Korona pitää meidät kotimaassa, mutta onneksi nojatuolimatkailua ei ole vielä kielletty. Anna neljän kuvaajamme viedä sinut mukanaan heidän ikimuistoisille matkoilleen.
”Olimme viettäneet helteisen löhölomaviikon Italiassa Amalfin rannikolla 15 hengen seurueessa, johon kuului aikuisten lisäksi kuusi lasta. Kun lapset olivat saaneet polskia rantavedessä kyllikseen, päätimme viedä heidät pariksi päiväksi Roomaan katselemaan raunioita ja sivistymään.
Siihen asti olimme lasten kanssa vältelleet kulttuurikohteita, mutta Roomaan me rakastuimme kaikki. Sekä ihmiset että kaupunki tuntuivat helposti lähestyttäviltä. Etelä-Italiassa kohtaamamme penseän palvelun jälkeen lämpimästi hymyilevät ja silmiin katsovat roomalaiset tekivät meihin vaikutuksen. Jopa ravintoloissa mekastava seurueemme otettiin avosylin vastaan. Kaupungin katukuvassa minua viehätti erityisesti se, kuinka saumattomasti Forum Romanumin ja Colosseumin kaltaiset antiikin ihmeet yhdistyivät moderniin arkkitehtuuriin.
Hotellimme sijaitsi Vatikaanissa, aivan Pietarinkirkon vieressä. Saavuimme perille illansuussa aukion jo hiljennyttyä ja seisahduimme niille sijoillemme. Kirkon taakse laskevan auringon valo oli taivaallisen kaunis. Jopa lapset aistivat tunnelman hartauden ja pysyttelivät rauhallisina. Siinä hetkessä oli jotakin pyhää.”
Mirva Kakko, Helsinki
Lue lisää: Tutustu Roomaan kävellen! Toimittajan askelmittariin kertyi 100 kilometriä seitsemässä päivässä
Lapset herättivät toivon
”Kuvaajana minua kiinnostaa eniten ihmisten kohtaaminen. Usein lumoudun kuvattavistani niin, että saatan unohtaa ottaa ne pakolliset kuvat maisemista. Tässä Keniassa otetussa kuvassa yhdistyvät kuitenkin molemmat; upea vuoristomaisema ja koulun pihalla leikkivät lapset.
Vuonna 2016 matkustin kehitysyhteistyöjärjestö Suomen World Visionin vapaaehtoisena Keniaan, Ngoswetiin. Tavoitteenamme oli käynnistää vesiprojekti kylässä, joka kärsi pahasta kuivuudesta.
Paikalliset naiset ja lapset kuluttivat päivittäin tuntikausia vedenhakureissuillaan, eikä aikaa jäänyt muille töille tai koulunkäynnille. Kun näin kyläkoulun pihalla leikkivät lapset, pysähdyin kuvaamaan. Minussa heräsi toivo; mitä paremmin vesihuolto kylässä toimisi, sitä useampi lapsi ehtisi kouluun ja pääsisi toteuttamaan unelmiaan.
Aloitettuani vapaaehtoisena kehitysyhteistyöjärjestössä suhteeni lomamatkailuun muuttui. Enää en voisi kuvitella lentäväni yli kahdeksaa tuntia vain löhöilemään palmun alle drinkki kädessä. Haluan, että kaukomatkoillani on jokin hyödyllinen tarkoitus.”
Sara Pihlaja, Tampere
”Vapaudentunteeseen sekoittui jännitystä”
”Hissi ei kulkenut Nuolja-tunturin huipulle asti, joten jäimme hissin viimeisellä seisakkeella pois ja kiipesimme loppupätkän lumilaudat kainalossa. Huipulla hiljennyimme hetkeksi ihailemaan rinnettä, joka putosi paljaana ja jyrkkänä edessämme. Muistan huumaavaan vapaudentunteeseen sekoittuneen jännityksen, joka tuntui vatsassa asti. Laskin meistä ensimmäisenä ja jonkin matkaa laskettuani pysähdyin ikuistamaan kuvassa näkyvän ystäväni Peksin laskun.
Ystäväporukan kanssa tehty parin viikon loma Ruotsin ja Norjan tuntureille hipoi täydellisyyttä. Aamuisin vilkaisimme ulos ja päätimme päivän reitin sää- ja lumitilanteen mukaan. Vaikka tykkään matkustaa yksinkin, kavereiden kanssa reissaamisessa on puolensa. Silloin valitsemme usein haastavia rinteitä, joita on turvallisempaa laskea seurueessa kuin yksin. Myös fiilis tunturin valloittamisesta on ihanaa jakaa ystävien kanssa.
Vaikka kuvan reissusta on kulunut jo 15 vuotta, muistan edelleen kotiinpaluuseen liittyneen erityisen tunnelman. Oli huhtikuun loppu, ja palasimme Suomeen talvivarusteissamme. Sinä vuonna kevät oli tullut poikkeuksellisen aikaisin ja saatoin vaihtaa toppatakkini suoraan kesämekkoon.”
Riikka Hurri, Joensuu
”Voin vieläkin tuntea tuulen, joka leikitteli huivillani”
”Ostin kuvan batiikkihuivin lomaillessani ystäväni kanssa Mallorcalla vuonna 1999. Kuusi vuotta sitten vein huivin takaisin syntysijoilleen, kun matkustin jälleen Mallorcalle, tällä kertaa mieheni seurassa.
Majoituimme seudulla, jonka ainoa mutta sitäkin vaikuttavampi nähtävyys oli turkoosinsinisenä kimmeltänyt meri, jota reunusti 14 kilometriä pitkä hiekkaranta. Viikon verran vain kuljeskelimme pitkin rantaviivaa ja nautimme kuuman hiekan rahinasta paljaiden varpaidemme alla. Välillä pysähdyimme pariksi tunniksi lukemaan ja uimaan ja sitten taas kävelimme. Loma oli täydellinen vastakohta hektiselle arjelle. Voin vieläkin tuntea tuulen, joka kuvanottohetkellä leikitteli huivilla.
Hanna-Kaisa Hämäläinen, Muurame
