Matkailu

Orinoro on yksi Savon seitsemästä ihmeestä

3.3.2010 Teksti: Anna.fi

OrinoroLeppävirralla sijaitseva Orinoron rotko syntyi, kun Luojalta loppui luomistyössä maa ja sitä piti ruveta venyttämään. Maan kuori repesi Orinoron kohdalta. Orinoron kerrotaan nimensä mukaisesti olleen monen orin surma. Opaskyltin Orinoroon voi huomata matkatessaan Heinävedentietä pitkin Leppävirralle. Kannattaa poiketa, sillä aiheetta ei puhuta yhdestä Savon seitsemästä ihmeestä.

Hyvin opastettu

Syksyiselle retkellemme valitsimme alkupisteeksi Mustinmäen koulun, jonka pihalta lähdettiin seitsemän ja puolen kilometrin matkalle mukavaa metsätietä pitkin. Kiireisemmälle vaeltajalle on olemassa myös lyhennetty versio eli vajaan kilometrin polku Hanhiahontien parkkipaikalta suoraan rotkolle.

Me tallustimme peltojen sivuitse, läpi heinittyneiden hakkuuaukkojen ja havumetsien. Nuoliviitat ja keltaiset maalipilkut puissa takaavat sen, ettei reitiltä voi eksyä. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin, oikea patikointisää. Edellispäivän sateen jälkeen metsä tuoksui raikkaalle. Bongasimme vanhoja naavapartaisia kuusia, monenlaisia sieniä ja monikääpäisiä ikikantoja. Ensimmäiset koivunlehdet olivat jo kellastuneet ja leijailleet alas. Taka-ajatuksena tällä retkellä oli saada mukaan soosivärkit sienistä, pussillinen puolukoita ja ehkäpä vielä muutama kourallinen mustikoitakin.

Orinoro

20 metriä pudotusta

Polku vei lopulta ylös Kalliomäen laelle parin maatalon pihapiirien kiviaitojen vieritse. Vajaa kilometri ennen päämaalia maasto laski alemmas, tunnelmalliseen kuusimetsään ja sitten jo seisoimmekin kallion laella. Siellä olivat mustikat kasvaneet kosteuden takia kokoa, ja olivat vielä kovia ja yllättävän makeita. Joka toisessa mättäässä kypsyivät jo puolukat.

Polun vierestä oli turvallista poimia, mutta vain muutaman metrin päässä ammotti rotkon reuna ja kallio oli liukas. Juuri siinä kohtaa putoavat pystysuorat seinämät parikymmentä metriä alas tyhjyyteen. Kaiteita tai varoitustauluja ei näkynyt missään, joten pimeässä tai hämärissä ei Orinoroa kannata ruveta etsiskelemään. Lapset ja lemmikit on myös syytä pitää visusti vierellä, mikäli heitä tähän luontoelämykseen tutustuttaa.

Savon Samaria

Orinoron maisemiaSeurasimme laaksorotkon reunamaa kulkevaa polkua jonkin matkaa, jonka jälkeen puiset portaat johdattivat alas rotkon pohjalle. Metsän tunnelma oli hiljainen ja valo suorastaan satumainen. Jos satunnainen matkailija on joskus vieraillut Kreetan saarella, Samarian rotkomaisemissa, voi Orinoroa hyvinkin sanoa sen kaukaiseksi sukulaiseksi. Savon ihme on vain kosteampi ja vehreämpi.

Jyrkkäreunaisen luonnonoikun pohjalla on turvallista kulkea pitkospuilla, joita on noin parin sadan metrin matkalla sekä myös muutamassa luontoreitin märemmässä kohdassa. Osin matkaa on taitettava louhikossa, kivien lomitse ja jyrkähköön alamäkeen, joten huonojalkaiselle koko polun kiertäminen on liian hankalaa. Nytkin pitkospuut ja kävelyrampit sekä kivinen kulku-ura olivat kiusallisen liukkaat, joten käynti oli varovaista. Monessa paikassa puiden alla on suota, johon ei huvita jalkaansa upottaa. Kumisaappaat ovat tarpeen Orinorossa.

 

Kelpaa pitää taukoa

Muitakin lauantaisia retkeilijöitä oli lähtenyt matkalle, sillä vastaamme rotkon pohjalla asteli nuoripari. Edellisellä reissulla mukana oli 80-vuotias isäni, joka jututti vastaantulevia. Silloin satakuntalainen mieheni kysyi, olivatko he isäsi tuttuja.

– Ei, mutta täälläpäin puhutaan, vaikkei tunnettaisikaan, valaisin häntä.

Rotkoalueen jälkeen maisemat jatkuivat vaihtelevina, sillä reitti kulkee hetteikköisen maiseman yli ja ohittaa pari nättiä suolampea. Toisen rantanäreiköstä löytyi komea hirsilaavu, jonka varustus oli kunnossa kattiloita, polttopuita ja tulitikkuja myöden. Vieraskirja sai sivuilleen pari uutta nimeä kiitoksineen.

Viimeinen kilometri saapasteltiin vielä kylätietä pitkin koululle. Maisema oli syksyisen kuulas. Pihlajanmarjat alkoivat kypsyä, isot omenapuut somistivat pihoja. Mustinmäen korkein paikka, ”maisemakohde”, sijaitsee kylätien varrella.

Orinoro kesällä

Teksti: Seija Väre
Kuvat: Antti Väre

Lue myös

Suosittelemme