Matkailu

Luxemburg – Linnoitettu kaupunki on Pohjolan Gibraltar

Teksti: Kaija Pulkkinen Kuvat: Kaija Pulkkinen

Grund ja Ville HauteLuxemburgissa kävijän kannattaa uhrata tunti tai pari kävelyretkeen vanhan linnoituskaupungin valleilla. Syvien joenuomien reunustamalle ylätasangolle rakennettu kaupunki ja sitä suojaavat linnoitusrakenteet muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka on vuodesta 1994 kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Luxemburgin lentokentälle saapuu päivittäin muutama tuhat matkustajaa, joista osa viipyy ehkä vain päivän EU-instituutioiden, pankkien ja pääkonttorien kaupunginosassa Kirchbergissä. Kun ensimmäisten EU-toimistojen tilat vanhassa kaupungissa alkoivat käydä ahtaiksi, päätettiin uudisrakennuksille varata alue kaupungin ulkopuolelta. Keskustasta rakennettiin Kirchbergin ylängölle silta ja ylängön halki pikatie lentokentälle. Ensimmäinen rakennus, 22-kerroksinen toimistotorni valmistui tien varteen vuonna 1966. Kaukonäköisen ratkaisun ansiosta historiallinen linnoituskaupunki säästyi vetovoimaisena nähtävyytenä – joka jää näkemättä monelta Kirchbergistä suoraan lentokentälle palaavalta bisnesmatkailijalta.

Chemin de la CornicheYleiskuvan linnoitetusta kaupungista saa kävelemällä Pyhän hengen ylängöltä (Plateau du St Esprit) Bockin harjanteen päähän kulkevaa ”räystästietä” pitkin (Chemin de la Corniche), jota kaupungin matkailutoimisto mainostaa Euroopan kauneimmaksi terassiksi. Alzette-virran syövyttämän uoman mutkaan jääneeltä Bockin harjanteelta aukeaa komea näkymä. Etelässä alakaupunki Grund ja Neumünsterin luostari – nykyisin kulttuurikeskus – taustalla 1300-luvun lopulla rakennettu kaupunginmuuri puolipyöreine torneineen ja Rhamin ylänkö, jolla erottuvat armeijan kasarmit 1680-luvulta. Pohjoisen alakaupungin, Pfaffenthalin ylittää vuonna 1963 valmistunut punainen terässilta, joka vie Kirchbergin pilvenpiirtäjäkeskittymään. Näkymä on kaunis, kun puut ovat lehdessä mutta vaikuttava myös talvella, kun lumi korostaa linnoitusrakenteita.

Bockin kadonnut linna

Bockin harjanteella muinoin sijainnut linnoitus on kuitenkin kadonnut. Luxemburgin kaupungin katsotaan saaneen alkunsa Bockin linnasta, jonka rakensi vuonna 963 Lothringenin kreivi Siegfried. Kreivi hankki kallionkielekkeen ja sitä ympäröivät maat vaihtokaupalla Trierissä toimivalta luostarilta. Nimi Lucilinburhuc mainitaan ensi kertaa maakauppakirjassa. Siegfridin seuraajat alkoivat kutsua itseään Luxemburgin kreiveiksi.

Siegfridin kadonneeseen linnaan liittyy romanttinen tarina. Kreivi otti puolisokseen Alzette-virran rannalla kohtaamansa kauniin Melusina-neidon. Neito suostui kosintaan sillä ehdolla, että sai kerran vuodessa viettää päivän yksin. Kreivi ei kuitenkaan malttanut olla kurkkimatta avaimenreiästä, mitä Melusina puuhasi huoneessaan, jonne kannettiin ämpäritolkulla vettä, ja näki kreivittärensä muuttuvan merenneidoksi – tai paremminkin joenneidoksi. Salaisuuden paljastuttua Melusina pakeni Alzetteen, josta hän nousee näyttäytymään joka seitsemäs vuosi.

Neumünsterin silta

Jo ennen Siegfridiä paikalla oli roomalaisten puinen linnake. Ennen roomalaisia paikalla asusti kelttiläinen heimo Treveri, jonka muisto on säilynyt Saksan vanhimman kaupungin Trierin nimessä (ranskaksi Trèves). Roomalaisten linnakkeen keskus oli paikassa, joka sittemmin toimi kalatorina (Marché-aux-poissons) ja jossa kohtasivat Reimsistä Trieriin ja AachenistaMetziin vievät valtatiet.

Samoilla nurkilla sijaitsee kaupungin vanhin, arkkienkeli Mikaelille nimetty kirkko, joka on moneen otteeseen vaurioitunut piirityksissä ja tulipaloissa. Kirkon vanhimmat osat edustavat romaanista tyyliä, uudempi osa 1500-luvun alun goottilaista tyyliä, kellotorni 1600-luvun barokkia ja alttari 1770-luvulta on rokokootyylinen. Kaakkoiskulmaan on pysyvästi juuttunut metallinen tykinkuula. Kirkon kyljessä on veistos, jossa Pyhä Mikael nujertaa lohikäärmeen.

Alzetten rantaa

Siegfridin linna kasvoi linnakkeeksi. Kaupunkiylänköä kiertävien jokien Alzetten ja Petrussen uomien jyrkänteiset reunat muodostivat luonnostaan puolustusrakenteen, jota paranneltiin vuosisatojen mittaan. Kreivit Jean l’Aveugle (jonka lisänimi ”Sokea” viittaa epäonnistuneeseen silmäleikkaukseen) ja Wenceslas II rakennuttivat 1300- ja 1400-luvuilla yläkaupungin ja Grundin alakaupungin suojaksi torneilla vahvistetun muurin.

Jäljellä on muun muassa kolmen tornin muodostama kokonaisuus, yläkaupungista alas Pfaffenthaliin vievän tien portti. Tornit ovat toimineet myös vankilana. 1400-luvulla vangittuna oli kolme noidiksi epäiltyä naista, Rudeler, Süngin ja Hebbel. Tarinan mukaan yksi päätti päivänsä itse, yksi onnistui pakenemaan ja yksi poltettiin roviolla. Kolmen tornin nurkilla on jäljellä muutama pieni ”espanjalainen torni”. Yhden miehen mentäviä vahtitorneja rakennettiin 1500 ja 1600-luvuilla satakunta, joista jäljellä on pari kymmentä.

Kolme tornia ja rautatiesilta

Hyvistä puolustusasemista huolimatta Luxemburg valloitettiin tuhka tiheään, jonkun laskelman mukaan pari kymmentä kertaa neljässä vuosisadassa. 1400-luvulla valtaa pitivät Burgundin herttuat kunnes linnoitus maineen ja mantuineen siirtyi kuninkaallisen naimakaupan myötä itävaltalaisten Habsburgien haltuun. 1500-luvulla Luxemburg oli osa keisari Kaarle V:n valtakuntaa, joka ulottui Hollannista Sisiliaan ja Burgundista Espanjaan. Vuonna 1555 Kaarle V luopui kruunusta jakaen valtakuntansa veljensä ja poikansa kesken. Filip-poika sai Espanjan ja Alankomaat ja niiden myötä Luxemburgin.

1500 ja 1600-luvuilla Habsburgien ja Ranskan välisissä kähinöissä Luxemburg piiritettiin, pommitettiin ja valloitettiin moneen otteeseen. 1600-luvulla alettiin rakentaa strategisiin paikkoihin viisikulmaisia bastioneja, joiden maavallit suojasivat kivimuuria paremmin tykkitulelta.

Vaubanin linnoitustyöt

Näkymä ObergünewaldistaAsialla oli myös ylittämätön ranskalainen linnoitussuunittelija Vauban (Sébastien le Prestre, Vaubanin markiisi 1633-1707), jolle Ludvig XIV antoi tehtäväksi suojata Ranskan rajat linnoituksilla. Useissa Ranskan kaupungeissa on jäljellä Vaubanin suunnittelemia nerokkaita linnoituslaitteita. Aikalaiset sanoivat, että Vaubanin suunnittelema linnoitus oli voittamaton ja hänen johtamansa hyökkäys jo voitettu.

Luxemburgin Vauban valloitti Ranskalle vuonna 1684 parin-kolmen vuoden piirityksen ja pommituksen jälkeen. Rähinä ei ollut jatkuvaa: sotimista harjoitettiin kesäkeleillä, jolloin armeijan huolto oli mahdollista, mutta talveksi mentiin takaisin kotiin. Voimasuhteet olivat Luxemburgille epäedulliset: piirittäjiä oli parhaimmillaan 21 000, kaupungissa puolustajia porvariskaarti mukaan lukien hädin tuskin 3000.

Vauban ryhtyi oitis parantelemaan valloittamaansa linnoitusta. Laidalle, josta hän oli hyökännyt kaupunkiin rakennettiin kaksi linnaketta, Nieder- ja Obergrünewald, ja niitä yhdistämään valtava V:n muotoinen muuri. Muuri purettiin vuonna 1875. Jäljellä on V:n kärjeksi vuonna 1685 rakennettu portti (Porte de la Hiel) paikalla josta jo roomalaisten valtatie nousi Kirchbergin ylängölle ja kohti Trieriä.

Portin tienoilla on säilynyt jauhovarasto, joka palveli armeijan leipomoita. Grundiin Vauban rakennutti leipomon jossa oli 14 uunia. Vehnäjauho oli armeijan peruselintarvike: siitä leivottiin leipää ja sotilaat valmistivat siitä itse keittoa. Peruskeiton reseptiin kuului vettä, jauhoa, laardia, sipuli tai purjo, suolaa ja yrttejä.

Pfaffenthalin suun Vauban sulki muurilla ja kahdella tykkitornilla. Alzette virtaa muurin ali aukoista, jotka voitiin sulkea tammipuisilla veräjillä. Tornien laskusillat ovat kadonneet. Tornien ulkonevan yläosan lattialaudoilla suljetut aukot voitiin tarvittaessa avata ja ampua juurelle asti päässyttä vihollista kohtisuoraan ylhäältä päin.

Vaubanin tornit

Pfaffenthaliin ja Rhamin ylängölle Vauban rakennutti kasarmeja koska kaupungin asuintalot olivat pommitusten jäljiltä lähestulkoon raunioina. Vaubanin aikoihin asti kaupunkilaiset joutuivat majoittamaan linnakkeessa palvelevat sotilaat koteihinsa – upseerit porvariskoteihin ja sotilaat työväestön nurkkiin. Uusien kasarmien ansiosta kaupunkiin oli mahdollista asuttaa 8000-päinen varuskunta, jos noudatettiin yhden sängyn ja kolmen sotilaan periaatetta eli eli kolmesta aina yksi palveluksessa, yksi nukkumassa ja yksi vapaalla.

Pohjolan Gibraltar

Linnoitustöitä jatkoivat itävaltalaiset valloitettuaan Luxemburgin Ranskalta takaisin. Obergrünewaldin yläpuolelle rakennettiin 1730-luvulla Fort Thüngen, linnake, jonka nuolimainen kärki sojotti kohti Kirchbergin ylänköä jotakuinkin vuonna 2004 valmistuneen, kiinalais-amerikkalaisen arkkitehdin Ming Pein suunnitteleman modernin taiteen museon Mudamin kohdalla. Linnakkeen jäänteet on hiljattain kunnostettu puistoksi ja sen kolmitorniseen porttirakennelmaan, joka tunnetaan nimellä Dräi Eechelen eli kolme terhoa, on tarkoitus avata linnoitusmuseo.

Fprt Thüngen ja Mudam

Pitkään jatkuneet linnoitustyöt olivat kaupungin talouselämälle piristysruiske, kuten suunnilleen samoihin aikoihin Suomenlinnan rakentaminen Helsingille. Rakennusmateriaalia tarvittiin monenmoista, samoin rakentajia, joten väkilukukin kasvoi. Varuskunnan ja rakentajien ruoassa pitäminen vaurastutti ympäröivää maaseutua.

Huelen ZantNiin mahtavaksi Luxemburgin linnoitus kasvoi 1700-luvulla, että sitä alettiin kutsua Pohjolan Gibraltariksi – kuten Suomenlinnaakin! Luxemburgin Gibraltarin valloittamattomuutta ei koskaan testattu käytännössä. Napoleonin sotien jälkeisessä Wienin konferenssissa vuonna 1815 päättivät silloiset suurvallat, että Hollannin kuningas on myös Luxemburgin suurherttua, mutta että suurherttuakunta kuuluu samalla myös Saksalaisten valtioiden liittoon. Preussi valtuutettiin pitämään linnoituksessa varuskuntaa. Kun Hollannin belgialaiset maakunnat päättivät itsenäistyä 1830-luvulla, Luxemburg liittyi liikehdintään ja itsenäistyi vuonna 1839. Vuonna 1867 suurvallat järjestelivät taas Eurooppaa ja päättivät, että Luxemburgista tulee puolueeton ja linnoitukset puretaan.

Purkutöihin ryhdyttiin oitis. Bockin harjanteen linnoitus hajotettiin maan tasalle. Tai ei aivan: joku oli huomannut, että 1800-luvun matkailijoita kiehtoivat romanttiset rauniot ja niinpä yhden tornin purkaminen jätettiin puolitiehen. Kaupunkilaiset kutsuvat romanttista tornia epäkunnioittavasti rikkinäiseksi hampaaksi (Huelen Zant).

Bockin ja Pétrussen kasematit

Jäljellä on myös Bockin harjanteen yläkaupunkiin yhdistävä silta Schlassbreck vuodelta 1735 ja joukko suoraan kallioon 1740-luvulla kaivettuja maanalaisia kasematteja, joihin sijoitetuilla tykeillä pystyttiin puolustamaan alakaupunkia kahteen suuntaan. Kasematteja ja maanalaisia käytäviä on linnoituskaupungissa kaikkiaan 23 kilometriä. Piiritystilanteessa maan alle mahtui tuhatmäärin sotilaita, hevosia, ammuksia ja huoltotiloja. Bockin kasemateissa voi ihmetellä luolia, jotka toimivat itävaltalaisen varuskunnan komentokeskuksena, kun Ranskan vallankumousarmeija piiritti Luxemburgia 1790-luvulla. Juomavesi saatiin 50 metrin syvyisestä kaivosta.

Silta vuodelta 1735

Bockin kasematit on rakennettu kolmeen kerrokseen. Syvimmälle kallioon on kaivettu kapeat miinatunnelit. Viimeiseksi puolustuskeinoksi tarkoitettuja miinatunneleita oli muuallakin strategisissa pisteissä. Ruudilla täytetyt ja sytytyslangoilla varustetut miinatunnelit oli tarkoitus räjäyttää hyökkäävän vihollisen alla tai vihoviimeisenä keinona koko linnoitus piti lennättää taivaan tuuliin valloittajineen kaikkineen. Miinatunneleita ei koskaan räjäytetty eivätkä ne ehkä olisi räjähtäneetkään, koska ruuti pyrki kostumaan kallion uumenissa.

Myös osa kasemateista tuhottiin linnoituksen purkamisen yhteydessä. Jäljelle jääneistä pieni osa on kunnostettu ja avattu yleisölle. Vain kesäkaudella auki olevat Bockin kasematit kuuluvat kaupungin suosituimpiin nähtävyyksiin. Bockin kasematteja on hiljattain kunnostettu piilottamalla kallioon tuhansia metrejä valokaapelia, jonka varassa toimii turva- ja tunnelmavalaistus sekä audio-opastus.

Tykki kohti Rhamia

Petrussen kasematitKolkon kosteat Petrussen kasematit yläkaupungin toisella laidalla antavat aavistuksen siitä millaista sotilaselämä maan alla on saattanut olla. Kasemattitunneli on aikanaan ulottunut Petrusse-jokeen rakennettuun sulkulaitteeseen ja ylös toisella laidalla sijainneeseen Fort Elisabethiin. Vaubanin suunnitelmia noudatellen itävaltalaiset rakensivat 1700-luvulla Alzetteen ja Petrusseen kolme sulkua, joiden avulla oli mahdollista laskea vesi alakaupunkeihin vaikeuttamaan vihollisen hyökkäystä. Sulkulaitteet on purettu.

Uutta ja vanhaa

Linnoitetun Luxemburgin muureista, torneista ja bastioneista on jäljellä ehkä kymmenesosa, silti niin paljon että kokonaisuus on nimetty UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Tästä kertova muistolaatta on Bockin harjanteen keskivaiheilla näköalatasanteen seinässä. Näköalapaikkaa vastapäätä on sisäänkäynti Bockin kasematteihin ja niiden historiaa esittelevään näyttelyyn.

Vaubanin kasarmi ja uusi oikeustaloYläkaupunkian reunustavan ”räystästien” Chemin de la Cornichen toisessa päässä, vallituksin vahvistetulla Pyhän hengen ylängöllä (Plateau de St Esprit) on jäljellä yksi Vaubanin aikaisista kasarmeista. Muut linnoituksen jäänteet purettiin vuonna 2008 valmistuneen oikeustalokorttelin tieltä (Cité Judiciaire).

Uudisrakentaminen keskellä suojeltua aluetta herätti vilkasta keskustelua. Oikeustalokortteli on suunniteltu hämmentävästi uusvanhaksi päinvastoin kuin Bockin harjanteen päässä kalatorin laidassa sijaitsevan kansallismuseon (MNHA Musée National d’Histoire et d’Art) lisärakennus vuodelta 2002 tai kaupunginmuseon (Musée d’Histoire de la ville de Luxembourg) vuonna 1996 valmistunut moderni sisäänkäynti St Esprit-kadun varrella.

Oikeustalokorttelin keskelle sijoitetusta pikku paviljongista pääsee hissillä suoraan Grundin alakaupunkiin – tai väsynein jaloin sieltä takaisin yläkaupunkiin.

Opastusta linnoituskierrokselle

Vanhan kaupungin sydämessä Place Guillaumella sijaitseva kaupungin matkailutoimisto järjestää pääsiäisestä lokakuun loppuun englannin, saksan tai ranskan kielellä opastettuja kiertokävelyitä, jotka kestävät pari tuntia.

Linnoituskaupunkiin on helppo tutustua omin avuin. Matkailutoimistosta saa maksutta oivallisen pikku kartan ”Panorama City Map”, johon keskeiset nähtävyydet on merkitty selkeästi. Jos aikaa ja kuntoa riittää, kannattaa pyytää nelikilometrisen City Promenaden opaskartta ja ulottaa lenkki alakaupunkiin ja vehmaaseen Petrussen laaksoon.

Ville Haute GrundistaJalkoja säästävän tavan tutustua alakaupunkeihin ja Petrussen laaksoon tarjoaa kumipyöräinen sightseeing-juna, joka lähtee Perustuslakiaukiolta (Place de laConstitution). Näkymiä linnoitettuun kaupunkiin voi ihailla myös samalta aukiolta liikennöivästä sightseeing-bussista, joka tekee lenkin kaupungin uudemmissa osissa, Kirchberg mukaan lukien. Sightseeing-juna ja -bussi liikennöivät pääsiäisestä lokakuun loppuun.

Bockin kasemattihin voi tutustua maaliskuusta lokakuuhun, Petrussen kasematteihin heinäkuusta syyskuuhun. Sisäänkäynti Petrussen kasematteihin on Perustuslakiaukiolla.

Lähteenä mm: L’Héritage culturel Vauban à Luxembourg. Editions Saint-Paul, 2005.

Lue lisää:
Luxemburgin kaupungin matkailutoimisto
Place Guillaume
Avoinna ma-pe klo 9-19 (lokakuu-maaliskuu klo 9-18), su klo 10-18

X