Matkailu

Nepal – Mielenrauhan tyyssija

27.12.2006 Teksti: Anna.fi

NepalOlin tullut juuri Australiasta. Menin Malesiaan, tarkoituksena uusia viisumini Malesiassa ja mennä takaisin Australiaan. Kuala Lumpurissa, Malesiassa menin katsomaan 3D-elokuvaa merenelämästä, ja kesken elokuvan mieleeni tuli kuin välähdys, Nepal. Nepal ja meri eivät liity mitenkään yhteen, Nepalissa ei ole merenrantaa, joten en tiennyt miksi tuo välähdys tuli mieleeni. Mutta tuon jälkeen en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Nepalia. En pystynyt edes nukkumaan, Nepal pyöri vain mielessäni. En tiennyt Nepalista juuri mitään, tiesin, että Mount Everest ja Himalaja on Nepalissa, siihen se yleistieto aikalailla jäikin. Mutta koska en saanut ajatusta pois mielestäni, menin matkatoimistoon, ja varasinkin matkan Thaimaan kautta Nepaliin.

Halvin reitti Suomesta mennessä on junalla Helsingistä Siperian ja Mongolian kautta Pekingiin, Kiinaan, maksaa 250 euroa. Halvemman lipun saa Moskovasta, eli ensin kannattaa ottaa juna Moskovaan. Ja Pekingistä maateitse Tiibetin kautta Nepaliin. Olisin lähtenyt samana päivänä Nepaliin kun matkan Malesiasta varasin, mutta lentoa piti odottaa 2 päivää. Tuon 2 päivän aikana kuulin, että Nepal ei olekaan turvallinen maa matkustaa varsinkaan yksin, joten jäin Thaimaassa pois. Nepalissa on ollut maoistien yhteenottoja ja väkivaltaisuuksia, myös siviileihin kohdistuvaa, mutta nyt tilanne on parempi. Thaimaassa ollessani silti Nepal kummitteli mielessäni, ja niinpä jatkoin kuukauden päästä matkaa Nepaliin kaikista varoituksista huolimatta. Ajattelin, että käyn siellä ja olen vain viikon tai kaksi. Minulla ei ollut opaskirjaa, ei karttaa, eikä edes tietoa minne mennä Nepalissa. Kuulin Israelilaiselta nuorelta mieheltä Nagarkotista ja Pokharasta, ja ajattelin että noihin paikkoihin voisi ainakin mennä.

Viisumin saanti Nepaliin on maakohtaista, mutta Suomen kansalaiset saavat viisumin suoraan Kathmandun lentokentältä tai muilta rajanylityspaikoilta, eli etukäteen ei tarvitse viisumia hakea. Etukäteen hankittu viisumi kyllä nopeuttaa jonottamista lentokentällä.Mutta minähän en tietenkään ollut etukäteen hankkinut viiisumia, enkä tiennyt että pitäisi olla valokuva mukana viisumia varten. Mutta onneksi Kathmandun lentokentällä oli valokuvauspiste ja rahanvaihtopiste, josta sai passikuvan viisumiin. 60 päivän viisumi maksaa 30 US$. Monet menevät myös Intiaan Nepalista, sinne voi ajaa myös moottoripyörällä.

Heti lentokentällä oli vastassa kymmeniä hotellien edustajia ja kaikki repivät minua hotelleihin. Olin ihan hukassa kun en edes tiennyt mihin kaupunkiin menisin. Ajattelin sitten jäädä ensin Kathmanduun yhdeksi yöksi ja jatkaa siitä matkaa seuraavana päivänä. Lentokentällä tarjottiin kalliita hotellihintoja, joten kannattaa pitää mielessä, että jopa 100 rupialla voi saada hotellihuoneen, mutta yleensä halvimmat hotellihuoneet ovat 200-400 rupiaa. Jos haluaa lämpimän suihkun ja tv:n, saa maksaa vähän enemmän. Itse majoittauduin Kathmandun turistialue Thamel:issa sijaitsevaan kiinalaishotelli Gajur:iin. Yö maksoi 200 rupiaa, huone oli avara ja aurinkoinen, mutta vaatimaton ja minulla oli kylmä suihku eikä tv:tä. 1 euro on n.93 rupiaa, eli 200 rupian hotellihuoneeni maksoi siis vain n.2 euroa yöltä, sisältäen siivouksen. Eli kuukausivuokrani oli vain 60euroa. Henkilökunta hotellissa oli ystävällistä ja hotellissa oli kaikinpuolin hyvä energia. Mutta jos haluaa luksusta, sitäkin Nepalissa saa.

Saavuttuani Nepaliin lähdin kiertelemään Thamelin katuja. Kathmandun liikenne on villein mitä missään eläessäni olen nähnyt. Autot, moottoripyörät, riksat, ihmiset, kulkukoirat (joita on kaikkialla) ja satunnaiset lehmät (hindulaisuuden takia) kulkevat samoilla ahtailla ja kapeilla kaduilla. Kaikki yrittävät päästä eri suuntiin, moottoripyörät ja autot tööttäilevät, ja ihmettelin miten en nähnyt yhtään liikenneonnettomuutta. Tuntuu ettei liikennesääntöjä ole, ja välillä kokonaiset perheet ajavat samalla moottoripyörällä lapsineen, eli 3-4 ihmistä yhdellä pyörällä. Nepalissa on ihanaa, kun missään ei ole pilvenpiirtäjiä, ei edes kovin korkeita kerrostaloja. Nepal on myös harvoja maita, joissa ei ole McDonaldsia ja muita ylikansallisia pikaruokapaikkoja.

TemppeliEnsimmäisenä päivänä kiertelin kaduilla, yritin tottua vilinään, ja olin haltioitunut ihanista vaatteista ja tavaroista mitä kadunvarsilla olevista kojuista ja kaupoista pursui. Ensimmäinen kauppa johon menin, oli singing bowls kauppa. Siellä juttelin myyjien, nuorten nepalilaisten miesten kanssa, ystävystyin heidän kanssaan, ja siitä asti heidän kanssaan hengailin lähes joka päivä. Singing bowlsit ovat energiahoidoissa käytettäviä soivia ja värähteleviä kulhoja, ja ne onkin suosittuja Nepalissa ja Tiibetissä. Nämä uudet ystäväni näyttivät Kathmandun paikkoja ja kertoivat Nepalista ja Kathmandusta asioita, joita ei opaskirjoissa kerrota. He kertoivat mm.että juuri lähipäivinä oli kidnapattu pieni kathmandulainen poika. Kidnappaaja löydettiin, mutta poikaa ei. Ihmis-ja lapsikauppa on yksi Nepalin, ja monien muiden köyhien maiden surullinen puoli.

On hyvä tutustua paikallisiin ihmisiin, jos haluaa saada todellisen kuvan maasta. Illalla kävelimme kaduilla, ja ymmärsin, miksei Nepalissa ole juurikaan yöelämää. Kaduilla oli epämääräisiä porukoita, paljon poliiseja kaikkialla, ja jännitettä ilmassa. Ihmiset ovat peloissaan maoistien yhteenottojen takia, ja epämääräisten ihmisten takia, ja ulkona ei paljoa ihmisiä pimeään aikaan näy. Thamelin pääkaduilla tuntui turvalliselta liikkua, mutta vähänkin syrjemmällä pelotti, ja jotkut miehet lähtivät seuraamaan. Yksin liikkuminen, varsinkaan illalla ei ole suositeltavaa. Yksin matkustavien naisten ei kannata luottaa edes takseihin. Itse kyllä matkustin yksin, mutta olin onnellinen, että sain paikallisia kavereita, jotka pitivät huolen, ettei mitään pahaa satu.

Koska sain ystäviä heti, ajattelin jäädä vähän pidemmäksi aikaa Kathmanduun. Nopeasti totuin myyjien jatkuvaan myyntiyrityksiin ja villiin liikenteeseen. Monet myyjät yrittävät huijata, ja Nepalissa täytyykin tinkiä kaikkialla. Varsinkin hedelmämyyjät katujen varsilla yrittävät rahastaa turisteja. He saattavat pyytää esim.12 banaanista 100-200 rupiaa, mutta todellinen hinta on n.25-35 rupiaa. Omenakilon oikea hinta on 50-65 rupiaa, mutta omenistakin myyjät yrittävät saada joskus älyttömän kalliita hintoja. Eli tarkkana kannattaa olla. Hasista yritettiin kaupitella joka kadun kulmassa. Sitä voi löytää myöskin kasvamassa villinä vuorilla.

Vaatteet ovat todella halpoja Nepalissa, ja niin kauniita. Jakinkarvavillavaatteita, pashminoita ja etnohenkisiä vaatteita myydään kaikkialla, ja esim. housut tai paidan voi saada 1-4 eurolla, riippuen mallista ja kirjailuista. Nepal on todellinen etnoshoppailijan paratiisi. Jos menee vaeltelemaan vuorille, Nepalista saa halvemmalla vaellusvaatteita-ja tarvikkeita kuin Suomesta, eli kotoa niitä ei kannata kantaa, mutta kannattaa muistaa että joskus esim.nepalilaiset gore texit eivät olekaan gore texiä. Eli katso mitä olet ostamassa, myyjien sanaan ei ole luottamista.

VuoretViikon Kathmandussa oleskelun jälkeen lähdin Pokharaan bussilla. Bussimatka kesti 7 tuntia Kathmandusta, ja maksoi 300 rupiaa, eli n.3 euroa. Bussimatka oli kuin pitkä luontofilmi. Bussi kulki kiemurtelevia vuoristoteitä pitkin, ja kaikkialla mihin katsoi, näki silminkantamattomiin asti satumaisen kauniita, korkeita vuoria, jotkut niistä lumihuippusia. Vuorten lomassa kulki kirkkaita vuoristojokia, pieniä vesiputouksia, ja vuoristolaaksoissa näki riisipeltojaan hoitavia ihmisiä vuohien kanssa. Yleensä bussimatkat on mukava viettää nukkuen, mutta nyt vietin valokuvaillen ja ihaillen. Bussi pysähtyi pari kertaa ruokapaikassa, jossa pystyi ostamaan nepalilaista ruokaa. Perinteinen ruoka on momoja, jotka ovat pastarullia, joiden sisällä on puhvelin lihaa, ja kasvismomossa currykasviksia. Nepali thalva on iso annos riisä, kasviksia, monenlaista mössöä, ja liha thalvassa on puhvelin lihaa mukana. Se syödään tavallisesti käsin, ei siis haarukoita tai puikkoja. Nuudelikeittoja, thukpaa syödään varsinkin talvella paljon, ja paistettu riisi on tavallista ruokaa myös. Myös intialaista ja tiibetiläistä ruokaa on monessa paikassa. Tongba on nepalilainen alkoholijuoma, joka on tehty siemenistä ja kuumasta vedestä. Sitä juodaan etenkin talviaikaan tuomaan lämpöä. Juoma on terveellistä ja hyvää, eikä siitä kuulemma tule krapulaa, koska se on vain luonnonaineista tehtyä, ei siis epäterveellisiä lisäaineita.

Pokhara lumosi minut. Pieni paikka, ystävällisiä ja kiireettömiä ihmisiä. Ei paljoa liikennettä. Niin rauhallinen paikka, että koiratkin makoilivat tiellä, ja lehmät löntystelivät kaduilla rauhallisesti. Vuoret ympäröivät Pokharaa, ja satumaisen kaunis vuoristojärvi ihastutti aivan Pokharan lakesiden (turistialue Pokharassa) vieressä. Olin hyvässä hotellissa, jossa oli jopa lämmin suihku, valtavan suuri sänky ja kaunis huone. Maksoin vain 150 rupiaa eli n.1,5 euroa. Ovelta näki järvelle ja vuorille. Järvelle voi mennä soutelemaan, ja järven toisella puolella on vesiputous. Minulla ei toiminut visakorttini aluksi, joten olin jumissa Pokharassa ilman rahaa, joten en pystynyt käymään ihastelemassa vesiputousta tai vuokraamaan moottoripyörää ja lähtemään vuorille. Eli vinkki,kannattaa ottaa riittävästi käteistä mukaan, ettei käy kuin minulle. Ilman rahaa vietin viikon vain lakesidella ja kävin uimassa järvessä. 8 kuukauden maailmalla reissaamisen jälkeen oli alkanut tulemaan koti-ikävä, ja Nepal olikin ensimmäinen paikka reissatessani, joka tuntui kodilta. Hieman viileä ilmasto, havupuut, sudenkorennot, varikset ja järvet muistuttivat Suomesta. Ja oli niin hyvä olla Pokharassa, kotoinen olo.

Kuulin, että Pokharan järvestä oli löytynyt 2 tytön ruumiit. He olivat raskaana, mutta ei naimisissa, ja olivat ottaneet myrkkyä ja menneet järveen. Tämä ei ole harvinaista Nepalissa. Kulttuuri on vanhoillinen, ja yleensä ennen naimisiin menoa ei saisi olla fyysistä rakkautta. Suutelua, halimista, edes käsikädessä kulkemista ei näy missään. Ja jos tuleekin raskaaksi ennen avioliittoa, jotkut tytot päätyvät itsemurhaan. Se on hyvin surullista.

Nepaliin mentäessä on hyvä jättää avokauluksiset paidat ja lyhyet hameet kotiin, jos ei halua lähentelyjä. Joten maassa maan tavalla. Nepal on hyvin erilainen maa, ei ollenkaan mikään rantalomakohteiden tapainen biletyspaikka, vaan ikivanhaa viisautta omaava luontopaikka, johon tullaan enemmänkin hiljentymään, nauttimaan luonnosta, ja avaamaan silmiä todellisuudelle. Nepalissa on kastikulttuuri. Eri kastisten ihmisten avioitumista ei yleensä katsota hyvällä. Nepalilainen ystäväni löysi tiibetiläisen tyttöystävän. 6 vuoden seurustelun jälkeen he avioituivat salassa, mutta tytön vanhemmat saivat tietää ja kutsuivat poliisin hakemaan tytön pois. He eivät kuitenkaan luovuttaneet, ja elävät nyt onnellisena yhdessä. Tämä oli siis todellinen rakkausavioliitto, mutta pakkoavioliitot ovat edelleenkin yleisiä Nepalissa, eli vanhemmat etsivät heitä miellyttävän sulhasen samasta kastista, ja avioidutaan ilman rakkautta. Jotkut vanhemmat katkaisevat välit kokonaan lapsiinsa,jos he avioituvat eri kastisen kanssa. Jotkut silti uskaltavat rikkoa rajoja.

Monet menevät Nepaliin vaeltamaan vuorille. Yksinmatkustajatkin voivat vuokrata oppaan vuorille. Annapurna vaellus on yksi suosituimpia vaelluksia. Myös Mount Everestin vaellus on suosittu, ja kestää n.3 viikkoa. Eli aikaa vaellukselle kannattaa todellakin järjestää. Vaellusreittejä voi valita oman maun mukaan, ja oppaan kanssa tekemät vaellukset kestävät reitistä riippuen 3-20 päivää. Yksin vaeltaessa voi tietenkin pysähtyä missä tuntuu, ja mennä oman tahdin mukaan. Mutta oppaan kanssa voi tuntua turvallisemmalta. Nepalin eläimistö on runsas. Tuntuu että siellä on kaikenmaailman eläimiä, jakkeja, tiikereitä, apinoita, sarvikuonoja ja vaikka mitä. Ja niitä kulkukoiria, kaikkialla. Hindutemppelit viisaine rastahiuksisine sadhuineen ovat rauhoittavia ja kauniita paikkoja, joista voi myös etsiä henkisyyttä ja rauhoittua, jos Kathmandun liikenne ja myyjät alkavat ahdistamaan.

TemppeliPokharan jälkeen menin takaisin Kathmanduun. Nepalilaiset ystäväni kysyivät minua mukaan nepalipop-musiikkivideoon, ja minä lähdin. Oli hauskaa tehdä videota. Tapasin myös sielunveljeni siellä, sain niin hyvän uuden ystävän, sieluntoverini, että viihdyin Kathmandussa pidemmänkin aikaa. Sain osallistua Newari juhlaan. Newari on yksi Nepalin kasteista, ja eri kasteilla on erilaisia juhlapäiviä. Juhlassa söimme vain juhliin tarkoitettua ruokaa, saimme suojausta antavat valkeat nauhat kaulaan, ja perheen äiti laittoi puthat, riisistä ja punaisesta väriaineesta tehdyt merkit otsiimme, joiden uskotaan suojaavan pahalta. Oli hienoa osallistua heidän juhlaan. Nepalissa ollessani siellä oli 2 isoa festivaalia. Toisessa uhrattiin miljoonia eläimiä jumalille, ja tuohon aikaan kaduilla näkikin lampaita, vuohia, ankkoja ja kanoja huonoissa oloissa festivaalia surullisena odottaen. Itse en halunut nähdä tuota festivaalia, ja lähdin luonnon hiljaisuuteen tuoksi ajaksi. Sen jälkeen oli toinen festivaali, jossa sisko antaa lahjan veljelle, ja veli siskolle. Tämä on kaunis festivaali, aivan päinvastainen energia kuin edellisessä. Festivaaleja onkin usein Nepalissa.

Festivaalien jälkeen menimme käymään ystäväni kanssa myös Nagarkotissa, kaunis luonnonläheinen paikka parin tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta.Nagarkot on etenkin auringonnousun-ja laskun paikka. Siellä näkee hyvin molemmat, ja minä ihailin nepalilaisen ystäväni kanssa satumaisen kaunista auringonlaskua hiljaisen, autiolta tuntuvan vuoren rinteellä. Oli uskomattoman kaunis tunnelma. Pöllö huhuili, ja kaikkialla oli kaunis punainen auringon valo, ja vuoret siinsivät sinisinä silminkantamattomiin.

Nepal on surullisen köyhä maa. Thamelin kaduilla oli paljon katulapsia, kerjäläisiä, kulkukoiria ja kodittomia kokonaisia perheitä. Lapset imppasivat liimaa, heillä ei ollut kenkiä, ja he nukkuivat katujen varsilla käyttäen muovipussia peittonaan. Kylmä ja nälkä ajavat lapset imppaamaan, sillä liiman haistelu kadottaa kylmän ja nälän tunteen. Lapsille ei kannata antaa rahaa, he käyttävät sen usein liimaan ja huumeisiin. Mutta ruokaa heille kannattaa tarjota. Itse tutustuin moniin katulapsiin, ja ostin heille välillä ruokaa. Söin heidän kanssaan kadun varsilla kasvispasteijaa ja juttelin niitä näitä. Mielettömän ihania lapsia kaduilla, mutta surullinen elämä heillä. Olisin halunnut auttaa heitä, ehkä seuraavalla kerralla voisinkin mennä vapaaehtoistöihin Nepaliin. Myös lehmät ja isot sonnit etsivät kaupungin vilinän keskellä ruokaa kadun varsilla olevista roskaläjistä. Roskiksia ei tunnu olevan oikein missään, vaan roskat lojuvat tienvarsilla kasoissa, josta ne sitten kerätään pois.

LapsiaMeille länsimaalaisille Nepal on halpa paikka, mutta ystäväni tienasivat n.30 euroa kuussa rahaa. Heillä ei ole mahdollisuutta koskaan matkustaa. On Nepalissa rikkaitakin, jotkut kauppojen omistajat. Jos heillä on rahaa lentolippuihin, viisumin saanti nepalilaisille on hyvin vaikeaa. He eivät voi saada viisumia minnekään helposti. Elämä heillä ei ole helppoa. Nepal avasi todella silmäni. Aloin arvostamaan kaikkea, mitä on ennen pitänyt itsestään selvyytenä.

Köyhyydestä, kodittomuudesta ja maan epävakaasta turvallisuudesta huolimatta Nepal oli mieleenjäävin paikka kaikista paikoista, joissa olen reissannut. Ajattelin ensin viettää siellä vain pari viikkoa, mutta hain viisumiini lisäaikaa, ja loppujenlopuksi olin Nepalissa 2,5kk. Ja haluaisin mennä jo takaisin. Ja kuulin, että katulapset olivat juuri kyselleet ja ikävöineet missä olen. Täytyyhän sinne uudestaan mennä. Aluksi oli shokki mennä niin erilaiseen Nepaliin, mutta sitten olikin outoa palata Suomeen reissun jälkeen. Nepal alkoi tuntumaan niin paljon kodilta.

Teksti ja kuvat: Johanna Härkönen

Kommentit (3)

Oli mielenkiintoinen juttu, Nepalissa ei ole kovin moni käynyt ja paikka on kuitenkin tosi erikoinen ja jännä.

Kiitos kovasti kirjoituksestasi!
Olen itse juuri kokenut tuollaisen Nepal-välähdyksen jota kuvailit, en saa maata lainkaan mielestäni ja pyörin yötkin valveilla pohtien, mikä olisi parhain keino minun sinne päästä. Sillä päästävä on. Olen kaivanut netin syövereistä kohta kaiken tiedon, jonka Nepalista voi löytää, enkä oikein muuhun osaa keskittyäkään. Mystistä. No, joka tapauksessa valtaisat kiitokset, kasvatitpa innostustani vielä hitusen enemmän!

Oli mielenkiintoinen juttu, Nepalissa ei ole kovin moni käynyt ja paikka on kuitenkin tosi erikoinen ja jännä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *