Matkailu

Mustion Linna – Kartanoromantiikkaa koko rahalla

1.6.2010 Teksti: vinkkipankki

mustion_toivomuskaivoMustion Linna on täydellinen kesäkohde kartanoromantiikan ystäville. 1700-luvulla rakennettua uljasta puulinnaa voi varmasti hyvällä syyllä nimittää ainutlaatuiseksi, mutta monista muista yleisölle avoimista linnoista ja kartanoista sen erottaa aitona säilynyt kartanomiljöö. Uusgoottilaisen kiviportin takana aukeaa laaja englantilainen maisemapuisto, jonka hiekkakäytävillä voi sipsutella kartanomamsellien jalanjäljillä.

Tepastele pitkin lummepolkua, nakkaa kolikko vanhaan toivomuskaivoon ja kiipeä kukkulalle ihmettelemään keskiaikaista linnaa muistuttavaa Temppeliä. Tunnelmallisen hetken voi viettää myös joenrannan romanttisessa, antiikin tyyliin rakennetussa huvimajassa.

Mustion Linna sijaitsee läntisellä Uudellamaalla Karjaalla, noin 75 kilometrin päässä Helsingistä. Linnan alueelle pääsee kesäaikaan pulittamalla kahden euron pääsymaksun (alle 12-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi), jolle upea puistoalue tarjoaa runsaasti vastinetta.

mustion_linnaLinnan rakennutti aikanaan Magnus Linder II, ja se on pienen tauon jälkeen jälleen saman suvun hallussa. Tämänhetkinen isäntä on entistänyt linnaa ja tehnyt siitä menestyvän matkailukohteen. Sisätiloihin pääsee tutustumaan tasatunnein alkavilla maksullisilla kierroksilla. Kolmen vartin esittely asiantuntevan oppaan johdolla perehdyttää linnan historiaan, esineistöön ja keskeisiin henkilöihin. Toiveita kierroksen painotuksesta otetaan mielellään vastaan.

Linnan 22 toinen toistaan hulppeampaa huonetta henkivät arvokasta tunnelmaa jalopuisine parkettilattioineen ja seiniin maalattuine tapetteineen, joista vanhimmat ovat 200-vuotiaita. Huoneita koristavat tyylihuonekalut ja ihanat kaakeliuunit, sekä tietysti herraskartanoiden tapaan suvun muotokuvat.

Seinältä katselee surullisin silmin muun muassa kreivitär Marie Linder (1840-1870), aikansa juhlittu kaunotar, seurapiirirouva ja kosmopoliitti. Hän herätti pahennusta Venäjän vastaisilla mielipiteillään sekä nauttimalla oluesta, viinistä ja tupakasta enemmän kuin naiselle olisi ollut sopivaa. Tuon ajan tapana oli ottaa kipuihin kunnon tötsyt kloroformia. Vaarallisen aineen liikakäytön arveltiin koituneen kreivittärenkin kohtaloksi, kun hän kuoli vain 29-vuotiaana.

Lumpeita ja jumalattaria

mustion_lampi

Linnaa ympäröivä rakennuskanta on peräisin pääosin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun puolivälistä. Rakennuksissa on hotellihuoneita sekä kokous- ja näyttelytiloja. Esimerkiksi vanha tiilinen muuntaja on saanut nimekseen Merlinin torni, ja siinä on kaksikerroksinen luxussviitti vaativienkin hotellivieraiden makuun.

Herkkusuu poikkeaa vuonna 1859 rakennettuun vaunuvajaan, joka toimii nykyisin ravintolana. Linnankrouvin uusgoottilaisten tiiliseinien suojissa nautitaan takorautaisten kattokruunujen valossa Chaine de Rôtisseur -kilvellä varustetun keittiön herkuista. Jos haluaa perehtyä gourmet-tason pöperöiden valmistukseen itse, voi osallistua ylelliselle kokkikurssille, joita järjestää Paanutalossa toimiva Kulinaarinen Akatemia.

Linnaa ympäröivä puistoalue on lähes 20 hehtaarin laajuinen. Linnan kotisivuilta löytyy kartta, jonka voi printata mukaansa suunnistusavuksi. Mutkittelevia hiekkakäytäviä reunustavat ikivanhat jalopuut, lukemattomat istutukset, lammet ja patsaat. 1800-luvun lopulla linnaa isännöinyt Fridolf Linder oli innostunut harvinaisista puulajeista, ja hänen perujaan puistossa kasvavat yhä muun muassa Mantšurian korkkipuu ja amerikkalainen jalopähkinäpuu. Jos on liikkeellä lumpeiden kukinta-aikaan, kannattaa ehdottomasti tehdä kierros lummepolkua pitkin.

Antiikin teema on läsnä puistossa vahvasti. Linnan edessä oleva patsas esittää metsästyksen jumalatar Dianaa koirineen, ja on kopio Versailles’n puistossa olevasta patsaasta. Samantyylisiä patsaita on käytävien varrella runsaasti lisää, aiheina antiikin jumaluudet. Mustionjokea lähestyttäessä saavutaan ensin leijonapatsain koristellulle toivomuskaivolle. Kun pakollinen kolikko on viskattu, voikin lepuuttaa jalkojaan antiikin tyyliin rakennetussa pikkuisessa huvimajassa, joka nököttää joen rannassa.

Seuraavaksi on aika ylittää silta ja tutustua vastarannalla sijaitsevaan puistonosaan, jossa myös riittää kaunista ja kiintoisaa katselemista. Ylhäällä mäellä jokilaaksoa vartioi keskiaikaisen linnan näköiseksi rakennettu näköalatorni, Temppeli. Kukkivan puiston ja arboretumin tutkiskelun jälkeen voi istahtaa nauttimaan piknik-eväitä tarkoitukseen varattujen pöytien ääreen.

Värikäs kamariherra

mustion_patsas

Oman olennaisen osansa kartanoiden tunnelmaan antavat niiden entiset asukkaat, joista on jäänyt kansan suuhun tarinoita. Mustion linnan värikkäin isäntä oli kamariherra Hjalmar Linder (1862-1921), joka oli oman aikansa rikkain mies – jonkin arvion mukaan hän omisti 1/500 osan Suomen pinta-alasta. Albert Edelfeltin maalaama Kuningatar Blanka, nykyinen kansallisaarre, roikkui hänen työhuoneensa seinällä Mustiolla.

Hjalmar Linder oli monessa asiassa edelläkävijä. Hän toi maahan 1800-luvun lopulla Suomen ensimmäisen yksityiskäyttöön tarkoitetun henkilöauton. Rämisevä ja savuttava härveli pelotti Mustion teillä sekä ihmisiä että eläimiä. Kamariherra kuitenkin korvasi runsaskätisesti kaikki automobiilinsa aiheuttamat haitat, kuten hevosen pillastumisen vuoksi kaatuneet maitotonkat. Tarina kertoo, että törmättyään lehmään Linder maksoi sen omistajalle kolminkertaisen korvauksen. Tämän seurauksena paikkakunnan emännät ryhtyivät väijymään tienposkissa Mansikkeineen, ollen valmiina töytäisemään ne Linderin pörisevän piilin eteen.

Hjalmar Linder oli naimisissa marsalkka Mannerheimin sisaren Sophien kanssa, mutta kaunis Sophie ei koskaan ehtinyt muuttaa Mustiolle. Hän menetti hermonsa jo vajaan vuoden yhteiselon jälkeen, kävi aikansa muotilääkärin ”ihmetohtori” Ernst Westerlundin luona Ruotsissa ja sai määräyksen hoitaa hermojaan kasvattamalla ruusuja. Sophie katsoi kuitenkin parhaaksi pakata kimpsunsa lopullisesti. Hän otti avioeron Hjalmarista – mikä vuonna 1899 ei ollut aivan tavallista – ja lähti Englantiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Paitsi vaikea aviomies, Linder oli myös menestyvä liikemies, seurapiireissä mielellään pörrännyt kosmopoliitti ja pröystäilevä herkkusuu, joka otti kalastusmatkoilleen mukaan ranskalaisen kokin. Hänen loppunsa oli traaginen. Kansalaissodan puhjettua Hjalmar Linder oli paennut ulkomaille. Palattuaan kotimaahan hän ei voinut käsittää, miksi voittajaosapuoli piti tuhansia punaisia vankeja leireissä huonoissa oloissa, eikä päästänyt heitä takaisin työpaikkoihinsa. Linder kirjoitti Hufvudstadsbladetiin kipakan artikkelin aiheesta ja sai valkoisen Suomen takajaloilleen. Leimauduttuaan maanpetturiksi hän valitsi vapaaehtoisen maanpaon, realisoi omaisuutensa ja muutti ulkomaille. Suuri omaisuus kuitenkin hupeni käsittämätöntä vauhtia ylellistä elämää viettäneen kamariherran käsissä. Saatuaan muun muassa Ruotsin veroviranomaiset kimppuunsa Linder menetti elämänhalunsa ja teki itsemurhan Marseille’ssa.

mustion_temppeli

Mustion Linnan kotisivut
Kulinaarinen Akatemia

Lähteet ja lisätietoja:
Esa Koskinen: Kullalla kirjailtu elämä: Kamariherra Hjalmar Linder 1862-1921
Eeva Ruoff: Vanhoja suomalaisia puutarhoja

Teksti ja kuvat: Terhi Raumonen