Matkailu

New York – Vatsan kautta kaupungin sydämeen

Teksti: Anna.fi

New YorkManhattanin Lower East Side on kiehtova tutkimuskenttä ruokamatkailijalle. Tutustuimme etnisesti rikkaaseen kaupunginosaan paikallisen gourmantin johdatuksella.

Manhattanin kaakkoisnurkassa sijaitsevalla Lower East Sidella on pitkät perinteet kansallisuuksien ja kulttuurien kohtauspaikkana. Siirtolaisaluetta ovat asuttaneet vuoroin italialaiset, puolalaiset, ukrainalaiset ja saksalaiset. Viime vuosisadan puolivälissä alue oli myös tunnettu juutalaisen kulttuurin keskuksena. Sittemmin tienoolle on hakeutunut erityisesti latinalaisia ja aasialaisia maahanmuuttajia.

New York

Gourmeeta kauppahallista

Oppaaksemme on lupautunut pienikokoinen ja vilkas, itseään intohimoiseksi gourmantiksi kutsuva Susan Rosenbaum. Olemme sopineet kohtauspaikaksi paikallisten suosiman, 1930-luvulla avatun Essexin markettihallin.

 – Pidän ruoasta niin paljon että päätin tehdä siitä ammatin, kertoo tunnetussa French Culinary -instituutissa opiskellut Susan. Jo vuodesta 2001 lähtien hän on vetänyt kulinaristikierroksia sekä matkailijoille että paikallisille, ja tuntee Lower East Siden herkkupuodit kuin omat taskunsa.

– Essexin marketti perustettiin vuonna 1929, kun New Yorkin kaupunki halusi katumyyjät saman katon alle. Tämä samainen paikka, jossa nykyään sijaitsee kauppahalli, oli aiemmin täynnä katukauppiaiden kojuja, Susan kertoo.

Ensimmäinen stoppi on Jeffrey´s Meat Market, jonka lihatuotteita Susan kehuu vuolaasti. – Hinnat ovat puolet siitä, mitä pyydetään muualla Manhattanilla, ja liha on taatusti tuoretta. Itse Jeffrey on poninhäntäinen, neljännen sukupolven yrittäjä, joka liikkeen sisutuksesta päätellen on ensimmäisen luokan julkimo – seinälle on teipattu yhteiskuva muun muassa Jeffreystä ja Hillary Clintonista.

Essex Marketin menestyneimpiin yrityksiin kuuluu Saxelby Cheesemongers, joka on herättänyt paljon kiinnostusta paikallisessa mediassa. Juustopuodissa myydään ainoastaan amerikkalaista, Yhdysvaltojen koillisosissa valmistettua juustoa. Samalla kun maistelemme voimakkaan makuista vuohenjuustoa, puotiapulainen kertoo amerikkalaisen juustotuotannon eduista. – Amerikkalaiset juustonvalmistajat eivät ole sidottuja perinteisiin kuten eurooppalaiset. He ovat kokeilunhaluisempia.

Papaijaa

Bageleita ja suolakurkkuja

Essexin marketista matka jatkuu Delancey-kadun toiselle puolelle, josta alkaa kierroksen juutalainen osuus. Kossar´s Bialysin leipomo on palvellut newyorkilaisia jo vuodesta 1927 myymällä bageleita ja bialyja, joiden kevyt ja kuohkea rakenne tunnetaan ympäri kaupunkia. Bialyjen resepti on yksinkertainen: vettä, jauhoa, suolaa ja hiivaa. Bagel-taikinaan sekoitetaan lisäksi sokeria ja öljyä.

Leipomon seinällä on muiden kosher-liikkeiden tapaan todistus paikallisen rabbin hyväksynnästä. – Ortodoksijuutalaisille on hyvin tärkeää, että liike täyttää kosher-ruoalle asetetut puhtausvaatimukset, Rosenbaum kertoo, ja kuvailee kosher-ruokavalion asettamia rajoituksia sitä noudattavalle ruokailijalle:

– Koska juutalainen perinne ei salli liha- ja meijerituotteiden yhdistämistä, perheet joutuvat valitsemaan joko lihakeittiön tai meijerikeittiön. Useimmat ortodoksijuutalaiset säilyttävät kodissaan ainoastaan meijerituotteita, ja syövät lihaa kodin ulkopuolella. Jos liharuokia ostetaan kotiin, ne syödään kertakäyttöisistä astioista.

KurkkujaKivenheiton päässä leipomosta sijaitsee suolakurkkupuoti, The Pickle Guys. Pientä, kurkkutynnyrien täyttämää puotia pyörittää suolakurkkuyrittäjä Alan Kaufman. – Suolakurkkujemme valmistukseen ei ole käytetty etikkaa, ainoastaan vettä, suolaa ja valkosipulia, Alan selostaa ja kauhoo kurkkuja tynnyreistä vateihin. Puodin suolakurkuissa yhdistyy kirpeä happamuus ja rapea rakenne juuri sopivalla tavalla.

– Suolakurkut ovat joko uusia (new), ainoastaan muutaman päivän käyneitä, tai puolihappamia (half sour), jotka ovat olleet tynnyreissä muutamia viikkoja. Kaikkein suosituimmat, täyshappamat (sour) suolakurkut vaativat jo kolme kuukautta käymisaikaa.

Alan kertoo, että New Yorkissa on enää neljä suolakurkkupuotia. Läheisin kilpailija, Guss´Pickles, löytyy niin ikään Lower East Sidelta, Orchard Streetin varrelta.

Kiinalaisia herkkuja

Matkamme jatkuu kohti Grand Streetia, jolla tarkoitus on tutustua aasialaisiin herkkuihin. New Yorkin kiinalaisväestön kasvaessa Chinatown on hivuttanut rajojaan ympäröivien kaupunginosien puolelle. Kyltit vaihtuvat vähitellen kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin, ja tunnelma on omalaatuinen sekoitus Pekingiä ja Hong Kongia. Mandariinikiinan ja kantonin eri murteet tanssivat korvissa.

Chinatown

Lucky King BakeryHurmaavan nimisen Lucky King Bakeryn tiski pursuaa erilaisista leivonnaisista, suolaisista ja makeista. Susan Rosenbaum on valikoinut maistiaisiksi makean, porsaanlihalla täytetyn höyrytetyn sämpylän. Makeansuolainen täyte täydentää hyvin miedon makuista taikinaa. Myös punapaputahnalla täytetty piiras maistuu testiryhmälle. – Monet kiinalaisten liikkeiden myyjät eivät välttämättä puhu englantia, mutta aina pärjää esimerkiksi elekielellä, Susan neuvoo.

Hän myös kehottaa vierailemaan läheisessä Egg Custard King Cafessa, joka on tunnettu pehmeän makuisesta munatortusta. Munavanukkaalla täytetty torttu on kotoisin Hong Kongista, missä sitä nautitaan dim sumin päätteeksi. Torttu on voittanut newyorkilaisten sydämet, jotka hakevat kahvilasta leivonnaisten lisäksi kuplivaa teejuomaa.

Torttuja

Vain muutaman kymmenen metrin päässä Grand Streetillä sijaitsee Ocean Star Food, paikallisten suosima kalamarketti, jonka edulliset hinnat houkuttelevat paikalle asiakkaita kauempaakin. Jäämurskaan pakatut tuoreet katkaravut ja komeankokoiset kalat tekevät kauppansa.

Äyriäisiä

Pikku-Italian laitamilla

Dipalo DairyKun lähestymme Grand Streetin ja Mulberry Streetin risteystä, liikkeiden nimet vaihtuvat vähitellen italian kielelle. Olemme saapuneet Little Italyn alueelle, jossa monet siirtolaisperheet pyörittävät perheyritystä jo neljännessä sukupolvessa. Dipalo Dairyn omistaja Louie Dipalo kertoo, että useimmat heidän asiakkaistaan ovat vakituisia vierailijoita, jotka kaipaavat henkilökohtaista palvelua persoonattomien markettien vastapainoksi.

Liikkeessä on vanhan maailman tuntua katosta riippuvine prosciutto-kinkkuineen, salamitankoineen sekä juustokiekkoineen. Seinälle on koottu liikkeestä vuosikymmenien mittaan julkaistuja lehtijuttuja. – Yhdeksänkymmentä prosenttia tuotteistamme on tuotu Italiasta, Dipalo kehuu samalla kun maistelemme täyteläistä Piave-juustoa.

Kinkkuja

Vain muutama metri katua oikealle ja Piemonte Raviolin herkulliset tuoksut kutkuttavat sieraimia. Rosenbaum nappaa maistiaisiksi prosciutto-ricotta-palloja sekä salamisiivuja. Uppopaistetut pallot ovat tuhdeista täytteistään huolimatta kevyitä ja kuohkeita, ja salamissa on pippurinen jälkimaku.

Kävelykierroksen päättää Ferrara´s Bakery, jonka suosituin leivonnainen on vaniljatäytteinen mini-cannelloni. Tummat kalusteet ja italialainen henkilökunta tuudittavat asiakkaat pohjoisitalialaiseen tunnelmaan. Susan kertoo ryhmälle kahvilan vanhimmasta tarjoilijasta: – 90-vuotias Marie kävelee töihin joka päivä läheisestä walkupista, satoi tai paistoi. Hän on työskennellyt täällä jo viisitoista vuotta.

Rapeakuorinen cannelloni maistuu taivaalliselta kolmituntisen kävelyreissun päätteeksi. Suurkaupungin sykkeessä on ollut rentouttavaa solmia tuttavuuksia Lower East Siden persoonallisten herkkuyrittäjien kanssa, joiden palvelu on lämmintä ja intiimiä.

– I love you Susan, Marie huikkaa kun poistumme ovesta sateiselle Grand Streetille.

Chinatown

Teksti ja kuvat: Jenny Kotiranta

X