisten ja protestanttien asuma-alueita erottaa toisistaan pitkä muuri. Siellä täällä on plakaatteja, joissa kielletään alkoholin nauttiminen yleisillä paikoilla.

Belfastin keskustassa politiikka ei juuri näy. Elämänmeno vaikuttaa rauhalliselta. Yläilmoissa ei enää pörrää helikoptereitakaan rauhaa partioimassa. Hotelliamme Hotel Europaa mainostetaan – hieman kyseenalaisesti – Euroopan pommitetuimmaksi hotelliksi.

Aamiaista nauttiessaan huomaa, ettei terveysruoka ole saanut Irlannissa jalansijaa, koska vihanneksia ei ole tarjolla. Pekonia, munia eri muodoissaan sekä perunakakkuja on valikoimassa sitäkin enemmän.

Tasokkaan näköisiä kauppoja, ravintoloita ja hotelleja on ydinkeskustassa vieri vieressä. Useimmat pikkukaupat sulkevat arkisin kuitenkin jo kello 17.30, mutta isoimmissa liikkeissä ostosaikaa on venytetty kello 20:een. Pubissa voi viihtyä noin kello yhteen.

Turistien ohella belfastilaisten hotellien ja ravintoloiden ahkeria käyttäjiä ovat paikalliset, jotka järjestävät niissä mielellään erilaisia perhejuhliaan. Irlantilaisnaiset ovat pubeissa ja ravintoloissa tiptop laitettuina. Nuoret naiset ovat iltaelämässä asuineen ja kampauksineen silmiinpistävän trendikkäitä.

Belfastin satamaan, Titanic-laivan rakennuspaikalle kaavaillaan suurta Titanic-keskusta hotelleineen ja ravintoloineen. Nyt paikalla ovat vain vanhat paalut, joihin traaginen laiva oli rakennusvaiheessa kiinnitetty. Lähistöllä seisoo uusi mahtipontinen jäähalli, joka on Pohjois-Irlannin ainoan jääkiekkojoukkueen Belfast Giantsien kotihalli. Ottelunsa joukkue käy brittijoukkueita vastaan.

Huikea tie pohjoiseen

Belfastista rannikkotietä pohjoiseen kohti Giant’s Causewayta ajellessa tie on kapea ja mutkitteleva, mutta onneksi liikenne etenee melko rauhallisesti. Silti onnettomuuksia sattuu usein. Muutama uhkarohkea pyöräilijä ajaa liikenteen seassa paikassa, jossa ei ole pyörätietä. Pyöräilystä kiinnostuneille on tarjolla karttoja, joihin hyvät pyöräilyreitit on merkitty. Ainakin maisemat ovat sydämeenkäyvän kauniit ja ilma raikas.

Maisemat käyvät huikeiksi, kun Belfast on jäänyt puolen tunnin ajomatkan päähän. Matkaoppaissa kuvataan rannikkoa Larnen ja Ballycastlen välillä yhdeksi Irlannin kauneimmaksi alueeksi, eikä suotta. Toisella puolella siintää meri ja toisella jyrkät vihreät rinteet. Laiduntavien lampaiden selässä on maaliläiskiä, jotka kertovat kenen laumaan ne kuuluvat.

Jännitystäkään ei seudulta puutu. Opas kertoo, että poliisit parhaillaan etsivät kahta lemmikiksi otettua puumaa, jotka ovat päässeet vapaiksi ja raadelleet lampaita. Pohjois-Irlannissa lainsäädäntö ei kiellä villieläinten ottamista lemmikeiksi.

Meren takana siintää Skotlanti, johon matkaa on linnuntietä noin 25 kilometriä. Belfastista, Larnesta ja Ballycastlesta sinne pääsee lautoilla. Rantatien varrelle jää useita viehättäviä pikkukyliä kuten Glenarm, Waterfoot ja Cushendall. Pihat ovat siistejä ja niiden kasvit kukoistavia. Waterfootin kylässä toimi 1500-1600-luvuilla kallioon hakattu salakoulu, jota katoliset lapset kävivät, kun heiltä oli koulunkäynti kielletty.

Lähestyttäessä aivan pohjoisinta Pohjois-Irlantia noustaan turvesoille, jotka ovat niin ylhäällä, että matkaajan korvat napsahtavat lukkoon. Juuri ennen Ballycastlea maisema muuttuu hetkeksi tiheäksi havupuumetsäksi, josta tulee koti-Suomi mieleen. Ballycastlessa turistilla on mahdollisuus harrastaa vaikka kalastusta. Korkeita paikkoja pelkäämättömille on tarjolla riippusillalla kävelyä Carrickaradesta mantereelle.

Tuhansista basalttipylväisistä koostuva Giant’s Causeway on näkemisen arvoinen luonnonihme Bushmillsissa. 60 miljoonaa vuotta sitten laavapurkauksen yhteydessä syntynyttä kivimuodostelmaa pääsee katsomaan merenrantaan ja takaisin nonstoppina ajavalla bussilla tai patikoiden. Erittäin hyvää ruokaa on tarjolla pienen ajomatkan päässä hotelli-ravintola Bushmills Innissa.

Reitti Bushmillsista sisämaan kautta Belfastiin on rantatietä selvästi nopeampi mutta maisemiltaan tylsempi. Junamatka Belfastista Dubliniin taittuu reilussa parissa tunnissa. Rautateillä liikkuminen on Irlannissa hieman kalliimpaa kuin linja-autolla matkustaminen.

Leppoisa Dublin

Dublin on yli miljoonan asukkaan kaupunki, mutta kodikas sellainen. Puheliaat bussikuskit ruuvaavat ajopeliensä ikkunoita auki liikennevaloissa ja vaihtavat kuulumisiaan. Tyylikkäät liikemiehet siemailevat aamukahvia pahvimukista valojen vaihtumista odotellessaan. Hevoskiesitkin taiteilevat ruuhkassa.

Kätevän kokoista kaupunkia voi halutessaan ottaa haltuun kävellenkin. Kiinnostavia kohteita ovat niin Trinityn yliopisto kuuluisine kirjastoineen, Pyhän Patrikin katedraali kuin Guinnessin vanha varastorakennuskin. Guinness Storehousen näköalaravintolasta avautuu nähtäväksi koko Dublin. Maailman suosituin tumma olut maistuu maisemia katsellessa. Korkeita paikkoja pelkäävälle ravintolan läpinäkyvät seinät saattavat olla liikaa.

Kokemisen arvoinen on myös Phoenixin suuri aidattu puistoalue eläintarhoineen, konsertteineen ja presidentin virka-asuntoineen. Keskemmällä kaupunkia vihreänä keitaana toimii St Stephens green.

Stephens greenillä voimia kerättyään voi lähteä läheiselle Grafton streetille, joka on ostoskaduista vilkkain. Pääostoskatu ei tietystikään ole hinnoiltaan huokein, ja taskuvarkaitakin on syytä varoa. O’Connell streetiltä löytyy Clearysin maineikas tavaratalo, jonka kellon alle dublinilaiset tekevät treffejään. Kirjat ja lehdet ovat Dublinissa Suomea hieman edullisempia ja kirjakauppoja löytyy muun muassa Dawson streetiltä. Kirjaharrastajalle hyvä kohde on myös Parnell Squaren varrella oleva kirjailijamuseo. Ovathan kaupungin suurimpia kuuluisuuksia kirjailijat Samuel Beckett, Oscar Wilde ja James Joyce.

Pubeissa viihtyvän kannattaa suunnata Temple Barin alueelle. Siellä on mistä valita; gallerioita, putiikkeja ja teattereita. Iltaisin voi osallistua irlantilaista kansanmusiikkia esitteleville musiikillisille pubikierroksille. Kierrosta vetävien muusikkojen puheissa korostuu irlantilaisille tyypillinen perinteiden arvostus.

Irlannin kuuluisimman yhtyeen U2:sen keulahahmon Bonon omistaman Clarence-hotellin löytää kaupunkia halkovan Liffey-joen rannalta. Kun uteliaisuus on tyydytetty sisään kurkkaamalla tai hotellin baarissa piipahtamalla, voi matkaa jatkaa joen vartta kävelysiltaa pitkin. Sen varrella on useita pikku kahviloita.

Dublinin katukuvaan tuovat väriä voimakkailla väreillä maalatut talot ja erityisesti niiden ovet. Koska englantilaiset ovat perinteisesti maalanneet talojensa ovat mustiksi, käytetään Irlannissa mieluusti kaikkia muita värejä paitsi mustaa.

X