Kolmården osaa yllättää

Valitsimme tänäkin vuonna Kolmården-matkamme helpoimman kautta. Helppo tarkoittaa valmismatkaa laivalla, ilman omaa autoa ja paikkoja Tukholman terminaalilta lähtevässä Safaribussissa, joka vie ja tuo.

Matkustimme maanantaina junalla Helsingistä Turun satamaan, jossa olimme 45 minuuttia ennen Viking Linen lähtöä. Olimme reissussa tyttöporukalla eli kahden ala-asteikäisen tyttäreni kanssa ja olimme ajatelleet, että nyt nautiskellaan koko sateisen kesän edestä, viikkoa ennen koulun alkua. Suomeen palasimme varhain keskiviikkoaamuna.

Kolmårdenin uusi, toukokuussa avattu teemamaailma eli delfinaarion kylkeen rakennettu Marine World, oli tämänkertaisen matkamme syy sen lisäksi, että viime kesänä rakastuimme puistoon. Tähän uuteen vesiaiheiseen maailmaan on haettu vaikutteita Floridan Key Westistä pastellisävyisillä katoksilla ja ruokapaikoilla. Hyvä niin, sillä aikaisemmin sai valita suppeasta listasta perusroskaruokaa, ja nyt vaihtoehtoja oli moninkertaistettu. Aikuinen tykkää eikä lapsikaan narise.

Kolmården vaihtoi omistajia pari vuotta sitten ja saman tien alkoivat aina vain enemmän elämyspuiston suuntaan viedyt muutostyöt. Eläimet eivät enää yksistään riitä kasvattamaan kävijämääriä, vaan on haluttu tarjota lisää palveluja sekä tekemistä laajempaan makuun. Myös eläinten oloja parantavia laajennustöitä on tehty viimeisen vuoden aikana kiitettävästi.

Suoraan luontodokumentista

Sää ei suosinut meitä, ei alkuunkaan. Safarikierroksella ei voinut ottaa kuvia, sillä lähes kaikki aika meni höyrystyneen ikkunaan pyyhkimiseen, jotta näkisi edes jotain eikä senkään jälkeen saanut tallennettua kuin sadepisaroita ja hahmoja niiden takana. Toki näimme kuinka samalla alueella asustavat karhut ja sudet mittelivät ruoasta. Karhupomo koetti pitää huolta jälkeläistensä ravinnonsaannista nälkäisten susien vaaniessa rinkinä ympärillä. Kun kohteliaat keinot eivät riittäneet, otti otso käyttöönsä kovemmat otteet ja avasi ääntänsä niin, että sudenkarva taittui myötäkarvaan eikä näkynyt enää kuin muutama alistuneena maata viiltävä harmaa hännänpää jykevien puiden takana. Muut eläimet pitelivätkin sitten sadetta suojissa, piilossa ihailulta. Suosittelen safariosuutta ainoastaan puolipilvisellä ilmalla, sillä helteelläkin eläimet oleilevat suojissaan.

Koska vettä satoi kaatamalla, myrskytuulen ansiosta niin alhaalta, sivuilta kuin ylhäältäkin, aloitimme eläintarha-kierroksen delfiiniesityksellä toivoen, että sade hellittäisi sen aikana. Ensi vuonna juhliva delfinaario kuuluu maailman suurimpiin sisädelfinaarioihin, jossa miljoonat ihmiset ovat vierailleet avaamisvuoden 1969 jälkeen ja jonka delfiiniesitys on aina yhtä vaikuttava. Siihen osallistuu kerrallaan kuusi suloista delfiiniä ja neljä asiansa osaavaa kouluttajaa. Esitys oli opettavainen sekä suomalaissyntyisen poptähti Markoolion ansiosta jopa hauska. Mies pelleili itsensä kustannuksella videon kautta ja delfiinit esittelivät omalla vuorollaan taitojaan selvästi omasta tahdostaan, nautiskellen suosionosoituksista.

Arvokkaaseen tutkimus- ja kehitystyöhön eläintarha saa tukea yksityisrahoittajien lisäksi yrityksiltä, joiden imagolle tekee hyvää osallistua kamppailuun ihmisten aiheuttamia tuhoja vastaan. Kolmårdenilaiset koettavat alati löytää uusia keinoja, miten estää esimerkiksi delfiinien joutuminen kalastajien pyydyksiin ja puiston omat delfiinit toimivat menetelmän testaajina.

Sade ei hellittänyt, joten oli otettava itseään niskasta kiinni ja etsittävä lapsellinen riemu vaikka väkisin. Jostain syystä en pystynyt siihen. Ehkä juuri siksi katselinkin tarhaa kriittisemmin kuin viime kerralla. Kiersimme ihan normaalisti neljä kilometriä ihanien tiikereiden valtakunnan halki, Apariumiin apinoiden luokse ja sieltä Elefantdaleniin, ostellen etappien välillä tuliaisia tukien samalla tarhan toimintaa.

Kuljin lasten perässä kuin sumussa, kuvasin kaikkea, mikä näytti herättävän heidän kiinnostuksensa ja havahduin vasta siinä vaiheessa oikeasti kuuntelemaan heitä, kun nuorempi tytär huusi: ”Ne tappaa sen!” Juoksin lasten perässä ja näin luontodokumenttimaisen tapahtumasarjan: Savannialueella, omalla reviirillään, elävät kamelit saivat kutsumattoman vieraan jakista.

Neljä kamelia töni jakkia ja se kaatui. Eläin puolustautui iskemällä hampaansa tai leukansa yhden kamelin etujalkaan kiinni. Kameli kaatoi itsensä maassa makaavan jakin päälle niin, että jakin pää jäi kamelin alle puristuksiin ja etulyöntiasemaa hyväksi käyttäen otti jakin takajalan suuhunsa. Yksi kameleista päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja jatkaa sukua maassa makaavan kamelineidin kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta. Toinen kameli koetti murtaa jakin selkärangan hampaillaan ja kolmas vuorostaan potki jakkia selkään ja kylkiin tai puri hännäntyvestä.

Kukaan ei päästänyt ääntäkään ja yleisömäärä kasvoi. Tilanne eteni kuin hidastetussa filmissä. Odotimme henkilökuntaa 15 minuuttia. Paikalle saapui kaksi nuorta tyttöä, joista toinen puhui puhelimessa ja toinen puri kynsiään. Kumpikaan ei kuitenkaan mennyt aitaukseen. Aikaa kului ja viimein kamelihoitaja juoksi keskelle tilannetta, saattoi kamelit erilleen ja jakin jaloilleen. Kameli joutui arestiin, se tiesi olleensa tuhma, mutta kukaan ei tullut koskaan katsomaan uupuneen jakin vammoja, joita taatusti syntyi episodin aikana. Väkisinkin kävi mielessä, että entäs, jos aitaukseen olisi pudonnut ihminen ja joutunut eläinhyökkäyksen kohteeksi. Apua ei saisi alle vartissa.

Vaikka kokemus oli hiljentävä, sen unohtaminen oli ihmeellisen helppoa, sillä vain hetkeä myöhemmin harrastimme kameliratsastusta. Ympyrä sulkeutui myös tarhan osalta, sillä aikaa äskeiseen oli kulunut liikaa, joten palasimme takaisin tiikerimaahan, jonne olisin voinut jäädä vaikka asumaan ja sieltä merikarhu/harmaahylje/pingviini -altaan kautta katsomaan toistamiseen delfiini-esitystä, jonka lopussa pääsi koko tyttötrioltamme itku, oli se vaan sen verran kaunista katsottavaa. Tälläkin kertaa meillä jäi näkemättä eläintarhasta puolet, mutta ehkä ensi kesänä haluamme Kolmårdeniin takaisin – kaikesta kokemastamme huolimatta.

Viimehetken vinkit

Yksi maininnanarvoisista kohteista Wild Campissa on Kulmården, liikuntavammaisille suunniteltu leikkipaikka. Vastaavaan en ole aiemmin törmännyt ja jo pelkkänä ajatuksena se tuntuu erinomaiselta lisämausteelta nimenomaan koko perheelle suunnatussa eläintarhassa. Wild Campia suosittelen rämäpäille ja niille, joille on ihan ok matkustaa vuorokausi katsomaan villieläimiä ja käyttää viisituntisensa Ruotsin pisimmässä liukuradassa tai lasten maatilalla, jossa voi taputella kesyeläimiä. Maailman Vahvimman Nallen maailma on myös ihan naapurissa ja siellä pienimpiä lapsia hemmotellaan nukketeatterilla ja lettukeittiöllä.

Linbana eli köysirata ympäri puiston antaa 25 minuutissa uudenlaista perspektiiviä alueen laajuudesta, mikäli ei ole korkeanpaikankammoinen. Näet yläilmoista lähes koko 170 hehtaarisen eläintarhan parhaimmillaan. Köysirata maksaa alle 12 vuotiailta 40 ja aikuisilta 80 kruunua.

Kolmården-liput kannattaa hankkia ennakkoon, sillä safari/eläintarha yhdistelmälippuja paikanpäältä ostavien jono voi olla varsinkin viikonloppuisin uskomattoman pitkä ja hidas liikkeissään. Lipulliset pääsevät lähes heittämällä sisään.

Viking Linen Kolmården-päiväretket sekä hotellimatkapaketit loppuvat 16.elokuuta, jonka jälkeen tulisi varata tavallinen ruotsinristeily ja pakata oma auto laivaan. Eläintarha sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Tukholmasta E4:n varrella. Safarikierrokselle pääsee eläintarhasta, simpanssi-aitauksen edestä. Kolmårdeniin pääsee Tukholmasta myös junalla.

Kolmårdenin eläinpuisto

Kaikkiaan eläinpuistossa, Safaripuisto mukaan lukien, on noin 750 eläintä, joista eläinlajien määrä lähentelee kahdeksaakymmentä. Ja mikä merkittävintä, kyseisistä lajeista nelisenkymmentä on sukupuuton uhkaamia. Puisto on tiiviisti mukana useassa maailmanlaajuisessa projektissa, joiden tavoitteena on estää muun muassa tiikereiden, susien, hylkeiden ja gorillojen sukupuuttoon kuoleminen.

Vaikka Kolmården on pääasiallisesti auki yleisölle ainoastaan parhaimpaan sesonkiaikaan, järjestetään koululaisille ja opiskelijoille leirikouluja ja opintotilaisuuksia läpi vuoden. Wild Encounters puolestaan tarjoaa sesongin ulkopuolella lukuisia erikoisohjelmia kaiken kokoisille ryhmille. Konferenssille voi antaa esimerkiksi lisähohtoa käymällä taputtelemassa tauolla susia, tapaamassa leijonia, leikkiä delfiinien kanssa tai tutustua maastoon Jeepillä.

Kolmårdenin verkkosivut