Matkailu

Kokeneen reppureissaajan vinkit Aasiaan

9.1.2013 Teksti: Anna.fi

Kokeneen reppureissaajan neuvoilla voi suunnitella itsenäisen matkan vaikka maailman ääriin.

U Bein, maailman pisin teak puinen silta
U Bein, maailman pisin teak-puinen silta Myanmarin Amarapurassa, on monien reppureissaajien suosima kohde. Siltaa voi ihastella myös veneestä.

Tyyppituristista reppureissaajaksi

Järvenpääläinen Keijo Vartiaisen viimeisimmästä kuuden viikon reppureissusta alkaa olla aikaa vuoden verran. Matkalta kertyneet 6 000 valokuvaa ovat järjestyksessä tietokoneen kuvapankissa. Hän ei ole niitä, jotka kyllästyttävät kuvilla ystäviään.
– Vain ne, joilla on kokemusta samoista kohteista jaksavat katsoa kuviani – tai siis edes osan niistä, hän naurahtaa.

Kysymykseen viimeisimmän matkan käyntikohteista tulee vastauksena pitkä nimilitania, josta vain osa tuntuu edes etäisesti tutuilta.
– Bangkok, Hua Hin, Kolkata, Dhaka, Chittagong, Cox Bazaar, St. Martin Island, Khulna, Mongla, Sunderban, Bagerhat, Jessore, Yangon, Bagan, Mandalay, Inle Lake, Heho…
Paikannimet sijoittuvat Thaimaan, Intian, Bangladeshin ja Myanmarin (entinen Burma) alueelle. Samoja maita sekä myös Vietnamia, Laosia ja Kambodžaa Vartiainen on kiertänyt kahdella edellisellä pitkällä matkallaan. Myös Kuubassa hän reissasi kaksi vuotta sitten muutaman viikon verran.

Näitä eksoottisia matkakokemuksia ennen Vartiainen oli tyyppituristi: etelän lomakohteista tuli käytyä ne tavanomaisimmat ja myös työvuosiin autoalalla markkinoinnin ja myynnin parissa kuului matkustamista. Omatoimimatkailu tuli kuitenkin kuvaan vasta eläkevuosina, kun alkoi olla aikaa reissaamiseen.
– Päälle kuusikymppisenä oli korkea aika ruveta toteuttamaan haaveitaan, Vartiainen kertoo.
Heti ensimmäinen reissu todisti, ettei erilainen matkanteko ole liian rasittavaa ikämiehellekään.
– Ikä sinänsä ei ole rajoittava tekijä, kunhan osaa arvioida oman kuntonsa matkanteon rasitukset kestäväksi. Maailmaa kiertävien reissaajien kesken ei ikää ihmetellä tai nosteta keskustelun aiheeksi. Tuttavuuksia syntyy kaiken ikäisten kanssa. Kokemukset yhdistävät enemmän kuin ikävuosien määrä, Vartiainen tietää.

Hyvää ruokaa

Reppureissaa turvallisesti

Onko ikämiessarjan satunnainen matkailija kohdannut matkoillaan vaaroja ja tiukkoja tilanteita?
– En yhtään ainoaa kertaa. Pikkuvilppiin olen toki törmännyt. Kaakkois-Aasian maissa on yleensä turvallinen ilmapiiri. En ole joutunut tappeluun, ryöstön uhriksi tai sotatantereelle kertaakaan. En ole myöskään sairastunut. Olen toki ennakoinut tilanteita ja varonut antautumasta vaaratilanteisiin: en lotraa viinan kanssa ja palaan majapaikkaan ennen pimeän tuloa.

Edes Aasian halpahotelleista (hinnat 4–31 euroa) Vartiaisen ei ole tarvinnut turvattomuuden tunteen takia kääntyä kannoiltaan. Terveyden ylläpitoon kuuluu pullovesi ja puhdas ruoka. Nollatoleranssi alkoholin suhteen on hyvä valinta helteessä ja kuumuudessa.
– Katuruokaa olen jonkin kerran maistanut paikoissa, joissa on vilkas kysyntä. Mutta miksi oikeastaan valita tämä ekstreme-laji? hän kysyy.

Inle-järvellä Myanmarissa

Yksin matkustaessa kokee enemmän

Keijo Vartiainen matkustaa mieluiten yksin.
– Yksin matkatessaan välttyy kompromisseilta. Yksin myös kokee ja näkee enemmän. Matkalla tulee aina eteen valintoja: oikea vai vasen, tänään vai huomenna? Kun yksin päättää, ei joudu valinnoistaan tilille jälkikäteen. Yksin matkustajan etu on sekin, että tutustuu paremmin sekä paikallisiin että kanssareissaajiin.
– Kaksikin ihmistä muodostaa jo suljetumman ryhmän, joka vähentää kontaktien syntymistä. Olen tietenkin törmännyt myös moniin matkapareihin, joitten yhteispeli sujuu mainiosti.
Vartiainen sanoo matkoillaan tutustuvansa niin helposti ihmisiin, että ”lähellä on jo päätös siitä, että en enää voi vastaanottaa yhtään nettiosoitetta tai lupautua kenellekään facebook-kaveriksi”.

Inle-järvi
Myanmarin Inle-järvellä on kuvankaunis kalastajakylä, jonka matkalaisemme nimesi köyhän miehen Venetsiaksi.

Suunnittelu on tärkeä osa matkaa

Keijo Vartiaisen kokemuksista ja vinkeistä on varmasti hyötyä omatoimimatkailijalle, jolla ikää on sen verran, että interrail-vuodet ovat kaukana tai jääneet kokonaan kokematta.
– Kaikki alkaa hyvästä, vaan ei joustamattomasta suunnittelusta. Kuuden viikon matkalle varustautumisessa menee hyvinkin kolme kuukautta nettivalmiuksien, matkakirjojen, viisumien, taustatietojen ja varusteiden hankkimisessa. Matkareitin suunnittelussa ja ohjelmassa sekä budjetissa tulee olla väljyyttä.
– Pitkän lennon kohdalla ei joustoa sallita, mutta lyhyemmillä etapeilla suunnitelma joskus elää. Myös kulkuneuvot vaihtuvat tiheään:
Aasiassa sisämaan lennoilla suosikkilennokikseni on muodostunut konetyyppi ATR 72. Sen lisäksi olen tehnyt reissua polkupyörällä, skootterilla, riksalla, tuk-tukilla (motorisoitu kolmipyörä), junalla, bussilla, minibussilla, taksilla, laivalla, veneellä ja hevosella, jonka nimi oli Vitu.
– Tämä on minun tietopankkini ja matkatoimistoni, ilmoittaa Vartiainen älypuhelin kourassaan. Vielä korvaamattomampi matkakumppani on kuitenkin pöydän reunalle kasattu kokoelma Lonely Planet -kirjoja. Kunkin kohdemaan kirjasta löytyy kaikki tarpeellinen ennakko- ja matkakäyttöön, tosin hinnat, aikataulut ja viisumivaatimukset saattavat muuttua julkaisun jälkeen.

Vinkkejä pakkaamiseen

Pitkät reissut ovat opettaneet taloudelliseen pakkaamiseen.
– Heti ensimmäisellä kaukomatkallani huomasin, ettei tavaraa – etenkään vaatteita – tarvita kovin paljoa, koska pesulat palvelevat kaikkialla.
Matkavarusteista tärkeimmät Keijo on löytänyt yllättävän lähellä olevista ostopaikoista. Pyörillä varustettu laukun ja repun yhdistelmä päiväreppuineen, löytyi Ikeasta. Se soveltuu ulkomitoiltaan jopa koneen matkustamoon vietäväksi. Pieneksi pussukaksi sulloutuva Haltin päällyspusero taas tarttui mukaan täkäläiseltä huoltoasemalta. City Marketin olkalaukkuun mahtuvat tärkeät dokumentit, kamera ja vesipullo. Epäilyttävän majapaikan ovenrakoon viritettävä hälytyslaite (Claes Ohlsonilta) sekä korvatulpat (Prisma) takaavat rauhallisen yöunen.

Reppureissaaja

Rahat piiloon

Käteistä rahaa Vartiainen neuvoo piilottamaan vaikkapa kolmeen eri paikkaan, myös ulkona liikuttaessa. Samoin luottokortit on syytä kätkeä eri paikkoihin. Tärkeää on itse muistaa huolehtia kätköistään.
– Päällimmäisenä rahasäilönä pidän resuiseksi kulunutta lompakkoa, jossa on aina muutama vähemmän arvoinen seteli. Kerran on kerjäläinen sanonut resulompakkoni nähdessään, että siinäkö kaikki, älä turhaan vaivaudu. Tarkkakin mies voi joskus sotkeutua ennakoinnissaan. Niin kävi Keijolle Laosissa. Hän oli matkalle lähtiessään varustanut housunsa salataskulla, johon kätki sekä rahaa että luottokorttinsa.

Luan Prabangin kaupungissa hän heitti kiireesti kasattuun pesulaläjään myös housunsa. Kuten aina Aasiassa pesulapalvelu oli hyvää, halpaa ja nopeaa. Hän haki puhtaat pyykit pesulasta ja astui bussiin jatkaakseen seuraavaan kohteeseen.
– Bussissa välähti: ne rahat ja luottokortti salataskussa, missä ne ovat nyt! Tein pikaisen kassintarkastuksen todeten taskun tyhjäksi. Ei muuta kuin äkkiä soittamaan majapaikan isännälle, joka lupasi lähteä pesulaan kyselemään omaisuuttani. Eipä kuulemma löytynyt. Ei vielä seuraavalla käynnilläkään. Sitkeä isäntäni sai lopulta kuitenkin pesulanomistajan tunnustamaan, että rahat ja luottokortti olivat löytyneet pesulasta. Loppu meni hyvin. Majapaikan isäntä toimitti arvotavarat pankin välityksellä Vartiaisen seuraavaan matkakohteeseen. Pesulan omistaja säilytti kasvonsa saatuaan pienen löytöpalkkion, mutta majatalon isäntä ei palkkiota huolinut. Hyvä ThanaBoun Guesthouse!

Aasiassa on helppo matkustaa

Useimmissa Kaakkois-Aasian maissa elämänmeno on rauhallisen leppoisaa ja kiireetöntä. Ihmiset ovat yleensä aidosti sydämellisen ystävällisiä ja avuliaita. Jatkoetappien järjestäminen on helppoa. Lähes jokaisessa majapaikassa se onnistuu ja matkalainen noudetaan niiltä sijoiltaan. Aasiassa matkailijan on kohdattava köyhyys. Kerjäläiset ojentavat käsiään ja päätös almun antamisesta tai ohi kulkemisesta voi tuntua vaikealta.
– Almu kuuluu antaa silloin tällöin. Mutta ei lapsille, joille on turha opettaa kerjäämistä koulunkäynnin vaihtoehdoksi. Mitkä käyntikohteensa reissumies nimeäisi Aasian helmiksi?
– Viimeisellä reissulla ihastuin Myanmarissa Baganin tuhansien temppelinhuippujen piikittämään taivaanrantaan sekä Inle-järvelle kasvaneeseen köyhän miehen Venetsiaan veden päälle rakennettuine asumuksineen. Siellä elämisen meininki oli aitoa.
– Edellisten matkojeni kulttuurikohteista hienoja ovat olleet Laosissa Mekong-joen varrella oleva pieni ja idyllinen Luang Prabangin kaupunki sekä Kambodžassa Seam Reapin kyljessä oleva Angkorin temppelialue ja sen huipentumana itse Angkor Wat -temppeli.
Halong Bayn sokeritoppasaaret Vietnamissa on myös mainittava. Myös Bangladesh, niin kaoottinen kokemus kuin olikin, vastasi miehen yhteen toiveeseen: turisteja ei liiemmin näkynyt. Yhdentoista päivän aikana hän näki vain kaksi ulkomaalaista.
– Sitä kokemusta olin tavallaan etsimässäkin, muistuttaa Vartiainen.

Reppureissaajan muistilista

  • Rokotukset
  • Matkavakuutus
  • Matkustusilmoitus Ulkoministeriöön osoitteella www.formin.fi
  • Viisumit tai tiedot, mistä/miten niitä matkan varrella haetaan
  • Matkadokumentit myös kameraan ja omaan sähköpostiin
  • Kopiot passista ja viisumeista
  • Luottokortteja vähintään 2 kpl
  • Verkkopankkitunnukset ja muut tunnusluvut
  • Käteisrahaa riippuen valuutan saannista ja paikallisista valuuttaohjeista kohteissa
  • Opaskirjoja (Lonely Planet -sarja), jotka ovat käytössä kätevämmät kuin nettitieto
  • Älypuhelin, jossa ilmaiset kartat, navigointi, nettiyhteydet ja Skype. Muista roaming-esto!
  • Toinen matkapuhelin (perusversio) paikallisyhteyksiin prepaid-kortilla
  • LED-taskulamppu
  • Korvatulppia
  • Lääkkeet, laastarit ym. ensiapu, hyttyskarkote
  • Näiden lisäksi niin vähän tavaraa kuin mahdollista – ja sitten siitäkin vain puolet!

 

Lue lisää:
Tietoa Aasiaan matkaavalle
Tietoa Myanmariin matkaavalle
Lonelyplanet
 

Teksti: Marjaleena Tuppurainen 
Kuvat: Keijo Vartiainen ja Pekka Nieminen

Lue myös

Suosittelemme