Matkailu

Latvia – Autoillen Riikaan

Teksti: Mika Rautio Kuvat: Mika Rautio

TuomiokirkkotoriAjettaessa Pärnun kautta, Viro-Latvia-rajan jälkeen maantie hipoo monin paikoin merenrantaa. Saulkrastin kylän kohdalla on useitakin parkki- ja levähdyspaikkoja aivan hiekkarannan tuntumassa. Näissä kohdissa kannattaa pitää tauko, jonka voi viettää uiden tai maisemia katsellen. Varsinkin lasten kanssa liikkuessa piristävät uimatauot matkaa mukavasti. Meren ranta on hienoa hiekkaa, ja sitä riittää horisontista horisonttiin.

Ennen Riikaan saapumista poikkesimme Siguldassa, tai pikemminkin Turaidassa. Latvia, samoin kuin Virokin on suhteellisen tasainen maa. Muutamissa kohdissa voi silti olla suuriakin korkeuseroja. Yksi esimerkki tästä on Siguldan ja Turaidan välinen Gauja-joen laakso. Paikasta voisi sanoa, että tässä kohdassa ovat ”Latvian alpit”. Joen yli menee köysirata, joka kulkee kerran tunnissa. Vaunun ja joen pinnan välinen korkeusero on parhaimmillaan 40-42 metriä.

Turaidan linnaSiguldassa, Turaidassa ja Krimuldassa on kaikissa vanha linna, kivenheiton päässä toinen toisistaan. Kaikki linnat on myös aikanaan perusteellisesti hävitetty – ainoastaan Turaidan linna on hiljattain korjattu ja kunnostettu. Rauniolinnoja emme käyneet katsomassa, ne jäivät seuraavalle reissulle. Sen sijaan Turaidan linnan tornista avautuu todella huikeat maisemat jokilaaksoon, ja linna itsessään on museo esineistöä täynnä.

Eivätkä linna ja jokilaakso ole Turaidan ainoa nähtävyys. Turaidan ja Siguldan välissä on valtava luola. Se on noin 10 metriä korkea, ja kutakuinkin yhtä syvä. Turaidan linnasta Siguldaan päin ajettaessa on jarrutettava heti linnalta laskeutuvan jyrkän mäenrinteen juurella. Maksullisella parkkipaikalla – muuta pysähdyspaikkaa ei ole – pysäköinti maksoi yhden latin. Sieltä menee jalankulkijoiden alikulku tien toisella puolella olevalle luolalle.

Luolan on muovannut lähdevesi, joka virtaa vuolaasti koko ajan luolasta pohjaa pitkin ulos. Paikka on vähän niin kuin Kaakkois-Virossa oleva ”Taevaskoja”, mutta mittakaavaltaan paljon suurempi. Luolan vierestä lähtee portaat kukkulan päälle. Laskujeni mukaan 413 askelmaa ovat ainakin helteisellä ilmalla hikinen urakka, mutta kiipeämällä saa hyvän käsityksen paikan korkeuseroista ja rinteiden jyrkkyyksistä. Lisätietoja

Majoittuminen Riikassa

St Peterin kirkko ja MustapäidentaloSiguldasta on moottoritietä melkein koko matkan Riikaan asti. Tällä kertaa majoituimme aivan vanhan kaupungin keskustassa, Tuomiokirkkotorin laidalla, Pearl Dome Hostellissa. Hinta oli huokea, kuuden hengen seurueelta yksi yö maksoi 82 latia, eli vajaa 20 euroa per henkilö. Suihkut ja WC olivat edulliseen hostel-tyyliin käytävällä, ja huone piti maksaa rahalla (VISA ei kelvannut), mutta langaton internet toimi huoneissa oikein hyvin, ja sijainti oli todella loistava yöelämää ajatellen. Lisäksi huoneen ikkunasta näkyi Tuomiokirkon torni, pörssitalo ja radiotalo.

Jos ottaa majapaikan vanhasta kaupungista, pitää varautua siihen, että juhlinnan äänet kuuluvat, ainakin, jos pitää helteen takia huoneen ikkunoita avoinna. Yö jatkuu myöhään terasseilla. Useimmilla terassiteltoilla katujen varsilla näytti olevan myös suuret plasma-tv:t, jotka oli viritetty urheilukanaville. Terassit suljetaan vasta sitten, kun viimeisetkin asiakkaat lähtevät pois. Riika on siis varsinainen bilettäjien kaupunki, ja suomalaiset näyttävätkin tässäkin lajissa pärjäävän aika hyvin. Toisin kuin muutama vuosi sitten, nyt ainakin minulle uutena asiana monessa ravintolassa oli suuret ikkunat suoraan kadulle, ja pöydillä tanssivat tanssitytöt näkyivät kadulle saakka.

Suomen kieltä kuulee Riikan kaikilla terasseilla, ravintoloissa, museoissa, Jurmalan keskustassa ja rannalla, sekä Rundalen palatsissa. Tallinnan tavoin, Riika suorastaan vilisee suomalaisia. Liikenteen vilinässä yhtään suomen rekisterissä olevaa autoa ei kuitenkaan osu silmään, ei edes linja-autoa. Olemme kai omalla autolla saapuneina jonkinlainen poikkeus. Virolaisia autoja näkyy kylläkin useita.

Arkipäivisin omalla autolla ei kannata Riikassa paljon liikkua. Silloin ei liikenneruuhkien takia pääse eteenpäin, mutta viikonloppuisin ruuhkia ei juurikaan ole. Ja lisäksi, jos Riikaan ehtii jo perjantaina, ehtii yhdessä viikonlopussa kaupungista nähdä kaiken oleellisimman.

Vanhankaupungin tunnelmaa

Vanha kaupunki ei ole pinta-alaltaan kovinkaan iso. Se on veden ympäröimä, ja joelta kanavan rantaan on reilu puoli kilometriä, joen suunnassa vanhan kaupungin pituus on vajaan kilometrin. Kun käy katsomassa maisemat Pietarin kirkon tornista, 72 metrin korkeudesta, näkee vanhankaupungin aivan kokonaan. Myös radio- ja tv-tornissa, joka on Baltian korkein, Euroopan toiseksi korkein, ja maailman 11 korkein rakennelma, on näköalatasanne noin 100 metrin korkeudessa. Pietarinkirkon tornin näköalat ovat kuitenkin paremmat, koska se sijaitsee keskellä kaupunkia.

KalejuielaTärkeimmät vanhankaupungin nähtävyydet, kuten tuomiokirkko, Kolme veljestä -talo, Ruotsin portti, pulveritorni, Raatihuoneen tori, kiertää kävellen ja katsoo päällisin puolin alle tunnissa. Autolla vanhassa kaupungissa ei siis kannata ajaa. Ensinnäkin se maksaa 5 latia (noin 7,5 euroa) tunnilta, ja toisekseen kapeiden katujen ihmispaljoudessa ei pääse autolla eteenpäin kuin kävelyvauhtia ihmismassojen mukana.

Jos kuitenkin välttämättä haluaa autollaan vanhaan kaupunkiin mennä, niin automaattiset puomit vanhaan kaupunkiin aukeavat viedkarte–nimisellä magneettikortilla, joka on ostettava etukäteen Statoilin huoltoasemalta, tai vanhankaupungin kulmalla sijaitsevasta Centr-tavaratalosta. Vaikka meilläkin oli majapaikka aivan keskellä vanhaa kaupunkia, emme kuitenkaan autolla sinne ajaneet. Saimme auton parkkiin Raatihuoneen torin laidalle, aivan Mustapäiden talon ja miehitysmuseon kulmalle. Siinä se sai olla maksutta koko viikonlopun. Ja kävelymatkaa majapaikkaan oli vain 200-300 metriä.

Monesti kuulee sanottavan, että liikkuminen Riikassa on helppoa julkisilla liikennevälineillä. Näin varmaan onkin. Kaikki on lähellä ja vanhassa kaupungissa pärjää ihan hyvin jalkaisinkin. Kauemmas aina eläintarhalle asti pääsee raitiovaunulla, bussilla tai taksilla. Itse sanoisin kuitenkin, että Riika on laajuudeltaan valtavan iso, ja sen näkee ja ymmärtää vasta sitten, kun hyppää autoon  ja ajelee hetken aikaa ympäriinsä kaupungilla. Silloin pääsee myös kätevästi shoppailemaan – muuallekin kuin keskikaupungin Stockmannille, Centrs-tavarataloon tai pieniin erikoisliikkeisiin. Isot marketit ja kauppakeskukset sijaitsevat kaupungin sisääntuloväylien varrella, ja siellä hintataso ainakin vielä on suomalaiseen kukkaroon suhteellisen edullinen. Yksi mahdollisuus tutustua kaupunkiin laajemmin olisivat myös kiertoajelut, joihin voi ostaa lippuja turisti-infosta, joka sijaitsee raatihuoneen torilla, aivan Mustapäiden talon kulmalla.

Ystävällisiä kasvoja

Lido CenterMatka Riikaan olisi vajavainen, jos ei perille päästyään syö ja juo hyvin. Lukuisista ravintoloista yksi tutustumisen arvoinen paikka on Lido Center osoitteessa Krasna 75. Lidoja on nykyisin tosin jo melkein joka kadulla ja jokaisessa isommassa ostoskeskuksessa, mutta itse Lido Centerissä odottaa melkein jalkapallokentän kokoinen 3-kerroksinen hirsirakennus, jota ympäröivät lukuisat suihkulähteet ja vekottimet lapsille pomppulinnasta rullaluistelukenttään. Paikalla on yleensä myös elävää musiikkia. Autoilijalle maamerkkinä on rakennuksen kulmalla oleva tuulimylly.

Ruokailu Lido Centerissä on suhteellisen edullista. Hirsirakennuksen yläkerrassa voi syödä tiettävästi pohjoismaiden suurimmasta ja monipuolisimmasta seisovasta pöydästä 10 latilla per henkilö, muista kerroksista voi kerätä eri ruokia lautaselleen ja maksaa kassalle. Me teimme näin ja pääruuat ja jälkiruuat maksoivat 6-henkiseltä seurueeltamme yhteensä 35 latia, eli vähän vajaa 60 euroa. Enempää emme olisi jaksaneet syödä.

Englannin kielellä Riikassa pärjää aivan loistavasti, samoin venäjää ymmärretään hyvin, onhan kaupungin väestöstä noin puolet venäläisiä. Jos opettelee muutaman sanan latvian kieltä, saa ystävällisen hymyn ja todella hyvää palvelua! Priekaa! Kippis!

Valuutanvaihtopisteitä on joka puolella ainakin vanhassa kaupungissa, ja useimmat niistä ovat avoinna läpi yön. Kurssit ovat suunnilleen samat. Kesäkuussa 2007 sadalla eurolla sai valuutan vaihtopisteistä noin 60 latia. Helsingin Forexilla kurssi samaan aikaan tosin oli 10% parempi, eli sadalla eurolla sai noin 67 latia. Myös VISA-kortti kelpasi sekin maksuvälineenä useimmissa paikoissa.

Rundalen palatsi

Rundalen palatsiJos on historian ja kulttuurin ystävä, ja jos on halua kierrellä lähiseutuja, kannattaa pistäytyä myös noin 70 km päässä sijaitsevassa Rundalen palatsissa. Ehkä hätkähdyttävintä koko paikassa on sen sijainti, aivan metsän ja pellon laidassa, keskellä maaseutua, keskellä ”ei-mitään”. Edes latvialaisia kyliä, saati kaupunkeja ei ole lähimaillakaan. Mutta saavuttaessa palatsin pääsisäänkäynnille, tuntuu kuin pieni pala 1700-luvun Pietaria olisi pudonnut keskelle Latvian maaseutua.

Helpoin, mutta ei aivan lyhin, tie palatsille on mielestäni ajaen Riikasta E77–tietä ohi Jelgavan, ja kääntyen Elena–nimisessä paikassa valtatieltä vasemmalle, paikallistielle 103 kohti Bauskaa. Parinkymmenen kilometrin jälkeen on tienviitta Rundales Pils oikealle, pienelle mitättömälle hiekkatielle. Sitä vielä kilometri tai pari, ja olet palatsin parkkipaikalla. Jos palaa takaisin Riikaan Bauskan kautta, tulee samalla kierrettyä pieni lenkki, ja näkee koko ajan uusia maisemia. Bauskan kaupungin läpi kulki muuten Napoleonkin, sotamatkallaan Venäjälle vuonna 1812.

Jurmalan aurinkoranta

Jurmalaan ajettaessa ainakin meille uutena asiana oli tällä kertaa pakollinen lupamaksu, joka pitää olla kaikilla autoilla, jotka matkaavat Jurmalan keskustaan. Muutama vuosi sitten tällaista ei vielä ollut. Pahaksi onneksi ajoimme lentoaseman jälkeen tulevalla suurella peltoaukealla moottorien vasenta laitaa, ja sen verran kovaa vauhtia, että havaitessamme maksupisteen ei enää ehtinyt vaihtaa oikean puoleiselle kaistalle ja kääntyä rampista pois. Kun lopulta pääsimme uudestaan kohti Jurmalaa, kurvasimme maksupisteelle. Lupalappu maksoi vaivaisen yhden latin, eli noin 1,50 euroa. Sen takia seikkailtiin melkein 15 minuuttia!

JurmalaJurmalan hiekkaranta yltää horisontista horisonttiin, se on kymmeniä kilometrejä pitkä. Ihmisiä on koko matkan niin pitkälti kuin silmä kantaa. Kylän keskustassa, pääkadun varrelta löytyvät ruokapaikat, joskin rannallakin voi nauttia grilliruuasta, oluesta ja jäätelöstä. Jurmalan keskustassa valinnan varaa on ruokailijoilla kuitenkin enemmän, kilometrin tai parin mittaisella pääkadulla on erimaalaisia ravintoloita kymmenittäin, ellei satoja.

Riikassa ja Jurmalassa lomailevan on mahdollista yhdistää rantaloma ja kaupunkiloma, ihan itse haluamassaan suhteessa. Ensin voi yöpyä yön tai pari kaupungin keskustassa, mutta jos haluaa lisäksi viettää rantalomaa, se onnistuu Jurmalassa kutakuinkin yhtä hyvin kuin esim. Välimeren rantakaupungeissakin. Ainakin meidän ollessamme käyntimme aikana ilman lämpötila hipoi 30 astetta, ja meriveden lämpötila oli yli 20 astetta. Uimaranta Jurmalassa on matala. Kun on kahlannut rannasta ulapalle päin lähes 100 metriä, vettä on yhä nilkkaan, polveen tai korkeintaan napaan saakka.

Yksi suurimmista rantahotelleista Jurmalassa on Baltic Beach Hotel, joka on kunnostettu sisältä todella hienoksi. Ulkoapäin katsottuna rakennus on laivan mallinen, tosin hieman neuvosto arkkitehtuurin omainen. Hotellin etuosasta avautuu maisemat merelle. Lisätiedot ja huonevaraukset

Jurmala

X